RSS

Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2011

Klo 10.15: karviainen, mansikka, raparperi, vadelma

Rönnvikin tila Pälkäneen Laitikkalassa on Suomen isoimpia ja palkituimpia viinitiloja.

Alkoholin kohtuullista normaalikäyttöä refluksitauti on rajoittanut melkoisesti. Sinänsä se ei nyt ole isompi ongelma mutta onhan se ärsyttävää joutua räpeltämään jonkun pienen lasillisen kanssa, jonka on voinut nauttia aikaisemmin sen kummempia nirsoilematta.

Kaikki väkevät ovat poissa, ei enää joulun tienovilla kahvilikööriä tai punaista (alkoholitontakaan!) glögiä, viini- ja juustoillat sai heti unohtaa, koleiden syksykävelyiden jälkeen rommikaakaon tai Irish Coffeen nauttiminen vain haalea muisto. Lähes vakiosti kaikki lahja- ym. pullot asiakkailta ja tutuilta päätyy jonkun muun suuhun kuin minun. Minkäänlaisia shotteja tai snapseja ei voi kuvitellekaan.

Joskus harvoin kun valkoviiniä juon (tänä kesänä kerran), se on oltava lantrattua esim. Spritellä. Pieni määrä olutta menettelee myös – sitä on tullut juotua vähän enemmän 😉 . Vuosien takaisen saksalaistutkimuksen ”3 desin sääntö” välkkyy taka-alalla mielessä. Makea Astia Gancia hieman väljähtyneenä ok – harmi ettemme käyneet Canellissa tai edes Astissa muutaman vuoden takaisella Italian-matkallamme.

Tästä alkutilityksestä huolimatta Tampereen plikka lähti porukan mukana käymään Pälkäneellä Rönnvikin viinitilalla. Ja osallistui jopa maisteluun pienimuotoisesti … 🙂  4 x 2 cl tilan omavalinteisia viinejä maksaa 7e. Kuvassa näkyvä tarjotin riitti hyvin kolmelle. Maistelun tuloksena meille lähti makea vadelmaviinipullo, jota voi varmaankin lantrata vadelmamehulla ym. – sitten joskus kun se nautitaan vieraiden kanssa. Tosiasiallisesti juon siitä korkeintaan ehkä runsaan desin…

Aamutuimaan viinejä maistelemassa Pälkäneellä.

Rönnvikin viinitila  on muutenkin ihan mukava käyntikohde, vaikka viineistä ei välittäisikään. Kahvila tarjoilee tuoreita leivonnaisia, tallista löytyy näyttely/museotavaroita ja pihassa on mukava istahtaa ja nauttia kauniista kesäpäivästä! Hyviä tuliaisia löytyy myös viereiseltä juustotilalta …

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 31/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

”Pää pilvissä, jalat maassa” – naivistit Iittalassa

Olen jo pitkään haaveillut Ruotsissa asuvan naivistitaiteilija Marit Björnegranin teoksista! Tampereella niitä on lähes vakituiseen näytillä Hämeenpuiston yhdessä taidekaupassa, jossa niitä aina iltakävelyllä sinnepäin mennessä vilkaisen.

Jossakin vaiheessa refluksitaudin ”kipukävelyillä” niiden eteen tuli pysähdyttyä kauemmaksikin aikaa ja ne toivat pienen tuulahduksen positiivista energiaa. Näillä näkymin syksystä tulee samallalailla vaikea kurkkuoireiden suhteen (tällä kertaa täysin astmalääkkeen vuoksi), joten luultavasti ikkunaa tulee taas tuijoteltua pitempään ja useammin… Pahimmassa tapauksessa (!) tuijottelen sitä myös epätavallisiin aikoihin sairasloman vuoksi, sillä selvää on ettei tämän kuntoisella kurkulla tehdä töitä kun ehkä päivä pari viikossa.

Olen kuitenkin päättänyt, että jonakin päivänä pari Björnegranin tauluista roikkuu myös minun työhuoneen seinällä! Pidän hänen ajatuksestaan ”pää pilvissä, jalat maassa”. Kotiteema taipuu moneksi vuosien varrella ja heijastelee myös taiteilijan itsensä juurtumista.

