RSS

Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2011

Tahtoo flowta!

Tällainen päätylauta tarttui mukaan yhdestä vanhojen tavaroiden liikkeestä. Kaunis vanha, eikö vain? Nyt sitä sitten pitäisi vähän tuunailla parempaan kuntoon.

Ensisijaisena tavoitteena  hommassa on nyt se kuuluisa flow, jolla saisi pyyhittyä ajatuksissa nakertavat  ärsytykset oman kehon vajavaisuudesta pois.

Tiistainen keuhkolääkärikäynti vahvisti tosiaankin sen,että astmahan sinne keuhkoihin on pesiytynyt. Ja pitemmän aikaa jo muhinut ilmeisesti oireettomana?? Päivittäinen lääkitys aamuin illoin, kolmen kuukauden päästä uusi spirometri ja muuten ihan normaalia elämää, oli lääkärin ohjeistus.

Akuutti olo hengityksen suhteen kylläkin mitä mainioin – mutta äänityöläisenä murehdin mitä astmalääke/astma voi äänelle/refluksitaudille saada aikaan. Scheisse! Eikö refluksitaudin aiheuttamat äänihäiriöt ole alentaneet työkykyä jo tarpeeksi?!! Käheysseikkojen vuoksi lääkkeeksi määrättiin beklometasonidipropionaattia. Suuta huuhdellaan lääkkeen jälkeen kuten tavallista – ja toivotaan parasta…

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 29/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Kesä ja kirjat

Dekkarit kuuluu kesään.

Nyt kädessä: P.D. Jamesin Pahuuden palkka, joka on valitettavan tiheäprinttistä ja inasen pitkäpiimäistä – ainakin tällä hetkellä.

Sadeilmoja odottelemassa: Odottelen innolla pääseväni käsiksi juuri ostettuun Elizabeth Georgen viimeisimpään  This Body of Death. Georgen sankarin Thomas Lynleyn työskentelyä on päässyt seuraamaan maanantain dekkarisarjassa – kirja tosin on huomattavasti parempi kuin sarja. Mary Higgins Clarkin Missä olet nyt? on jo kirjahyllyssä.

Draamaa: lämminhenkisiä irlantilaiskohtaloita loihtiva Maevy Binchy on melkoisen tuottelias, joten säästän aina yhden lukemattoman kesää varten. Minding Frankie odottaa 🙂

 Pitkän ajan kypsyneitä ja nyt aloitettuja: Vanha suosikin Doris Lessingin The Grandmothers

Return Journey, Lilac Bus ...

Odottaa edelleen lukemista: Scott Fitgerald Tender is the night. Tuttu tarina ja elokuva mutta odotan edelleen sitä oikeata tunnelmaa …

Tietokirjoja: viime kesänä saatu Lena Israelssonin CityPuutarhat

Lehtipinoon hautautunut:  Mehut ja pirtelöt (Christine Ambridge)

Hankittavien listalla: Arturo Perez-Reverten viimeisin

Tänään saatu: 28-sivuinen Potilaan Astmaopas (AstraZeneca) 😦  😦

Perjantai: kohti uusia/vanhoja kirjoja – Vammalan/Sastamalan Vanhan Kirjallisuuden päivät alkavat tällä viikkoa!


 
1 kommentti

Kirjoittanut : 28/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,

Mansikoita mittumaariana

Näitä on ihan pakko saada!

Kaupunkijuhannukseen kuuluu ehdottomasti aamulla torikäynti. Tänä vuonna ilma on jopa välillä aurinkoinen. Tuore vihta, uutta perunaa, mansikkaa, hernettä … Tekstareita mökillä olevilta ystäviltä, jotka istuvat pirtissä sadetta pitämässä. Iltapäivällä ystävien tykö Pyynikintorille vohvelikesteihin 🙂

Sillin kanssa … – nam!

Viitisen euroa kipale.

Juhannuskukkia torikahvilassa.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 24/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,

Marimekkoa hautaan asti

Sattuipa sitten eilen silmiini Unikko – kangaan uusi käyttökohde iltakävelyllä. Jaa missäkö? Hautaustoimiston ikkunassa!!

Aivoilta meni pari sekunttia näkemisen käsittelyyn ja tarvi itse asiassa palata takaisin ikkunan ääreen, jotta olisin uskonut näkemääni. Verhoiltujen arkkujen joukossa hehkui totta tosiaan punaiset unikkovauhtiraidat arkun kyljessä ja vähän muuallakin! Jopas jotakin – tarvii olla melkoinen fanittaja kyseessä, jos tuollaisen arkun hankkii …

Ja tässä Unikkoa Micran pinnassa ... (kuva: MJ/TR (・ω・), flickr)

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 23/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , ,

Pilkeeksi silmäkulmaan

Mielenkiintoinen idea – kannatetaan!

