RSS

Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2011

Kouristaa, kouristaa

Refluksitaudin ja kurkunpään oireilu on ollut yleisesti ottaen hyvällä mallilla (jos nyt näin voi sanoa) tässä viime kuussa. Tarkoittaa käytännössä , että ei suurempia katastrofeja tai vaikeita hetkiä, jotka olisi jäänyt elävästi muistiin. Vain sitä ”pienempää”.

Joten joskuhan tästä tilanteesta sitten tulee niitä huonojakin hetkiä/päiviä/viikkoja. Viime keskiviikkona kurkunpää alkoi oireilemaan äänirasituksessa ja se levisi/siirtyi (?) vähitellen myös nielemisen puolelle lihaksiin. Tokihan se olisi voinut olla tiistai-illan ilakoinnistakin seurausta – jos oireet olisivat alkaneet erilailla. Jännä miten oireilun joskus osaa/tietää alkaneen tietystä asiasta.

Kun oireilu levisi nielemislihasten puolelle, kouristava tunne tuli myös heti vähän syömisen jälkeen 😦  Kiinteä syömisen lopettamisesta n 5 minuuttia – ja kova supistava tunne kurkussa. Joka melkein pahimmillaan tuntuu kuin tulisi niskasta lävitse. Jälleen kerran on pakottava tunne venytellä
koko helahoito lävitse eli ihan peruslihasliikkeitä,  äänneharjoitukset, lax vox, kieli ym. Gaviscon Advance – ei helpotusta. Kun supistusta/spasmia/kouristusta on ollut tietyn ajan, vetää se myös kielen alaosan kireäksi. Kun se menee ohitse, on kuin sitä ei koskaan ollutkaan. Vaikka sitä kuinka odottaa, niin ei se kertakaikkiaan ala … Ihan kuin voimakas suonenveto, joka loppuu kuin seinään.

Itse en muuten ole koskaan saanut mitään tämän taudin oireita aikaiseksi pelkällä ajattelulla, oireiden analysoinnilla tai miettimällä jatkuukohan ne vielä 6. päivän. Toiset on kuulemma hirveän herkkiä saamaan oireita, jos he ajattelevatkin niitä  … ehkä heillä ajattelu on jotenkin tuskaisempaa/ahdistunutta ym, erilainen persoonallisuus, liian voimistunut yhteys mielen ja hermoston välillä??

Taustasyy supistamiseen mietityttää tällä hetkellä pitkästä aikaa … koskaanhan näihin mietiskelyihin ei saa konkreettista vastausta. Ylösnousun aiheuttamaa ärsytystä? Voi olla mutta tulee liian äkkiä ja lähtee sitä ajatellen liian äkkiä pois. Ruokatorveen jääneitä jämiä poistumassa ja joku kohta rasittuu? Ei tunnu siltä musta mistä sitä tietää … manoa ei ole tehty mutta ruokatorven varjoainekuvaus kylläkin, joka oli ok (vai  esiintykö siinä silloin 5 vuotta sitten jotakin vähäistä vajausta, jota ei mainittu potilaalle)? Ärsyyntynyt hermon kohta/nanomilli aiheuttaa epätasapainoa nielemisliikkeeseen ja aiheuttaa kouristusta/spasmitaipusuutta yläsulkijan kohdalla/lähettyvillä tietyn väliajoin kun alueella/lähialueella rasitusta?? Mene ja tiedä.

Eka erä kesti puolitoista päivää. Nyt äänirasitusta aamupäivällä, oireilu käyntiin, syöminen – ja kunnon supistus. Mieliala ok tästä huolimatta (eikä mikään ihmekään kun tätä on jatkunut näin vähän aikaa!). Mukava viikko edessä – ja joulukin tulossa.

 

 

 

 

 

 

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 28/11/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset, kurkkurefluksi, refluksitauti

 

Adventtia odotellessa

Joulun aika alkaa lähestyyn … vastahan se syksy alkoi. Kotona totta puhuakseni kaikki on vielä kesämoodissa!

Keskiviikkona hain kaverilta sammalta, jonka hän oli hankkinut mökiltään. Adventtikynttiläjalkaan sitä jo laitoinkin – kylläpä tuoksuukin hyvältä! Loput laitan sitten muutamaan kukka-asetelmaan, jotka teen luultavammin viikon päästä. Voi sitä ihanaa hyasintin tuoksua!

Pikkujoulut oli eilen. Mukava jutteluilta. Tarjoamiset minun kohdallani (refluksitaudin vuoksi) olivat suht suppeat. Kaksi tacovenettä, joissa pilkottua munaa ja jäävuorisalaattia. Olut ja pala banaanikakkua. Ai niin, ja miniviiva sinappia. Olihan melkoinen makuyhdistelmä mutta tyhjää parempi. Kun joku totesi, että minulle käy näin varmaan usein, totesin, että on ensimmäinen kerta lähes 7 vuoteen, kun suolaisista tarjottavista ei löytynyt mitään itselle.

Tänään käytiin museokeskus Vapriikissa Teiskon emäntien joulumarkkinoilla. Leipää tuli ostettua pakkaseen ja tuliaisiksi marjapiirakka ja joulusinappi. Muutamia tuttujakin siinä ajassa ehti jo nähdä. Siitä jatkettiin seurakunnan myyjäisiin Näsilinnakadulle, jossa olikin enemmän porukkaa. Omistan nyt hienon parin sinisävyisiä tumppuja:-)

Isäntä oli hakenut kellarista parvekkeelle havuköynnökset. Ne olisi suunnitteilla vielä tänään saada laitettua. Toisesta adventtikyntteliköstä puuttuu taas lamppuja, joten yritetään ensi viikolla …

Illalla teen refluksisivustolla suositeltua raejuustopaistosta. Ja huomenaamulla kunnon aamiainen adventin kunniaksi. Kalenterikin on taas täyttynyt kiitettävästi joulumenoista 🙂

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 26/11/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Makeita nauruja

Jestas, kun oli sitten mukava ja rentouttava tiistai-iltapäivä!

Lapsuuden kaverin kanssa treffattiin pitkästä aikaa iltapäivällä. Muutama tunti parannettiin maailmaa – kunnon bitching of course :-)!  Samalla pelattiin Scrabblea sekä Aliasta. Ja kappas vaan – juotiin dry Maritineja ja spritzereitä (minä siis jälkimmäistä). Kyllä sitten nousi hyvin päähän kaksi juomaa! Oltiinkin melkoisen hilpeällä tuulella, kun baarista poistuimme klo 18.30.

Paikkoina oli Hotelli Tammerin viihtyisä Vihtorin kirjasto, jossa oli vähän kyllä viileätä matalan lasisen kattoikkunan vuoksi. Vai olisiko sitä pitänyt ottaa jotain lämmintä juotavaa?? Erinomainen paikka kuitenkin lämpimällä säällä. Ollaan pidetty siellä yhdistysten kokouksia joskus. Hyvä palvelu. Bookcrossing hyllyltä nappasin mukaani Patricia Cornwellin Frostin. Muut hänen kirjansa taitaa olla jo luettuna. Kyllä niitä tuossa hyllyssä näkyy olevan useampikin.

Toinen naurupaikka oli Hemingway Koskipuistossa, jossa sielläkin palvelu pelasi erinomaisesti – kiitos vain baarimikolle:-)! Kodikas olohuone – tyyli sopii pubityyliksi. Ja pelejä riittää.

Tällaisia rentoutumishetkiä lisää!!

Olin niin rentoutunut kotia mennessä etten kaupassa poiketessa muistanut edes tunnuslukua oikein … Pienen mietinnän jälkeen se sitten putkahti mieleen 🙂 Onneksi ei ollut muita ostajia. Tuttua kaupan kassaa hymyilytti, kun selitin unohtamisen syyn.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 23/11/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Sonaatteja ja sinfonioita

Marraskuu on aina jotenkin enemmän musiikkipainoitteinen kuin muut kuukaudet. Tai siis konserttien ja muiden musiikkiesitysten kannalta.