Marit Björnegranin tauluseinä, Iittala 2011.

Tapana on käydä Iittalan naivistien avajaisissa ystäväni kanssa kesän alkupuolella; tänä vuonna käynti jää valitettavasti sattuneesta syystä heinäkuuhun. Avajaisissa on aina oma tunnelmansa; taiteilijat ovat paikalla ja yleisö henkii innostuneisuutta. Kuhina alkaa ovien avautuessa – ostajilla on k-i-i-r-e nähdä oma suosikkitaitelijan työt, poistua ulos kiireen vilkkaan ostamaan se ja saamaan punainen pilkku teoksen viereen ennen muita. Vanhan puutalon yläkertaan päästetään turvallisuuden vuoksi kerralla vain tietty määrä ihmisiä, joten yleensä sinne alussa jonotetaan!

Tuulinen kaupunki (Mia Bergqvist, 2010, 980e) meni jo ennenkuin ehdin sen nähdä. Haluttuja tauluja!

Tänä kesänä vierailimme myöskin Iittalan vakiotaitelijan Asta Pulkisen taideateljeessa Hollolan kirkonkylässä. Charming! Visuaalisia virikkeitä riittää; harmi etten ehdi juttelemaan taitelijan kanssa paljoakaan. Vanhan kanttorilan pihapiiri on rauhaisa – sininen penkki kutsuu istumaan ja pohdiskelemaan. ”Maasta irti. Se on minun mottoni. Mitä enemmän on irti maasta, sitä kevyemmältä tuntuu” toteaa taiteilija Iittalan esittelyissä.

Asta Pulkkisen lahjaputiikki Keltaisessa salissa.

Taidetta löytyy myös ulkoa.

Sininen penkki kutsuu nauttimaan iltapäivän rauhasta.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 30/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Piknikillä Hatanpään Arbossa

Luettavaa piknikille ...

Että onkin sitten kesäinen ilma! Näkymiä viltiltä.

Ah, mikä rauha!

Liian tuttavallisen oravajengin pomo?

Ruusuloistetta kartanon edestä.

Silmä ja mieli lepää.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 29/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , ,

Min egen vattenpipa!

Uusi vempain matkassa mukana – ihkaoma vesipiippu :-)!

Kyse ei ole suinkaan perinteisestä vesipiipusta vaan Nordic Health Systemsin muovisesta vesipiippu-inhalaattorista, joita saa ostaa ihan apteekista n. 17e summalla. Ja sillä imetään vaan vettä/vesihöyryä, ei mitään muuta.

Tavoitteena laitteella on kostutella nielua, kurkunpäätä ja äänihuulia. Takakannen mukaan sopii esim. astmaatikoille lääkkeen oton jälkeen, yskänärsytyksen lieventämiseen, ärtyneen kurkun ja nielun lievitykseen ja puhetyöläisille äänihuulten hoitoon. Äänihuulia hoidetaan kyllä muillakin keinoin aikalailla mutta astmalääkkeen aiheuttama ärsytys on pääasiallinen syy, miksi laitetta ajattelin kokeilla. Epätoivoa vai tervettä uteliaisuutta .. hmm… Kokemuksia en ole ihan hirveästi kuullut kylläkään puhetyöläisten puolelta.

Laite on muovinen piipunnäköinen, johon laitetaan n. 1 tl joko vettä tai keittosuolaliuosta ( omatekoinen 1rkl merisuolaa yhteen litraan vettä), jonka voi sitten laittaa lämmittää kupissa vesihauteessa lämpöiseksi hengittelyä varten. Vettä on vähän hankala ainakin näin aluksi saada sopiva määrä. Sisäänhengittely sujuu hyvin piipun kautta (vesi ei todellakaan nouse imun myötä ylös) kuten myös uloshengittely nenän kautta.

”Mitä useampi sisäänhengitys vesipiipun kautta tehdään, sitä tehokkaammin se kostuttaa” … Ok, mutta olisi kiva tietää, kuinka monta minuuttia yhteensä ja kuinka usein tunnissa/päivän aikana … Paketin kyljestä löytyy tarkka meiliosoite, joten ei muuta kuin tiedustelemaan lisää ohjeita ja muuta potentiaalista lähdemateriaalia.