Minun mielestäni elämä kulkee väärään suuntaan. Ihmisen pitäisi ihan ensiksi kuolla. Kun se asia olisi poissa päiväjärjestyksestä, pääsisi vanhainkotiin. Sieltä ihminen potkittaisiin pois, kun hän nuortuisi liikaa.

Hän saisi kultakellon eläkelahjaksi ja menisi töihin. Neljänkymmenen vuoden jälkeen hän olisi kyllin nuori vetäytymään työelämästä ja aloittamaan opiskelun kunnes pääsisi koulun penkille. Koulun jälkeen hänestä tulisi iloinen vesseli, joka viettäisi päivät leikkien ilman huolen häivääkään.

Sitten tulisi onnellinen vauvaikä, minkä jälkeen ihminen ryömisi kohtuun ja kelluskelisi autuaasti elämänsä yhdeksän viimeistä kuukautta. Ihmiselo päättyisi pilkkeeseen jonkun silmäkulmassa.

-Bob Benson

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 22/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,

Juhannusta odotellessa

On jo juhannusviikon keskiviikko! Aurinko paistaa ja houkuttelee lähtemään kunnon kävelylenkille. Näkymä on pettävä – ulkona on itse asiassa melkoisen kylmä tuuli.

Refluksikon aamiainen on tänään 2 Ryvitaa (+ marg.), basilikan lehtiä päälle ja päivän annos cashew – pähkinöitä. Ja myönnettäköön – 3 tuliaiskarkkia, joita mies toi Porvoosta eilen.

Tänään pitäisi hoidella käytännön asioita olan takaa ja vähän siivoillakin. Eikä sitten yhtään huvittaisi. Lomapäivä menisi mainiosti myöhään herätessä, lukiessa, kahvilatapaamisien merkeissä ystävien kanssa sekä kaupungilla huuhaillessa 🙂

Puhaltelen aamun pef-lukemat. 440, 450, 455. Arvot sinänsä ihan ok, jos poikkeamaa saa olla n. 8% omasta maksimiarvosta (480). Illalla lukemat kuitenkin nousevat hieman, mikä ilmeisesti kuuluu jotenkin astmakuvioon. Lääkkeellä luvut nousevat  tietyn määrän.  Eilen kävin kissapaikassa, jossa 2 viehättävää kissaa kiehnäsi minkä ehti ja yritti välillä puoliväkisin hypätä syliinkin – niistä ei ainakaan mitään hinkuvinkuja tullut. Mustat housut on täynnä karvaa.

Refluksia  vai ei? Viikonloppuna oli tunnin ajan muutaman kerran todella voimakasta puristusta rinnan ja selän puolelta lapaluiden välistä. Hengittää ja kävellä pystyy mutta siinä se sitten melkein on. Outoa oireilua omassa tautikuviossa. Ei kuitenkaan sydän vaan jotain muuta – valittavaksi jää ruokatorven puoli tai sitten lihasten lukko. Mies värvätään hierojavastaavaksi – painelee molemmilta puolin rangan viertä, josko sieltä jotain avautuisi. Aina välillä kuuluu se toivottu pieni naksahdus. Mene ja tiedä liittyvätkö ne tilanteeseen ollenkaan. Käyn myös nyt viikottain hierojalla, joten ihan pienistä tulevista ja menevistä lukoista pitäisi kyse kuitenkin olla.

Puristusten takia päätän pitää muutaman lääkkeettömän päivän ja katsoa ilmestyvätkö ne uudelleen hapollisellla refluksilla. Joskus aikaisemmin viikkojen lääkkeetömällä kaudella rinta-selkä akselille ilmestyi venähtänyt lihas – tunne, joka ei poistunut, vaikka kuinka venytteli ja teki eri liikkeitä. Onko puristus samoja ruokatorven peruja?

Tänään toinen lääkkeetön päivä eikä edes vielä tuntemuksia haposta … no, eiköhän tuo tilanne muutu tässä päivän sisällä.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 22/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , ,

Imelda Marcos & Sulo Vilen

Ilma  on taas tällä viikolla kuten yleensä Suomessa kesäkuussa – sateista ja suht viileätä. Täydellinen päivä kirpputorien kiertämiselle!

Kirpputorikiertue saa ajatukset pois myös alkuviikon keuhkolääkärin soitosta – jonkinasteiselta astmalta näyttää kuten hoitajakin jo pari viikkoa sitten sanoi – ja lääkitystä tulossa, kun menen vastaanotolle. Vähän outo olo, kun tästä diagnoosin saamisesta puuttuu se refluksitaudin tuskainen epätoivo ja kivulias alku… Refluksidiagnoosin saaminen kesti lähes 2 vuotta kun taas tämä koko rulianssi on tapahtunut kuukauden sisällä. Väistämättä tulee verrattua tautien alkuaikoja. Sopeutumisprosessi on lähtenyt kaiketi jossakin määrin käyntiin; liike-elämän puolelta tuttu SWOT-analyysikin on jo mielessä kerran tehty! Refluksipuolella hiljaista edelleen.

Lähdemme ystäväni kanssa kohti Suomen suurinta hallikirpputoria Ikaalisissa. Iso halli mutta ei niin paljon myytävää kuin oletimme. Paluumatkalla poikkeamme Punaisen Ristin Kontti – kirppikselle Lielahteen. Viime viikolla kiersimme jo pari Tampereen keskustassa olevaa. Kesä ja kirppikset kuuluvat saumattomasti yhteen.

Pieni Imelda Marcos – kärpänen on tartuttanut kenkäkuumeen ja ”Tankki Täyteen” Sulo Vilenin vakioselitys Emmille  ”kun sain niin halvalla” leijuu ilmassa. Vähän käytettyjä kenkiä löytyy 6 paria …. 🙂

Ja ihan pakkohan tähän on muutama kuva uusista aarteista laittaa.

Nämä on jo testattu - hyvät on!

Häivähdys sinistä.


Ja löytyihän sieltä vähän muutakin …

Arabian Koronaa ...

Pentikin lasikippoja.

Pinkkiä sen olla pitää!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 18/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , ,

Muisteloita musiikista

Muistatko vielä, mikä oli eka konsertti, missä kävit kavereiden kanssa??

70-luvun lopulla nuorison suosikki oli  rockabillytrio (!) Teddy and the Tigers, joka nosti menneiden vuosien musiikin uskomattomaan suosioon Suomessa. Kun olin 11-vuotias (-78), bändi tuli Särkänniemeen soittamaan – ja kuinka ollakaan, sain luvan lähteä isompien tyttöjen  kanssa katsomaan sitä!

Muistan, että jännitti kun istuin bussin takapenkillä kummieni tytön ja hänen kavereidensa kanssa. Päällä oli punamusta 50-luvun tyyppinen  satiinipusakka, jossa taisi selässä lukea jotakin. Se oli sitten hieno! Jalassa oli muistaakseni mustat satiinihousut, jonka olin ystävältäni lainannut. Voisin vannoa, että konsertti oli kesällä – itse asiassa se oli syyskuussa.

Mitään muuta ei konsertista sitten ole muistiin jäänyt! Ylen elävää arkistoa selailemalla löysin muutaman minuutin konserttitallenteen (klik) — voi, kuinka nuoria siloposkia!

Suosikki-lehti ja sinitarra oli kovassa huudossa tuohon aikaan. Radiosta kasetille äänitetyt laulut soivat vielä pitkään konsertin jälkeen. Vappiksella viikonlopun diskoissa väännettiin ja pompittiin kuin parhaimmatkin rockabilly-fanit. Menoa vauhditti myös musiikki Grease -leffasta, jossa John Travolta ja Olivia Newton-John olivat sitten ah niin ihania teinin silmin … Vappis vaihtui jossakin vaiheessa yläasteella keskustan limudiskoon Smiling Suniin.

Taustalla ulkomaisista soi myös Boney M, Abba, Village People, Baccara ….. Ihka ensimmäinen oikein kaupasta ostettu (eikä vain radiosta äänitetty) kasetti taisi olla Village Peoplen ”Can’t stop the music” 😀

Boney M:n Rivers of Babylon, Sunny, Rasputin ym. kuulee vielä joskus radiosta … ja Abbahan nyt ei ole mihinkään laulujensa puolesta kartalta kadonnutkaan. Mm. Amii Stewartin ”Knock on wood” ja ”Light my Fire” on väännetty tanssilattialla niin yläasteella 80-luvun alussa kuin runsaat 10 vuotta myöhemmin teekkareiden Pommareissa  – hyvät diskobiisit kestää ajan haasteen 🙂

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 16/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat:

Kauan eläköön eskapismi!

Videoiden ja filmikanavien aikakautena elokuviin tulee mentyä ehkä keskimäärin pari kertaa vuodessa – tänä keväänä on rikottu ennätyksiä – 3 kuukauden sisällä 10 eri filmiä!!

Miksikö? Kauan eläköön kunnon vanha eskapismi! Pääasiana vetäytyä lähielokuvateatterin hämäryyteen arkea ja kuukausia jatkunutta päivittäistä hammas/leukakipuilua pakoon. Eikä missään nimessä etukäteen luettuja muiden (=kriitikoiden) mielipiteitä. Rauhallinen iltapäiväaika, luksusta kun istuimia sata ja katsojia 8. Tunnustetaan – pieni suklaapopcorn laatikko (ilman kurkkuun takeltuvia kuoria) tai laimea hana-Pepsi Maksi on silloin tällöin pimeyteen tullut mukaan otettua 🙂 Refluksioireiluun ei onneksi kuulu rykiminen tai yskiminen, joten sulaudun joukkoon hyvin.