Käyn silloin tällöin esim. Pirkanmaan musiikkiopiston oppilaskonserteissa. Hyviä tilaisuuksia kerätä nuorille soittajille esiintymiskokemusta. Tänä vuonna heillä on ollut mm. musiikkihetkiä pääkirjastolla tuossa Hämeenpuistossa. Yhtenä keskiviikkona istahdin minäkin kuuntelemaan nuoria sellistejä. Ei hullumpaa! Tämä siis sen tuskaisen 5 minuutin jälkeen, kun ensin olin päässyt ulos väärästä salista, jossa luulin musiikkihetken olevan 😉 Naapurin rouva nautti samalla lasillisen valkoviiniä (kyllä, nykyään kirjaston kahvilasta saa alkoholipitoisiakin juomia!); minä katselin kateellisena vieressä!

Eräänä iltana piipahdin läheiseen tunnelmalliseen Finlaysonin kirkkoon iltakonserttiin. Tiedossa oli sonaatteja sellolle ja pianolle. Beethovenia, Debussya, Rahmaninovia. Sampo Liukon (sello) ja Antti Terävän (piano) tulkitsemanan. Raskaan päivän jälkeen se piristi mukavasti.

Vilkas viime viikonloppu päätyi sunnuntai-illan klassiseen eli Tampereen Kamarimusiikkiseuran orkesterin konserttiin Vanhassa kirkossa. 1700 – ja 1800 luvun mestareiden Beethovenin ja Haydnin musiikki hiveli korvia. Eräs tuttavani (refluksileikkauksen läpikäynyt muuten!) oli mukana soittamassa. Viimeksi taisin nähdä hänet hieman rennommissa merkeissä jammailemassa antautuneesti suomirockin tahtiin! Kaikki klassisen musiikin ihmiset eivät onneksi ole niin hirveän rajoittuneita yhteen lajiin 🙂 Pari tuttua brittiä bongasin myös yleisöstä mutta rupattelemaan emme valitettavasti ehtineet.

Tällä viikkoa on myös pari konserttiehdokasta mutta katsellaan nyt miten tilanne kehittyy …

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 22/11/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,

Upeita käsitöitä

Eilen oli ihan pakko päästä piipahtamaan Suomen kädentaito – messuilla Pirkkahalliin (tai mikä sen nimi nyt virallisesti nyt onkaan). Itse en ole varsinaisesti käsityöihminen, joten sitäkin suuremmalla syyllä menen ihastelemaan tuotteita. Ja kyllä niitä sitten olikin!

Nysse vei Keskustorilta kätevästi messupaikalle. Tiet ruuhkautuivatkin melkoisesti heti sen jälkeen messujen sekä auto-onnettomuuden vuoksi. Bussien määrä oli kyllä vakuuttava. Työpuheluita yritin vielä soittaa ennen sisällemenoa mutta kenttää ei vaan riittänyt. Ovien edessä oli mitä erilaisempia ruokatuotteita myynnissä.

Heti sisälletullessani kuulin nimeäni huudettavan. Mikä hieno yllätys! Vanha tuttuni oli tuuraamassa kassalla, joten säästin sitten 12e ja pääsin ilmaiseksi sisään! Muutamia muitakin tuttuja vierailijoina ja myyjänä tuli vastaan kierrellessä.

Mukavana messuseurana oli ystäväni ja hänen teini-ikäinen tyttärensä. Kiertelimme kaikessa rauhassa, ihastelimme runsasta tarjontaa kahdessa isossa hallissa ja vähän teimme ostoksiakin… Ohjelmaakin löytyi mutta me keskityimme käsitaidon näytteisiin. Runsaat kolme tuntia vierähti nopeasti. Oli ihan passeli aika vaikka  olishan siellä mennyt aikaa vielä vaikka kuinka! Ensi vuonna taidan kokeilla kuohuviinibaariakin.

Jaa mitäkö ostin? Isoin aarre oli sinertävänsävyinen pyöreä amuletti/kaulakoru ja siihen sopivat korvikset. Taitelijana riihimäkeläinen sympaattinen Anna Karppinen, jolla on Korumetsä – niminen yritys (www.korumetsa.net). Kokonaishinta alle 40e. Ja kuvaakin näistä olis tulossa kunhan saan kuvansiirron toimimaan normaalisti!  L

Olotila kaikin puolin ok vaikka ääni kurkku väsyksissä viikon jälkeen. Syötäväksi löysin kolmioleivän (juustoa, lehtisalaattia), josta räävittiin pois tomaatit ja sipulirenkaat. Mansikkapehmis maistui hyvältä 🙂 Vaikka tapahtuma vilisi naisia, ei yllättävää kyllä ympäristössä lemunneet hajuvedet. Tosi hienoa!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 19/11/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: ,

Torstain tautianalysointia

A niinkuin astma

Ei edelleenkään oireilua? Reippaat kävelylenkit menee vähän viileämmässäkin ilmassa ihan ok. Juokseminen neljänteen kerrokseen portaita kotirapussa hengästyttää, loput menee kävellen. Kohta alkaa parin viikon puhaltelu, joka on taas kyllä niin tekniikkalaji. 40 heittoja välillä … kyllähän tämän mittarin nimeen vannotaan mutta vähän heittelee liikaa …

Aerobec niinkuin äänen käheys

Uusi lääke kai olisi pyydettävä joulukuussa keuhkolääkäriltä. Kahtena viime viikkona ääni suht ok kuitenkin .. tai sitten olen vain tottunut enkä huomaa tiettyjä juttuja enää.

H niinkuin hammaslääkäri

Sinne pitäis mennä taas. Ientulehdusta ja puolivuosittainen tarkastus. Purenta ei ole ihan kohdallaan vielä vaikkakin kipuja ei ole – luojan kiitos siitä. Seuraava paikkaaminen ja mahdollinen korotus pistää miettimään mitä jos tämä sama rumba alkaa uudelleen … huh huh!

 

K niinkuin kurkunpää

Kesällä huomattu rasitusmuutos sai vähentämään ääniä vaativia työprojekteja. Tuntuu myös taloudessa. Alunperin olin ajatellut mennä knk-lääkärille joulun aikoihin (lääkärin ehdotus kesän alku) mutta nyt tällä viikolla ajattelin, että en sitten menekään! Jos muutos olisi vähäkään isontunut, sitten vain harmittaisi ja joulu menisi pilalle. Muutokselle ei kuitenkaan tehtäisi yhtään mitään. Enkä minä pystyisi vähentämään enää töitäkään.  Joten olkoon.

R niinkuin refluksitauti

Nexiumia naamaan aamulla ja refluksielämää 24h. Ruokavaliosta lipsuttu pitkäaikaisesti mutta nyt takaisin ruotuun. Lipsumisessa en tosin koskaan sorru isoihin annoksiin, nopeaan syömiseen, kahviin/teehen, sipuliin/valkosipuliin, tomaatteihin, happamiin marjoihin ym. Että jotain sitä on jäänyt selkärankaan. Lipsuminenkin keskivertoihmisen syömiseen periaatteessa täysin sallittua – ihan  vaikka joka päivä – kunhan oireita ei ole eikä tule!

Akuutti ylösnousu ok eikä 8 -viikon huonoa kautta ole ollut tänä vuonna vielä ollenkaan! Tosin pussihan vuosi kesällä muista kohdista; refluksi pääasiallinen taustasyy astman ilmestymiseen ja kurkunpään muutoksiin.

M niinkuin mieliala

Ihan ok. Viikot lentää ja paljon mukavaa tekemistä. Jouluun enää runsas kuukausi :-)!

 

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 17/11/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Salamataktiikalla elluihin

Keväällä eskapismin merkeissä vetäydyin viikottain elokuvateatterin hämyyn. Nyt olen sitten jatkanut näitä iltapäiväleffoja vaikkakin ilman kipuja.

Tällä kertaa salamataktiikalla eli ex tempore leffaan 10 minuutin varoitusajalla, suoraan tiskille ja valinta seuraavista lähinnä alkavista leffoista.

Piiat oli tuulahdus USA:n etelästä 60-luvulta, joka vilautteli rotusortoa ruohonjuuritasolla tuolla alueella. Lähinnä pahimpana voiko sitä käydä samassa vessassa vai ei. Muita tuon ajan hakkaamisia, raiskauksia ja tappamisia ei sivuttu kuin yhden tuntemattoman miehen ampumisena, mikä tarkoitti lähinnä levottomuutta kaduilla ja kiirehtimistä kotiin. Pioneerina toimi valkoinen toimittaja, joka houkutteli mustat piiat kertomaan palvelusajan tarinoita valkoisista perheistä. Hyvä elokuva!

Toisella kerralla valittavana oli Smurffit tai kevyt romanttinen komedia What’ s your number?, jonka suomennokseen oli kääntäjä liittänyt oudosti vielä toisenkin kysymyksen (mikä on liikaa tms.). Liityin jälkimmäisen naispuoliseen nuoremmanpuoliseen katsojakuntaan seurailemaan Anna Fariksen ja Chris Evansin toilauksia. Kevyttä, perinteistä ja ennaltaarvattavaa mutta kyllä siitä ex-poikaystävien läpikäynnistä naurut irtosi hyvin muutamissa kohtaa. Ja luultavammin tuli kaikkien laskettua petikavereittensa määrän tähän mennessä (USA:ssa 10,5 naista kohden). Kyllä minäkin niin tein mielessäni – jääköön numero salaisuudeksi 😉

Pandemiatrilleri Tartunta jatkoi katastrofielokuvasarjaa keskittyen epidemiaan ja suhteellisen nopeaan leviämiseen matkustamisen myötä. Gwyneth Paltrow kuoli heti ensi metreillä mutta suosikkini Matt Damon porskutti terveenä loppuun asti. Tähtikaarti käsittää myös mm. Jude Lawin sekä Kate Winsletin. Realistista hallittua kerrontaa. Oikein ajoitettu näin flunssakauden alkaessa. Yleisöstä bongasin muutaman meikäläisen pelastuspalvelun porukoista; en ollut tuntea kun olivat niin oudon näköisiä tavallisissa vaatteissa.

Mies joutui tekemään töitä harvinaisesti sunnuntaina, joten päätin lähteä pitkälle kävelylle. Ja kuinka ollakaan – löysin itseni katsomassa  ruotsalaista Pedon jäljillä, joka alkoi juuri kun sain riisuttua takkini. Tähtenä Rolf Lassgård. Tapahtumapaikkana olisi voinut yhtä hyvin olla Pohjois-Suomi tai Norjakin. Pohjoisen kylän eristäytyneisyys ja pysähtyneisyys tuli kyllä esille. Jännitys säilyi loppuun asti vaikka vähän ylimitoitettu leffa ajallisesti olikin. Ei hullumpi valinta sunnnuntaileffaksi. Tosin hieman hymähdytti suomen kielen kuuluminen; eipä näy naapurimaassakaan ihmiset sen avarakatseisempia rajanaapureita kohtaan olevan; kylän rupusakiksi oli kirjoitettu  viinaan meneviä suomalaisia, joista yhtä epäiltiin raa’an murhan tekijäksi. Meillä taas riehuvia humalahakuisia sveduja ei ole tainnut pitkään aikaan kangaalla näkyäkään… hmm.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 16/11/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: ,