Vaikutus? Jaa-a, parin päivän käytön jälkeen tavalliseen höyryhengittelyyn verrattuna ei ainakaan tunnu yhtään miltään … no, kokeilu jatkukoon …

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 27/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , ,

Kakkukeidas Kangasalla

Tarjoamistensa ja tunnelmansa vuoksi kahviloiden aateliin kuuluu ehdottomasti Kangasalla sijaitseva Marjamäen Pajutilan puotikahvila, jossa kävin vasta tänä kesänä ensimmäistä kertaa! Miten ihmeessä tällainen ihanuus on jäänyt väliin? Jo pelkkä kuvienkin katselu korvaa edellisviikon kämäistä kahvilaa Kurikassa (anteeksi nyt vaan). Ja kuviahan sieltä tuli sitten otettua muutamakin ;-)!

Makea tarjonta on kyllä melkoinen – viikonloppuja vielä joskus mainostetaan erityisesti kakkujen vuoksi. Jaa että kaloreita ja syntisen hyvää? Varmaan on! Syököön ken sulkijat kestää! Paikka tarjosi hieman ensilohtua viime viikolla, kun sinne lääkärikäynnin jälkeen lähdimme käymään ystäväni kanssa. Minun lautaselleni päätyi tuollainen herkullinen sitruuna-marenkipiiras, joka tyydytti kyllä makeannälän pariksi päiväksi!

Tätä kakkutiskiä ei voi ohittaa.

Kahvila sijaitsee 2-kerroksisessa vanhassa navettarakennuksessa, jonka arviolta runsaat parisensataa neliötä ovat täynnä valkoista sisustustavaraa. Kyllä sieltä kieltämättä mukaan muutama koriste-esine lähti.

Jos valkoisesta pikkusievästä tykkää, täältä sitä löytyy.

Pöytäliinaa tekisi mieli.

Nimensä mukaan Marjamäen pajutila on varsinaisesti erikoistunut  pajuun ja pajutöihin, joita sitten löytyy joka lähtöön erillisistä pienistä aitoista sekä ulkoa. Ulkoa löytyy myös esimerkkejä elävistä pajutöistä. Tilan viljelyksillä kasvaa 14 erilaista ekologisesti viljeltyä pajulajiketta 4 hehtaarin alueella. Käytännössä se tuottaa 80 000 kg raakapajua myyntiin vuosittain! Tila on rakentunut vanhan sukutilan ympärille.

Pajua, pajua ja jälleen kerran pajua.

Erikokoisia pajueläimiä löytyy ympäri tilaa.

Tänne on tultava joskus uudelleen, kunhan saan houkuteltua jonkun autollisen ystävän mukaan – tuskin tulee olemaan hankala tehtävä 🙂 Pajutöitä olisi mukava joskus kokeilla tehdä ihan itsekin. Kantsii poiketa, jos Tampereen seudulla pyörii!

Melkoisesti linnunpönttöjä ...

Näkymä pajuaittoihin ja pihaan.

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 25/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Kissaneidit Viksu ja Linda

Ennenkuin vaivat pakottivat kohti kotia, tämän viikon alkupuolen olin mieheni kanssa tosiaankin kahden kissaneidin vahtina anoppilassa Kurikassa. Omissa oloissaan molemmat olivat aikalailla, mitä nyt välillä kävivät outoja asukkaita katsastamassa. Tai vähän tuijottelemassa outoa otusta, joka änkesi niiden paikalle 🙂

Linda jälkilöylyissä.

Tapana niillä on joskus tuoda yövieraiden saapuessa taloon vähän lisää syötävää (hiiriä). Tämä tietenkin keskellä yötä – joskus tulee sitten hiirijahti, johon joutuu osallistumaan myös talonväki..Kahtena ensimmäisenä yönä tuli saalista sisälle.

Kuvauspuuhani normikokoisella digitaalikameralla muutamienkaan metrien päästä ei saavuttanut kissaneitien suosiota. Ja kunhan se kamera saapuu tänne Rieväkylään sunnuntaina, saadaan muutama kuvakin näistä tuntemattomista kaunottarista 🙂

Keskeytit päiväuneni, mulkaisee Viksu tuimana.

Tämä kesä on ensimmäinen ilman ikipuskija Omppua, joka oli kova tulemaan paijattavaksi.Omppu siirtyi paremmille metsästysmaille vuoden alussa parantumattoman sairauden vuoksi.

Minäkin haluaisin nukkua tässä ...

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 22/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , ,

Heaven sent?

Rantauduin juuri tunnin kävelylenkiltä. Tulipa käveltyä kipujen kourissa.Kuin melkein silloin refluksitaudin alkuaikoina, kun diagnoosia ei ollut. Rehellisesti sanottuna en muista reittiä, mitä kuljin.

Yksin kotona, mies jäi tänään edelleen kissavahdiksi anoppilaan Pohjanmaalle – minun oli pakko päästä omaan kotiin ja tekemisiin tämänhetkisten vaivojen kanssa.

Kurkkukipu ja lihasvääntö alueella olivat nyt illalla melkoiset – ”vastatoimenpiteistä” huolimatta. Astmalääke on saanut kurkunpään huonoon kuntoon. Tämä on 4. lähes äänetön päivä tällä viikkoa. Tämä peli ei kertakaikkisesti nyt vetele! Tänään sitten lopulta myös peruin tietyt työurakat, jotka tässä viikon aikana olin saanut valittua. Reaktioita saapunee vasta ensi viikolla …

Harhaillessani masentuneena ja hattuuntuneena kotiinpäin (lifesaver kännykkäkin pimeänä ettei edes tekstareita lähettää voi, kun se kirottu laturi jäi viikonlopun kyläpaikkaan), näin 2 turistia etsimässä paikkoja kartalta. Olihan se suu aukaistava tietenkin heidän kohdallaan.

Ja onneksi niin! Englannin puheen tuottaminen sujui huomattavasti rennommin ja onnistui laadullisesti melko hyvin, mikä vähensi masennusta äänenkäytön suhteen. Ainakin tälle illalle ja yöksi.

Kiinalaiset kolmikymppiset Alice ja Kady olivat aivan ihania tuttavuuksia, jotka saivat olotilan piristymään! Heaven sent sopisi tähän hyvin! He olivat niin välittömiä (tai länsimaalaisia – miten vaan), että jopa halasivat minua lopuksi … Jutut jäi sen verran kesken, että meiliosoitteita tietenkin vaihdettiin – ja kun niitä yhtymäkohtiakin löytyi eri alueilta. Pakolliset valokuvat otettiin.  Mieleen muistui ne kaikki Interrail- tyyppiset kuukauden reissut, joita itse tein Euroopassa yleensä  elokuussa ennenkun yliopiston käytävät kutsuivat. Aivan upeita reissuja. Kiina sinänsä on ollut tapetilla tässä enemmänkin, koska omat ystäväni rantautuivat tänä keväänä Kiinasta kolmen vuoden työtehtävien jälkeen.

Huomenna on päivä uus 🙂

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 21/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , ,

Mökkeilyä & jazzailua

Mökkitie Lempäälässä näytti tällaiselta.

Viime viikon terveysuutisia sulatellessa käväisimme (ihan kutsuttuna kylläkin!) viime viikolla parillakin mökillä, joita ystävät ja sukulaiset olivat vuokranneet. Kunnon kokoisia rakennuksia ja hyvä varustelutaso! Lempäälässä ja Kuhmalahdella olevissa mökeissä oli perinteisesti järvi lähellä. Mukavaa viettää aikaa ihan rauhassa ilman kiireitä ja hälinää. Kummityttö täytti 6 vuotta ja sai käteensä meiltä ensimmäisen (Hello Kitty) rannekellonsa. Makkaraa ja uutta perunaa – nam,kun niitä ei tule niin paljon tavallisesti syötyä! Ja illaksi kotiin …

Längelmäveden maisemia Kuhmalahdella.

Lauantaina suuntasimme Poriin Jazzeille, jossa pyörimme tunnelmia nuuskimassa ja lähinnä ilmaiskonsertteja kuunnellen, joten Elton John jäi kyllä väliin. Ruokahoukutuksiakin löytyi mutta ne pystyttiin reippaasti ohittamaan!

Nestemäisen melodista klassisessa hengessä - Olli Hirvonen Quartet.

Fudgea löytyi reilusti yli 20 erilaista. 29 e kilohintaan.

Varsinainen päämäärä lauantaina oli kylläkin käydä kesävisiitillä ystävillämme. Kyllä taas olimme niin hyvässä täysihoidossa että! Herkkuna oli hyvää savustettua kalaa ja emännän tekemiä herkkuja. Kuinka ollakaan – illanvietto venyi kolmeen asti. Minä tosin jouduin luopumaan pari tuntia aikaisemmin, kun äänenkäyttö tyssäsi  astmalääkkeen aiheuttaman käheyden takia ja kurkkua särki kovasti – ja siihen päälle ne purentasäryt, jottei liian helpolla pääsisi 😦 😦

Sunnuntai-aamu alkoikin sitten auringonpilkahduksella, ihanalla onnittelulaululla, lahjapaketilla ym. – minulla oli syntymäpäivä! Kotona minua oli jo muistettu perjantaina 🙂 Sen jälkeen istuimme terassilla brunssilla parisen tuntia nautiskellen … ja juhlan kunniaksi kaikki pysyi hyvin sisällä. Kurkunpää oli astetta parempi, joten keskusteleenkin pystyi myöhäisiltaa paremmin – tosin sunnuntai-ilta meni sitten puhumatta. Voi, kun tällaisia mukavia yhdessäolon hetkiä olisi enemmän! Kännykkä piippaili onnitteluviesteistä.

Live and learn – jotain uuttakin tuli reissulla nähtyä: iPad (onpas kätevä laite!), koirien koulutuksessa käytettävä kaukosäätimellä toimiva herkku-automaatti pikaiseen palkintaan (isäntä kouluttaa koiria erikoistehtäviin), festarialueella suklaapäällysteiset hedelmäpalavartaat (mansikoita, rypäleitä, banaaneja, n. 4e) ja juuri paistetut perunalastut, rakkausrunoja vessapaperissa…

Lähiruokaa takapihalta ja koirien harjoittelukenttä.

Yksityiskohta etupihalta.

Luumuja ja kirsikoita löytyi myös.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 18/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Ja missähän ne endorfiinit luuraa??

Tällainen piikkimatto lähti vihdoinkin mukaan Vatialan hautausmaan viereiseltä kirppikseltä, jossa tulee käytyä todella harvoin. Kauan ostamista on mietittykin. Taisi olla ihan käyttämätönkin pakkauksesta päätellen. Endorfiinia kaivataan runsaanlaisesti erityisesti tällä viikkoa!

Muutaman kerran kokeilun jälkeen shakti -eli piikkimaton salat eivät ihan täysin ole auenneet 😉 Muutama kerta kokeiltu paljaalla selälläkin – ei jaksa kivuliaalta painamiselta muutamaa minuuttia kauempaa. Miestä en saa suostuteltua kokeilemaan edes kankaan kanssa!

Suupieli nousee väkisinkin ylöspäin, kun kuvittelen mielessäni jo kauan sitten edesmenneen ”suhteellisen suorasukaisen” mummuni kommenteja tällaisista nykyajan ulkomaisista hömpötyksistä …

Ehkä tätä vaan täytyy kokeilla kauemmin… tai sitten vain tässä hämäläisessä kehossa ei ole yhtään fakiirin hitustakaan ja aivot vain kertakaikkiaan kieltäytyvät tuottamasta endorfiinia, oksitosiinia tms. tästä hyvästä??

 
3 kommenttia

Kirjoittanut : 16/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Historian havinaa Haiharassa

Kartanokuume jatkuu … viime viikonloppuna (Täysin tietämättömänä vielä uusista terveysprobleemeista!) hyppäsin  nysseen numero 15, joka vie Kaukajärvelle aivan Haiharan kartanon alueen viereen. Edellispäivän ystävän synttärien juhlinta (muutaman oluen juonti +  valvominen) ei onneksi tuntunut missään – aurinkolasit olivat nenällä ihan auringonpaisteen takia. Tarkeni taas melkoisen hyvin; sää oli hiostava ja kuuma. Näitä keliä silloin talven kovissa pakkasissa haikailtiin, joten nyt on parasta nauttia!

Haiharan nykyisen kartanon on rakennuttanut tsaarin armeijan kapteeni Anselm Grahn 1870 -luvulla.

Keskellä Tampereen ensimmäistä lähiötä Kaukajärveä sijaitseva Haiharan kartano on mainittu teksteissä jo 1500 – luvulla mutta nykyinen päärakennus on rakennettu vasta kolmisen sataa vuotta myöhemmin tsaarin armeijan kapteenin Anselm Grahnin toimesta. Alunperin kartano oli osittain kaksikerroksinen ja käsitti 20 huonetta. Kapteenin kuoleman jälkeen kartano siirtyi hänen kolmelle tyttärelleen ”Haiharan fröökynöille”. Kartanon viimeinen asukas oli kapteenin pojantytär Gunvor Ekroos (1907-1982), joka lahjoitti alueen Tampereen kaupungille 1960-luvulla. Historian havinaa joka nurkassa …

Alueella on myös monia rakennushistoriallisesti merkittäviä rakennuksia (mm. aitat, kahvilana toimiva väentupa, talli, kesäasukkaiden mukaan nimetty Runebergin mökki, tuulimylly). Siellä toimi myös  pitkään Ekroosin perustama nukke- ja pukumuseo, joista jälkimmäinen sijaitsee nyt museokeskus Vapriikissa.

Nykyään kartanon alue toimii taidekeskuksena, josta löytyy mm. kuvanäyttelyitä, myyntipuoti, kahvila, kokoustiloja ym. Heinäkuun näyttely on Kaukajärvellä asuneiden Annukka Laineen ja Tatsuo Hoshikan ”Mamsellin ja pehtorin elämän matkassa – lähellä ja kaukana”.

Kartanon iso sali ja kaunis kakluuni.

Viikonloppuna järjestettiin kartanon alueella toista kertaa myös Wanha Haihara – päivät, jotka on tarkoitettu kaikille historiasta kiinnostuneille ja historian harrastajille. Aikakausissa laaja skaala –  luolamiehistä alkaen 1800-lukuun! Kahden päivän ajan mm. käsityöläisnäytöksiä, opastuksia ja tietenkin käsityöläisten myyntikojuja. Muutama tuttu löytyy toimijoiden puolella, joten käväisin tervehtimässä heitäkin samalla. Mukava tapa viettää lauantaita!

Tällä kertaa en vain hypistellyt jo Turun keskiaikamarkkinoilla haikailtuja ikoneita vaan ostin yhden kokoelmiini lisää! Olkoon vaikka synttärilahja  itselleni (vuosia tulee taas täyteen tällä viikkoa!). Marialle omistettu ikoni on korpilahtelaisen Raija Luukkosen upea taidonnäyte. Taitelija itse oli myymässä tuotteitaan. Ikoni on luonnossa 12  x 11 cm kokoinen.

"Maria: Kaikkien murheellisten ilo. Jumalanäidille omistettu ikoni. Hän kuuntelee ympärillään olevien murheita ja suojelee. Sisältää rukoustekstejä ja sitä pidetään yleensä ihmeitä tekevänä ikonina." Jaa-a, pientä ihmettä tässä nyt vaivojen kanssa tarvittaisiinkin!

Ainoa pieni miinus tapahtumassa oli näin refluksikon näkökulmasta kahvilan suolainen tarjonta – kaikissa piirakoissa ja lämpimissä voileivissä oli paprikaa tai tomaattia paloina siinä määrin ettei viitsinyt alkaa rääpimään niitä pois. Joten tyydyin sitten (kevein sydämin) makeaan välipalaan 🙂

Ehdin juuri parahiksi takaisin nysseen samalla kun horisontissa näkyneet uhkaavat ukkospilvet lipuivat Kaukajärven ylle – tiedossa oli taas kerran kunnon ukkosmyrsky …

Kahvikammarin pihassa on mukava lepuuttaa jalkoja.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 14/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,