RSS

Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2011

Lepakot Tampereen yössä

Lepakkoa on Suomessa pidetty aikoinaan pirun aikaansaannoksena: Piru katseli Jumalan luomistöitä, ihastui pääskyseen ja koetti tehdä samanlaisen. Tuloksena oli kuitenkin - lepakko! Kiukuspäissään Piru määräsi sen lentämään öisin, ettei epäonnistuminen osuisi jokaisen silmiin. (Wikipedia; Lepakot, kuva: Wikipedia)

Kyllä, kyse on tosiaan yön kiitäjistä!

Aamulehden Tapahtumia-palstalta silmiin osui lepakoiden bongausreissu ja vieläpä tuossa suht naapuristossa eli Tallipihalla. Avoimilla mielin päätin lähteä kokeilemaan 🙂 itse asiassa menin sinne jo vahingossa tiistai-iltana puoli kymmeneltä – ja ihmettelin suuresti, kun Tallipiha oli aavemaisen tyhjä ja hiljainen!

Vuosi 2011 on muuten kansainvälinen lepakkojen vuosi, jolloin yritetään hälventää lepakoihin liittyviä ennakkoluuloja, parantaa lepakoiden suojelutilannetta ja lisätä lepakkotietoa.  Suomesta löytyy jopa Suomen lepakkotieteellinen yhdistys – enpäs ole moisesta aikaisemmin kuullutkaan! Live and learn! Linnunpöntöt on tuttuja juttuja mutta että lepakkopöntönkin voi rakentaa.. Ja keskustelupalstaakin löytyy. Hmm …

Porukkaa  kerääntyi tummuvassa illassa (= 21.30) lähes nelisenkymmentä. Vapriikin museokeskuksessa oli ollut esittelyluento lepakoiden ihmeelliseen maailmaan muutama tunti aikaisemmin. Kävelimme ympäri Näsikalliota taskulamppujen valossa tunnin verran ja yritimme bongata eri lepakkolajeja kolmen eri detektorin avulla (jokaisella lajilla oma äänensä).

Tavallisesti tuo alue on lepakoiden suosiossa mutta tänään ei niinkään; vain muutama maiskuttava ääni (pohjanlepakko) kuului alkuvaiheessa. Vesisiippaa haettiin kosken rannasta. Ei näköhavaintoja. Vähän harmi mutta sellaistahan se bongailu yleensä on. Paljon uutta  tietoa lepakoista kuitenkin. Joku kertoi Intiassa näkemistään isoista hedelmälepakoista (intianlentäväkoira taisi olla virallinen nimi??).

Mielenkiintoinen kokemus mutta tuskin tästä nyt ihan uutta harrastusta kuitenkaan tulee … 🙂

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 31/08/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,

Hildenin modernismin helmiä

Särkänniemen huvipuiston kymmenen euron aluelipulla pääsee myös vähän rauhallisempiin maisemiin – eli Sara Hildenin taidemuseoon, joka on erikoistunut moderniin taiteeseen. Sinne onkin mukava vetäytyä välillä kiljuvia lapsilaumoja pakoon! Museo sijaitsee Näsinneulan kupeessa upeissa Näsijärvi – maisemissa mutta sisältä seinät ovat välillä tylsän harmaata modernia betonia; väriä alakertaan sanon mää – Guggenheimin valkoista, jos ei muuta.Kouluaikoinan tänne raahauduttiin pakosta, nyt tullaan vapaasta tahdosta 🙂

Professori Sara Hilden (1905 – 1993) oli tamperelainen innokas taiteenystävä, joka keräsi kattavan kokoelman nykytaidetta. Kokoelmiin kuuluvat mm. Pablo Picasson, Joan Mirón, Giorgio Morandin, Pierre Bonnardin, Fernand Légerin ja Giorgio de Chiricon teoksia. Kokonaisuudessaan kokoelmiin kuuluu nykyään 4500 teosta. Museo oli ensimmäinen puhtaasti modernin taiteen museo Suomessa.

Teosta ei ostettu kokoelmaan, ellei hän (HIlden) itse ollut siihen mieltynyt. Hän suhtautui taideteoksiin kuin omiin lapsiinsa, rakasti niitä ja oli aina valmis puhumaan niistä ja esittelemään niitä. Uuden teoksen tulo kokoelmaan oli juhlahetki.

(Sara Hildenin taidemuseo: Sara Hilden)

S. Hilden oli myös aikoinaan viimeisimmän muodin tuoja kaupunkiin; Hildenin muotiliikkeet olivatkin menestyviä ja mahdollistivat taideharrastuksen. Muistan, että Hilden oli melkoinen persoonallisuus vanhoillakin päivillään (ystäväni oli taidemuseossa kesätöissä).

Jalkoja voi välillä lepuutella alakerran kahviossa, josta upeat näkymät järvelle.

Otoksia nykyisestä näyttelystä:

3 sukupolven afrikkalaisia. Teemu Mäki: Voodoowomen.

Sammakkokin löytyy jostain ... Edward Kienholz: Uudestisyntynyt.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 30/08/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat:

Kaverin kaa Särkänniemessä

Minulle sopiva vauhti.

Kesässä (joka nyt tänä vuonna näkyy jatkuvan ja jatkuvan!) yksi parhaimmista asioista on ystävien kyläily lapsuus/nuoruusmaisemissa täällä Tampereella. On mukava muistella (ties kuinka monetta kertaa) vanhoja juttuja – ja vertailla jossakin vaiheessa vähän noita vaivojakin 🙂  Kaikilla niitä jossakin muodossa näkyy olevan. Tulisipa ensi kesä äkkiä!

Vietimme yhden kokonaisen aurinkoisen päivän Särkänniemessä nykyään pohjoisessa asuvan ystäväni ja hänen lapsiensa kanssa. Kylläpä aika meni äkkiä vaikka yhteenkään laitteeseen en tohtinut päivän aikana mennä.

Ja snirf, kuinka vuodet vieriikään – samalla reissulla törmään portilla ystäväni lapseen, jota hoidin paljon pienenä (nykyään 14v) – näkyi menevän halailemaan jotain pojankloppia … !!

Ei sovellu meikäläisen sulkijoille.

Meillä Tampereellahan on lähes trooppinen ilmasto, joten palmutkin kasvaa 😉

 

Refluksioireilu oli pientä. Äänen kanssa meluisassa ympäristössä saa olla tarkkana. Ruokapuolesta …. grillillä syödessä parhain vaihtoehto oli ilman muuta uuniperuna kinkku-juustokastikkeella. Ärsyttävä yllätys oli, että käteen tönätystä paketista paljastuikin myös ennätyksellinen määrä paprikasuikaleita  –  eipä tätäkään ole aikaisemmin täytettyjen perunoiden täytteen kanssa tullut eteen. Tarvii vaan siis aina näköjään kysellä edelleenkin ”eihän siinä ole paprikaa paloina/suikaleina?” Kastikkeesta tuli räävittyä noin 10%, sitten meni hermo kuivan perunan syömiseen … Kirjallista palautetta annoin paikalle kylläkin, jotta muuttaisivat edes nimen ”kinkku-juusto-paprikaksi” tms ruokalistaan. Päivä meni puoli nälkäisenä, joten kotimatkalla syötävää lähi-Siwasta.

Huvipuiston alueella sijaitsevaan Sara Hildenin taidemuseoon piipahdettiin kanssa … jutuntynkää siitä sit huomenna …

Viime lauantaina vietettiin Särkänniemen kauden lopettajaisia – lopuksi komea ilotulitus, jota mekin oltiin ihastelemassa lämpöisessä illassa Näsikalliolla ….. muutaman sadan muun paikallisen kanssa (Aamulehti oikein mainosti paikkaa, joten ei ihme)! Ilotulitusta en edes yrittänyt saada tallennettua digikameralla. Ilta päättyi olutlasilliseen omassa keinussa…

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 29/08/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: ,

Ravintolapäivä Tampereella: Sotkiksen Kasvissnägäri

Nyt on (lähes) palauduttu etsintäreissuista! Tänään suurimpana ohjelmanumerona on illalla tutun muutto, johon ihan vapaaehtoisesti tarjouduin mukaan … talossa ei ole hissiä, joten kaloreita varmaankin kuluu mukavasti!

Ja sitten itse pääasiaan –  viime sunnuntaina oli meitin eka Ravintolapäivä – kokemus. Suuntasimme isännän kanssa Amurin Sotkankadulle ”Sotkiksen Kasvissnägäriin”. Myyntipaikka oli loistava – katutasossa olevan asunnon ikkuna. Paikkaa pyöritti sympaattinen nuori pari A. Strömberg ja S. Lindfors, joista emäntä hoiti kokkauspuolta ja isäntä keskittyi enemmän myyntiin.

Myytävänä oli snägärityyliin niin syötävää kuin juotavaa. Voileipiä, pullaa, pannaria … ja jopa ginger alea! Eikä tuotteet olleet todellakaan hinnalla pilattuja (pannari ja 2 mehua 1,10e!!).

Kauramaitoon leivottu juuri uunista tullut pannari omenahillolla vei kielen mennessään! Omenahillokin oli todella hyvää – mistähän ostettu tai kukahan sen oli tehnyt?? Erittäin positiivinen kokemus 🙂

Asiakkaita tuntui riittävän hyvin. Kiitos nuorille yrittäjille! Odotan jo innolla marraskuuta, jolloin vietetään 3. Suomen Ravintolapäivää – toivottavasti silloin saadaan vielä paljon paljon enemmän porukkaa innostumaan kokkailusta täällä Tampereella. Nyt mukana oli vasta kymmenisenkunta paikkaa ja esim Helsinkiin verrattuna aktivoi kovin vähän porukkaa liikkeelle. Kunnon rummutus paikallislehdissä olisi ehkä paikallaan!

 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 25/08/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat:

Tammerkoskessa vettä!

Huh, Tampereen plikan kaksi viimeistä päivää on mennyt etsinnöissä ja fyysisesti melkoisen kuitti olo. Maasto oli suurimmalta osilta (helv ….) hankalakulkuista!

Erityisesti piikikkäät puskat ja jyrkät rinteet, josta äärimmäisen hankala saada jalansijaa eikä keppiä saa kunnolla iskettyä mihinkään, ovat hankalia. Ei ole ennenkuulumatonta, että pikku kukkuloissa tullaan liukuen peffalla alas. Pari kaatumista ja vasen käsi on sen takia vähän kipeä.

Viime yönä käännettiin unissa taas kovasti lehtiä ja sammalta ja kiivettiin rinnettä. Seuraavan parin päivän aikana tulee rekisteröityä kaikki kadulla maassa olevat asiat automaattisesti… laumaliikkumiseen puolestaan tottuu pian ja tuntuu oudolta liikkua ihan yksin!

Puoli raihnaisena raahauduin vielä maidon hakuun mutta reissu päättyikin rauhoittavaksi iltakävelyksi Tammerkosken rantaan. Kyllä, nyt siellä on vettä! Tiistai – aamuna juoksutus myöhästyi tosiaan reippaasti yli tunnilla, joten aamukuvat jäi ottamatta. Imatran kosken näyttäviä kuohuja siellä tosiaan ei ollut kuulemma vaan koski täyttyi perushämäläisen hitaasti ja vankasti ..

Onpa sitä koskea ollutkin ikävä! Ja kyllä kelpaa taas kattella, sanoo Tampereen plikka 🙂

                                               Kuvakimara alajuoksulta yläjuoksulle:

.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 24/08/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat:

Varhainen lintu kuvan nappaa

No, arvakkaapa vaan missä sitä oltiin tiistaina kello 7??

No, siellä Tammerkosken tyhjän uoman äärellä kyttäämässä vesikuvia. Satakunnansilta alkaa herätä eloon eli automäärä lisääntyy pikkuhiljaa tuohon aikaan …. tällä kertaa siellä on myös paljon kuvaajia!

Missä on Tampereen matkailu – tästäkin saisi koskihistoriaan yhdistettynä pienen tapahtuman  ulkopaikkakuntalaisille ja ulkomaalaisille – tai mikä ettei tamperelaisillekin?!!

Imatran kosken valtaisia kuohuja tästä tuskin tulee …

Olisi edes tullut jotakin … mutta ei! Tunnin odottelun jälkeen poistun, koska jatkan Kalkkuun muihin puuhiin.

Se niistä hienoista vesikuvista …. palaan kosken ääreen illemmalla josko silloin olisi jo jotain kuvattavaa!

 

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 23/08/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Komendantin luvalla

Terveisiä täältä Hämeen rykmentin harjoitusalueelta. Lähtö kohti harjoittelupaikkaa oli jo viiden jälkeen – ja Tampereen plikkahan ei sitten lukeudu aamuvirkkuihin millään muotoa! Selkä on vielä vähän arka etsinnöistä.

Aurinko paistaa, kangasmetsää ja ötökäitä ympärillä riittää. Onneksi maa on sentään kuivaakin kuivempi. Ympärillä häärää sotilaita ja tietenkin me siviilit Punaiselta Ristiltä. Radiopuhelimet rätisee, kamera käy, tarkkailijat pyörii. Punavalkoinen risti/kuu logo vilkkuu silmissä.

Sotilasalueella ei tällä kertaa harjoittele muut kuin me. Viime kerralla oli aika rätinä, kun samanaikaisesti sattui ampumakilpailu – joka toi itse asiassa oman lisäefektin harjoitteluun. Tällä kertaa (lähes) kaikki liikkuva ja kuuluva on Punaisen ristin koulutukseen liittyvää. Täällä saa itsensä helposti täysin eksyksiin.

Punaisella Ristillä/Puolikuu on tapana kouluttaa itse kriisialueille poikkeusolojen työtehtäviin lähtevät. Nyt on meneillään kansainvälisen reservin delegaateille järjestettävä monipäiväinen syventävä turvakurssi armeijan alueella. Kurssi järjestetään tavallisesti kaksi kertaa vuodessa.

Ja ennenkuin huomaakaan – jälleen kerran yksi harjoitusosio on ohi! Tunnelma on korkealla; juttu lentää ja kaikki purkavat kokemuksiaan.

Takaisin lääkintäleirillä maukas kasviskeitto odottaa. Maistuu todella hyvältä, kun on ollut monta tuntia ulkona. Näissäkin olosuhteissa on muistettava ottaa vähän ja syödä rauhallisesti. Päivän kunniaksi (ja hyvän olon varmistamiseksi!) aloitin Nexiumin syömisen kuukauden tauotuksen jälkeen (miedommat käytössä sinä aikana). Tosin tarvittaessahan lääkinnällistä apua ja kriisitukea olisi melkoisesti taas tässä ympäristössä saatavilla …

Ruokailun jälkeen alkaakin sitten toinen pitkä harjoitusosio. Ei kun menoks :-)!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 22/08/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: