RSS

Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2011

Klik, klik ja vielä kerran klik

Astelen sisään pieneen kuvausstudioon, joka sijaitsee vanhassa tehdasmaisessa rakennuksessa. Kaikkialla kameroita, laitteita, johtoja ja muuta rekvisiittaa. Harmaa tausta hohtaa neutraalina; tuoli sen edessä huutaa istujaa. Vanhoja kahvikuppeja päivän aikaisemmasta palaverista on kasattu pöydän kulmalle.

Sisäkuvia & poseerausta. Käänny, hymyile, nyt vakavana, sormet suoriksi, katse kameraan jne. Kuvaajalla on oma visio ja se mielessä hän yrittää löytää parhainta kulmaa ja asentoa. Salama välkkyy – muista pitää silmät auki. Ja onnistuuhan se vihdoinkin myös sekin. Alun jäykkyys sulaa vähitellen pois. Kuvaaja selittää ohjeita sympaattisen rauhallisesti.

Siirtyminen autolla ulkokuvauksiin. Mihin ne omat kamat jäikään tämä tavarapaljouden keskelle?? Sopivan paikan etsintä ja sitten taas kamera käy. Klik, klik ja klik! Poseeraukset ja ilmeet löytyvät lähes heti. Kyllä tässä vähitellen lämpiää tällekin hommalle 🙂

Kuvaushommista muistuu mieleen elokuvat/sarjat, joissa olin aikoinaan enemmän tai vähemmän taustalla avustamassa. Monia  mukavia (ratkiriemukkaita) hetkiä ja monia mukavia ammattilaisnäyttelijöitä. Ja palkkaahan tuli aina enemmän, mitä enemmän vuorosanoja. Joskus niitä ohjelmia tulee televiossa – kääk, näytänpä niissä sitten nuorelta!!

Kuvista on kuulemma tulossa hyviä, kuvaaja kertoo. Toivotaan niin!

Aikaa on vierähtänyt runsaat kolme tuntia. Kyllä tässä nyt vielä muutaman kuvan jaksaisi poseerata kun kerran alkuun on päästy 🙂

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 30/10/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: ,

Tarinankertoja Nick

Ikivanha satojen vuosien kypsentämä tarinankerronta on nykyään harvinaista herkkua näin television, netin, radion ja kirjojen aikakaudella. Vielä harvinaisempaa on kuulla englantilaista sellaista livenä!

”Tarina on kuin silta. Se yhdistää satoja tuhansia ihmisiä, jotka tarinaa ovat kertoneet kautta aikojen. Me olemme kaikki osa tuota ketjua, joka jatkuu eteenpäin niin pitkälle kuin ihmisen aikaa riittää.”

(N. Hennessey, 2010)

Tähän harvinaisuuteen pääsi osallistumaan eilen illalla Tampereella Tallipihan kahvilassa, joka sinänsä on taatusti täynnä monia tarinoita – kunhan seinät vain osaisivat kertoa! Puinen Kuskin talo eli kyökki + 3h – rakennus on ollut osa tehtaanpatruunan von Nottbeckin herrasväen entistä talouspihaa Finlaysonin palatsin vieressä. Vaalea Näsilinna häämöttää viereisellä Näsikalliolla.

Tarinankertojana illassa toimi maineikas brittiläinen folkloristi Nick Hennessey, joka kiertää esiintymässä mm. Euroopassa. Vaikka jo brittiläinen ja irlantilainen kansantarusto tarjoaa valtavan aarrekammion, mies on armoton Kalevala – fani;  hän on mm. maailmanmestari Kalevalan runonlaulussa v. 2 000 ja herättää  Kalevalan henkiin niin, että jopa suomalaisetkin innostuvat lukemaan sitä!

Täytyy sanoa, että tarinankertoja Cheshirestä otti todella yleisönsä ja hurmasi kertomuksillaan (naisyleisö taisi myös vähän lepuuttaa silmiänsä komeassa raamikkaassa kaverissa 🙂 ) Alderleyn legendaa ei kuultu mutta neljä ”pohjoisen, etelän, idän ja lännen tarinaa” vei mukanansa. Ilmeikäs matala ääni yhdistettynä sopivaan elekieleen piirsi tarinaa silmiemme eteen ja korviemme kuultavaksi. Rumpu pehmensi muutamia lauluja; ikivanha puupillin vieno soitto siirsi tarinasta toiseen. Tunnelma oli tiivis ja intensiivinen koko tunnin ajan. Pienehkö lähes 30-päinen yleisö antoi raikuvat aplodit kertojalle, joka kiitti lopuksi kaikkia niitä ihmisiä, jotka tarinan ketjussa ovat historian saatossa mukana olleet.

Kotiin saavuttuani kypsyttelin kuulemiani tarinoita mielessäni ….. ja kuka tietää – liityn ehkä tarinankertojien joukkoon jonain päivänä … 🙂

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 27/10/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: ,

Taidetta keittiön seinällä

Tässä olen minä – tai ystäväni 3v. tyttären näkemys minusta.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 25/10/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Pieniä hetkiä

Kurkiaura lentää

kohti etelää.

On syksy.

 

Lennon muisto

kantaa

yli talven

seuraavaan kevääseen

 

ja pian jo kuulen

kurjen hopeisen soiton

joka tuo taas

kevään tullessaan.

(Kristiina Karhu, Pieniä hetkiä – runokokoelma, 2011)

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 22/10/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,

Neljäs kartano

Ihana tuulahdus menneestä kesästä on eräs kartanoretki, jonka kuvaus oli jäänyt tuonne artikkelilistan puolelle vahingossa julkaisematta. Nyt on hyvä aika lepuuttaa silmiään ja muistella varsinkin kun ilmat on sateisia ja harmaita.

Hämeenlinnan kupeessa Hattulassa sijaitsee Lepaan (Stjernsundin) kartano, joka on luultavammin perustettu jo 1200 -luvulla. Laajalla alueella on lääniä ja rakennuksia vaikka muille jakaa! Noin viimeiset sata vuotta kartanon alue on toiminut puutarhaopistona.

Kesän loppupuolella paikka oli  aavemaisen tyhjä … valtavalla alueella näkyi 2 työntekijää ja parin minuutin ajan kaukaa toinen pieni matkaporukka. Kartanonmailla on peltoa  64 ha ja englantilaisityyppistä (1840-luvulla perustettua) puistoaluetta 20 ha! Käveltiin kuin kartanon rouvat ja herrat omilla tilusilla 🙂

Iltapäiväpiknik Lepaan virran äärellä kruunasi reissun. Syötävät oli omalta osalta suht refluksiaprovosoimatonta vaikkakin kyllä taisin pari muhkeaa suklaapikkuleipää maistaa. Kyllä kelpasi! Virran ranta on ollut vilkasta paikkaa paljon ennen kartanoakin; virrasta on löytynyt kivikauden kivikirveitä ja muita tarve-esineitä.

Ihastelimme suureen ääneen tuota kuvassa näkyvää komeata keltaista rakennusta ja arvuuttelimme arkkitehtiä. Takamaisemissa seisoo vankasti paanuseinäinen yli 300-vuotias mamsellityylinen tuulimylly.  Sen vierestä löytyy 1400 – luvulta oleva harmaakivisakasti, joka oli osa aikoinaan palanutta puukirkkoa. Sakastia ympäröi pieni idyllinen hautausmaa, jossa kuolleet kartanon suvun jäsenet  ”vain lepäilevät” kuten hautausmaan portin teksti kuvailee (”ne autuat asujat kartanois herran, ei kuole; he nukkuvat ja nousevat kerran”).

Oho! Hieman tarkemman pohjakartan tarkastelun myötä selvisi myös vihdoinkin, että keltainen rakennus olikin 1930-luvulla rakennettu Opisto-rakennus! Varsinainen Lepaan kartano oli kaksikerroksinen empiretyylinen kaksivärinen rakennus lähempänä virtaa. Sisälle emme menneet mutta ulkoapäin hienoja yksityiskohtia. Hieman vaisultahan se tietty kyllä näytti tuon 3-kerroksisen rakennuksen jälkeen… hmm!

Kartanon alueella toimii nykyään Hämeen ammatti-instituutti ja Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan yksikkö. Oppiaineina on mm. puutarhatalous, maisemasuunnittelu ja viinituotanto. Olisko viimeiseksi mainitussa uusi uravalinta, jos ääni pettää työn ja refluksitaudin vaikutuksesta …. vähän paha tietenkin refluksikolle, kun niitä tuotteita pitäis tietty vähän maistellakin 😉  Kartanon viinitila tuottaa kuulemma 35 000 litraa viiniä ja likööriä vuosittain. Alueelta  löytyy myös puutarhamuseo.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 20/10/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat:

Syksyn metsäyö

(julkaisupäivämäärä ei ole tapahtumien päivämäärä)

Kello näyttää xx:xx. Istun tässä koneen ääressä vielä hetken, jotta ajatukset tasaantuvat nukkumiseen ja huomiseen päivään. Nautin hiljaisuudesta; koko talosta ei kuulu hiiskahdustakaan, ainoastaan lehdenjakaja kuuluu saapuvan hissillä. Kadultakaan ei kuulu meteliä. Yllättävän paljon kuitenkin nuoria liikenteessä oudoissa paikoissa (!!) keskellä yötä.

Olin syksyajan omalla ensimmäisellä keikalla. Onneksi reppu oli pakattuna valmiina. Lähtöön hälytyksestä ruhtinaalliset 15 minuuttia, joka on ihan hyvä aika. Mukava nähdä niin paljon tuttuja.

Pikimustaa yötä halkoivat valonpilkut ja – vilkut lohduttavasti siellä täällä. Jestas, kun syysmetsä on pimeä.

Ostoslistalle pakko lisätä parempi valaisin. Lumeneita saisi olla siinä parisadan tienovilla, kantama ainakin sadassa metrissä. Täysteholla pitäisi toimia väh 2h samoilla pattereilla (varapatterit tietty aina mukana). Fenixiltä löytyy muutamakin hyvä suht kohtuuhinnalla tehoon nähden eli n. 55-70e.

Ja nyt hyvillä mielin nukkumaan :-)!

Kuva: Microsoft

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 17/10/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,

Roosa nauha on taas täällä!

Se on sitten perjantai 14.10 eli tänään vietetään Syöpäsäätiön Rintasyöpäpäivää ympäri Suomea.

Tärkeää asiaa kampanjasta löytyy  pinkeiltä sivuilta täältä . Käväise lukemassa ja valitse vaikka vetävin Roosa Nauha -mies 🙂 Palkintojakin on luvassa …

Päivän kunniaksi sivuston tausta on roosaa tai sinnepäin …. ja vaaleanpunainen pusero odottaa pukemista. Keräyslippaita pitäisi näkyä kadulla.

Kaikille lukijoille pinkkiä päivää :-)!

Pinkkiä sen olla pitää!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 14/10/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset, Otteita uutisista

 

Avainsanat: ,