Lepakkoa on Suomessa pidetty aikoinaan pirun aikaansaannoksena: Piru katseli Jumalan luomistöitä, ihastui pääskyseen ja koetti tehdä samanlaisen. Tuloksena oli kuitenkin - lepakko! Kiukuspäissään Piru määräsi sen lentämään öisin, ettei epäonnistuminen osuisi jokaisen silmiin. (Wikipedia; Lepakot, kuva: Wikipedia)
Kyllä, kyse on tosiaan yön kiitäjistä!
Aamulehden Tapahtumia-palstalta silmiin osui lepakoiden bongausreissu ja vieläpä tuossa suht naapuristossa eli Tallipihalla. Avoimilla mielin päätin lähteä kokeilemaan 🙂 itse asiassa menin sinne jo vahingossa tiistai-iltana puoli kymmeneltä – ja ihmettelin suuresti, kun Tallipiha oli aavemaisen tyhjä ja hiljainen!
Vuosi 2011 on muuten kansainvälinen lepakkojen vuosi, jolloin yritetään hälventää lepakoihin liittyviä ennakkoluuloja, parantaa lepakoiden suojelutilannetta ja lisätä lepakkotietoa. Suomesta löytyy jopa Suomen lepakkotieteellinen yhdistys – enpäs ole moisesta aikaisemmin kuullutkaan! Live and learn! Linnunpöntöt on tuttuja juttuja mutta että lepakkopöntönkin voi rakentaa.. Ja keskustelupalstaakin löytyy. Hmm …
Porukkaa kerääntyi tummuvassa illassa (= 21.30) lähes nelisenkymmentä. Vapriikin museokeskuksessa oli ollut esittelyluento lepakoiden ihmeelliseen maailmaan muutama tunti aikaisemmin. Kävelimme ympäri Näsikalliota taskulamppujen valossa tunnin verran ja yritimme bongata eri lepakkolajeja kolmen eri detektorin avulla (jokaisella lajilla oma äänensä).
Tavallisesti tuo alue on lepakoiden suosiossa mutta tänään ei niinkään; vain muutama maiskuttava ääni (pohjanlepakko) kuului alkuvaiheessa. Vesisiippaa haettiin kosken rannasta. Ei näköhavaintoja. Vähän harmi mutta sellaistahan se bongailu yleensä on. Paljon uutta tietoa lepakoista kuitenkin. Joku kertoi Intiassa näkemistään isoista hedelmälepakoista (intianlentäväkoira taisi olla virallinen nimi??).
Mielenkiintoinen kokemus mutta tuskin tästä nyt ihan uutta harrastusta kuitenkaan tulee … 🙂
Refluksikon elämää 