RSS

Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2012

Valmiina LÄhtöön


Lähtö lähellä??

Koskaan ei tiedä, koska seuraava lähtö etsintään yms. taas tulee. Pikainen hälytyssoitto, 15 – 20 minuuttia täysvalmiuteen ja sitten menoksi. Reppu odottaa aina pakattuna eteisessä … joko lähdetään?


Tämä oli siis vastaus tämän viikon Alkukirjainhaasteeseen nro 51 (LÄ-).
Paas kattoen vähän muidenkin LÄ – kuvia 🙂

Mainokset
 
9 kommenttia

Kirjoittanut : 15/02/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat:

Lerpusta tikkuun

Arvaakaapa mitä?

Meikäplikka kävi ostamassa muistitikun. Ja se on sitten ihka ensimmäisen oma sellainen, kun en ole joutunut töitä ym paljon kuljettelemaan paikasta toiseen. Valkoinen 8 GB irtosi n. 14 eurolla.

Siitä tulee mieleen väkisinkin teknisten vempainten kehittyminen ja miten äkkiä tiettyihin asioihin tottuu. Aikaisemmin ajattelin aina, kuinka paljon teknistä kehitystä isovanhemmat ovatkaan nähneet. Ja vanhemmatkin. Omalta osalta se ei tuntunut niin paljolta. Mutta ….

Olen kuitenkin sitä ikäpolvea (vuosimallia -67), joka on vielä käyttänyt kirjoituskonetta. Ei edes sellaista perusmallia vaan sähköistä edistyksellistä semmoista, jossa oli yhden rivin näyttö. Että oikein yhden rivin näyttö 🙂 ! Se oli sitten upea laite vielä 20 vuotta sitten opiskelijoiden keskuudessa. Ja sekin oli lainassa ystävältäni yliopistolta. Tosin esseet sai tuohon aikaan palauttaa vielä käsin kirjoitettuna.

Samoihin aikoihin hankin tietokoneen näköisen tekstinkäsittelylaitteen (!) tuhannella markalla, joka oli suht iso summa opiskelijalle. Toimittaja – kämppiskin innostui ja osti samanlaisen. Hirveänkokoinen alkeellinen romu mutta kyllä sillä tekstiä irtosi pari vuotta 🙂

Yliopistolla alkoi koneiden käyttö ja määrä lisääntymään vähitellen. Hankala ATK:n peruskurssi tuli käytyä, jossa piti muistaa vaikka mitä komentoja. Nykyään on helppoa kun vaan voi klikkailla!

Omassa opiskelijaporukassa olin toinen, joka alkoi käyttämään sähköpostia 90-luvun alkupuolella. Kellään muulla sitä ei ollut, joten ei ollut kuin yksi henkilö, jolle kirjoitella. Muistan, kuinka selitin Internetiä ja sen kaikkia mahdollisuuksia muille. Kaverit puistelivat päätään, naureskelivat  ja pitivät ihan tekniikkaan hurahtaneena. Sähköposti – ilmiö laajeni heti, kun huomasivat, että näinhän voi kätevästi pitää yhteyttä Hervannan Teknillisen korkeakoulun poikiin  (jotka hekään eivät meiliä ihan hirveästi tuolloin olleet vielä käyttäneet) 🙂

Muutaman lerpun ja korpun olen säästänyt muistona noilta ajoilta. Korppua muistan kyllä käytetyn työelämän puolella vielä 2004 tai siinä main.

Ai niin, ostinhan minä jossakin vaiheessa pilkkahintaan ensimmäisen tietokoneenkin sieltä yliopiston poistomyynnistä. Iso rotisko sekin, joka vei hirveästi tilaa. Nyt on näppärä kannettava edessä pöydällä. Tuoreempi malli tästä on kyllä jo kevyempi ja sirompi. IPadia käytin viime kesänä mutta sitä tuskin tänne meille tulee.

Mikähän on seuraava askel??

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 14/02/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,

Tutkimuksen puolesta

Kannatan täysillä tutkimustyötä. Melkeinpä mihin tahansa alaan liittyen. Sekä tekijänä, tutkittavana ja lukijana. Tutkimusmaailma sinänsä on erittäin tuttua.

Lääketieteellisellä puolella on tietenkin aina välillä turhauttavaa, kun mitään erikoista läpimurtoa  ei tule. Tai tutkimukset vahvistavat sitä yhtä vanhaa yhä edelleen. Haastavista teorioista ei vielä tiedä mikä nousee tulevaisuudessa sieltä muiden joukosta uudeksi linjaksi. Uskon kuitenkin lujasti siihen, että tämän päivän tutkimus on huomispäivän hoito.

No, onhan siellä tietenkin laadullisesti huonoja joukossa ja tutkittavien määrä pieni mutta sen takia ei kannata ihan kokonaan tutkimuksen tarjoamia ideoita haudata. Tai tuhahdella halveksivasti ja väheksyvästi kuten jotkut tekevät – jättäen täysin kommentoimatta mitä tutkimuksessa oli positiivista.

Pubmed tarjoaa oivan mahdollisuuden kahlata lävitse refluksitautiinkiin liittyviä abstrakteja, joista osaan voi tutustua sitten tarkemmin kokonaisena, jos niin haluaa ja mahdollisuuksia siihen on. Jos lukumahdollisuutta ei ole muuta kautta, yksittäinen artikkeli maksaa melkoisesti (esim. n. 20e ylöspäin), joten kannattaa valita vain harvat ja valitut, mitä todella haluaa lukea. Jos niitä käyttää uutisjuttujen kirjoittamiseen kuten minä, aina voi tietenkin miettiä, onko pienen prosenttiluvun kaivaminen ja kohtuuton maksaminen sitttenkään niin keskeistä keskivertolukijalle. Samalla summalla saa muuten varattua tilan vertaistukikokousta varten!

Harmi, että Suomessa ei refluksirintamalla tehdä mitään isompaa tutkimusta. Rahoituksen puutehan siinä suurimpana tekijänä varmaankin on. Perustutkimukset esiintyvyydestäkin ovat vanhentuneita (prosentit muistaakseni lähes 20 vuotta sitten saatu).

Itsellä on tietenkin hinku tehdä kattavia kyselyitä ja selvitystä siitä ja tästä liittyen refluksitautiin. Se olisi kuitenkin melkoisen mittava projekti, johon tarvisi yhteistyötä eri tahoilta. Pientä tutkimuskyselyä voisi toki tehdä refluksisivuston käyttäjille jossakin vaiheessa.

Salaa haaveilen, että meidät äkkäisi jenkkityylisesti rikas motivoitunut hyväntekijä, joka hyväsydämisesti rahoittaisi toimintaa. Niin sivustoa, tiedotusta, luentoja, sopeutumiskursseja, muuta vertaistukitoimintaa, tutkimustyötä. Upeata olisi joskus saada myös fyysinen toimipaikka tällaiselle Refluksikeskukselle/klinikalle/yhdistykselle. Ja kun itsellä refluksi syö tehokkaasti tuota leivän tuloa pöytään, niin tämä organisaatiohan tietenkin tarjoaisi minulle uuden työpaikan – ja vieläpä kohtuupalkkaisen sellaisen!! No, ehkä tämä sitten seuraavasssa elämässä 😉 😉

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 12/02/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,

Sinnittelyenergiaa

Kiva kesäinen näkymä antaa kummasti voimaa sinnitellä läpi pakkasen.
Kyllä se kesä sieltä tulee taas! Tuleehan??

(Valokuvatorstai # 234: kiva)

 
5 kommenttia

Kirjoittanut : 09/02/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , ,

Metakoliini jäi pois

Kylläpä oli aamulla vastentahtoista nousta ylös. Ja jännitti. Tänään oli nimittäin vuorossa se spiro ja metakoliinialtistus edessä. Ja sen päälle vielä sitten hammaslääkäri!

Upea aurinkoinen päivä. Ratinan suvanto oli sakea höyrystä ja harmitti, kun jätin kameran kotiin. Pakkasen takia menin jo tuntia ennen Koskikeskukseen. Pyörin kaupoissa ja seikkailin remontin keskellä. Koko keskusosio on vanerilla peitetty kaikissa kerroksissa niin, että jäljellä jää pienet käytävät kauppojen edessä.

Mukava ja rauhallinen sairaanhoitaja jälleen kerran. Metakoliinikoe jäi heti kärkeen pois, koska arvot olivat sen verran alhaalla! Höh, sanon minä. Eikä taaskaan nuo huonot arvot tunnu olossa. On tämäkin. Joten sitten puhalleltiin taas samat kuviot kuin kesä- ja joulukuussakin. Aurinko nousi ja ilmapallokin (tai mikä se nyt olikaan) eteni typpioksidikokeessa. Tulkintaa tulee sitten parin viikon päästä. Toivottavasti arvot nyt ovat edes sellaisia, että lausunto Kelassa menee lävitse.

Kotiin lounaaksi. Hernesosekeitto maistui niin taas hyvältä. Nam! Fiinimpi versio saa, kun lisää valkkaria/kuohuviiniä/samppanjaa, jolloin keittoa voikin kutsua ”Creme Ninon”. Jätin kuitenkin väliin, kun olen menossa tässä vielä iltapäivällä hammaslääkäriin. Laskiaispullasta söin paksun kannen, kermat ja hillon 🙂

Ja jos sittenkin kipaisisin Finlaysonin Mehiläiseen ja ottaisin vielä kaiken päälle sen flunssapiikin?! Sitten olisi nuo kaikki äkkinäisemmät jutut tehty.

Matkalla Finlaysonille piikitettäväksi löytyi mm. hieno höttövarjostin.

Finlayson oli 1800-luvun lopulla kuin pienoisvaltio kaupungin sisällä; myös sairaala löytyi.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 09/02/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , ,

Eräs juhlapäivä

Tällä viikolla Alkukirjaimet-haasteessa annettiin kirjaimet JU, jotka sopivat ajankohtaiseen teemaan …

                               


Jos juhlistaa juhlaa hieman juomalla ja jalassa vielä liukkaat juhlakengät, saattaa julkisuudessakin usein näkyvä juhlavieras kaatua just ennen kotiovea ja saada jumalattoman tällin! Saas nähdä seuraako tästä vielä lisää juttuja ja jupinoita.

Piipahda katsomaan myös muiden osallistujien JU – kuvia!


(Ps. Kyse oli siis pääministerimme kuuluisasta ilmaveivistä vaaliyönä kotiinpaluumatkalla)

 
4 kommenttia

Kirjoittanut : 07/02/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , ,

Runebergin päivä

Sunnuntai, viides helmikuuta 2012. Aurinko helottaa häikäisevästi. Pakkasasteita reippaasti päälle 20. Huh, kun on kylmä! Toppahousut on ykköset ulkoillessa. Ihanaa, kun ei ole mitään sovittua tekemistä.

Tänään on Runebergin päivä. Liput liehuvat ympäriinsä. Meiltä taitaa ikkunoista näkyä yli 10 lippua. Komea näky.

Viikolla tuli maistettua yksi Runebergin torttu, joka pysyi hienosti siellä missä pitäisikin. Se on perimätiedon mukaan rouva Fredrika Runebergin ”kokkisodan” luomus makeannälkäiselle miehelleen (vaikkakin ihan alkuperäinen versio taitaa löytyä aikaisemminkin muualta Porvoosta). Oli muutenkin melkoisen aikaansaava – Suomen ensimmäinen naistoimittaja ja merkittävä 1800-luvun naiskirjailija, joka tosin jäi miehensä varjoon. Oli siinä varmaan kestämistä olla Runebergin kanssa naimisissa, joka keskittyi aikalailla kaikkeen muuhun kuin perheeseensä, mikäli tekstejä on uskominen. Sekunniksi mietin myös, miltä kansallisrunoilija Runebergistä tuntui viettää elämänsä viimeiset 13 vuotta halvantuneena sänkypotilaana; puhekyky pelasi mutta kirjoittaminen enää ei. Olisiko syytä kutsua päivää sittekin Runebergien päiväksi?

Tänään on myös äänestyspäivä. Niinistö vai Haavisto? Äänestykset jää tällä kertaa välistä, koska – kappas vaan – olen hukannut ainoan henkkarini, joka on luiskahtanut johonkin papereiden väliin työhuoneessa. Vielä en ole jaksanut Poliisilaitokselle lähteä hakemaan uutta. Tarvii varmaankin raahata tuo avokki sinne mukaan, jotta uskovat kuka olen. Tai sitten noita muita kirjallisia todisteita, missä näkyy sekä pärstä että nimi. Harrastuksen kautta tutuksi tulleita sieltä löytyisi muutama mutta kun en tiedä työvuoroista niin hankala järjestää piipahdusta kenttätehtävistä passipuolelle.

Pikaisella happihyppelyllä nappasin kuvia Milavidasta eli Näsilinnasta, joka sijaitsee tuossa Näsikalliolla. Se näkyy osittain meille talvisin mutta kesäisin se peittyy puiden taakse. Se on edelleenkin kunnostamatta ja rappeutuu koko ajan lisää. Yksi ikkunoista näkyy olevan puoliksi jäässäkin. Miten upea paikka museolle ja museokahvilalla, joka voisi hyödyntää kesäisin talon molemmilla puolilla olevia terasseja! Mutta mistä rahat??  Kesällä siellä ja tuossa ympäristössä kuvattiin 1918 – filmi, jonka pitäisi itse asiassa tulla ensi-iltaan tässä kuussa. Saapa nähdä miten tuttuja maisemia on käytetty taustana.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Runebergin päivä

Kirjoittanut : 05/02/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,