Tositarinan inspiroima 3D -elokuva Sanctum heittää eteen aussienglannilla viimeisteltyä tiukkaa selviytymistaistoa vedenalaisessa luolastossa. Esittelee kuulemma upeasti luolakiipeilyn yksityiskohtia. Klaustrofobisia kohtauksia, toteaa yksi katsoja kaverilleen. Jostakin kumman syystä luulin menneeni katsomaan jonkinlaista scifi/kauhuleffaa ja odotin ensimmäiset puoli tuntia luolien vesistä hyökkäävän vähintäänkin lihansyöntiin taipuvaisia aliens-olentoja 🙂

Palkituimmasta päästä leffajoukkoon mahtuu ranskalainen ”Iltapäivä Toscanassa”. Pidän ranskalaisista elokuvista, päätähti Juliet Binoche on suosikkejani ja hullaannuimme Toscanaan isännän kanssa juuri pari vuotta sitten. Kokonaisuutena ihan ok  filmi mutta – kemia päänäyttelijöiden välillä ei pelaa, tarina ontuu kumman tulkinnan sitten valitseekin.  Taidefilosofiset pohdiskelut tuntuvat keinotekoiselta. Ups, uskaltaakohan tätä jättää tähän, kun on kyse kuitenkin ”taidefilmistä”, jota useimmat kriitikot ovat arvostelleet positiivisesti? Hmm … 😉

Toinen ranskalainen ”Päiväni Margueritten kanssa” on taas puolestaan herttainen hyvän mielen paketti kömpelöä kylän yksinkertaisuutta (G. Depardieu)  ja 95-vuotiasta Marguerittea, joka opastaa edellä mainitun kirjallisuuden maailmaan. Charming!

Onneksi elokuvateattereita on vielä.

 

PS. Luksuksella voi olla toinenkin puoli …. pikantin ekstrasäväyksen raiskaus – murhaleffaan saa, kun eksyy yksin miespuolisen hieman oudon katsojan kanssa leffan pimeyteen  – ja kun toinen vahtaa sinua säännöllisesti raaimmissa kohdissa. Ehkä hän ajatteli, että minä hyökkään hänen kimppuunsa … minä taas laskin metrejä ovelle ja mietin mihin suuntaan lähden, jos hän päättää tulla ”jutskaamaan” kesken elokuvan.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 15/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , ,

Vihreä Ninja?

Helsingin Sanomissa on hiilijalanjälkilaskuri (klik), joka määrittelee minut ”vihreäksi ninjaksi” näin:

”Jättämäsi hiilijalanjälki on varsin kohtuullinen. Otat määrätietoisesti luonnon huomioon kulutustottumuksissasi. Noudatat suurinta osaa kestävän kehityksen periaatteista ja olet halukas oppimaan niistä lisää. Jatka taistelua hiilidioksidipäästöjä vastaan, ja jonain päivänä sinusta tulee vihreän elämäntavan mestari. Tsemppiä!”

Jaa-a, uskoisikohan tuota … Ekotekoja ei kyllä omasta mielestä tule paljon tehtyä: julkisten liikennevälineiden käyttö (ei autoa), ei lentämistä kotimaan sisällä ja ulkomaille suht lyhyitä lentoja, pientä sähkön säästöä, pahvituotteiden lajittelu, kirpparit (kierrätys), satunnainnen lähituotteiden suosiminen (ruokapiiri), kaupan heviosastolla kaikki ostettavat hedelmät ja kasvikset samaan pussiin…siinäkö ne oli??

Jos viivalla on ekoteko tai oma refluksitauti,  jälkimmäisen puolelle kallistuu ilman muuta. Vihannesten ja kasvisten määrä on muutenkin jo rajoittunut ettei sitä banaania tai vaikka toiselta puolelta Eurooppaa tuotua jätetä kyllä ostamatta. Jos tiettyä lääkettä ei Suomesta saa ja se vie kuitenkin oireilua pois, tilaan ilman muuta tuotteen, oli hiilijalanjälki mikä tahansa.

Mitä tulee noihin varsinaisiin nin-jutsu-taitoihin, ne ovat jäänyt erittäin vähäiselle – menneinä vuosina kunnostauduin kylläkin ju-jutsussa ja sitä ennen vähän myös aikidossa. Tekniikat on ruosteessa vaikka muutamia lukkoja tuleekin automaattisesti mieleen. Refluksitaudin kanssa ei taitaisi heitot ja ukemitkaan hirveän hyviä olla … puhumattakaan niistä vatsalihasliikkeistä – joissa siis juostiin vatsojen päällä! Tyydyn katsomaaan harjoituksia kesäisin Milavidan puistossa 🙂 .

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 14/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , ,