RSS

Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2012

Pukin tuomaa

Tänä jouluna sattuneista syistä jouluihminen oli ja on ilman kuusta. Ulkomailla ollessa se ei haittaa mutta kotona ollessa se tuntui vähän oudolta. Jos hirveä hinku siihen olisi ollut, sen toki olisi vielä kyllä saanut. Ehkä tämä oli osa rajojen kokeilua 😉 Jäihän myös joululaulujen laulaminen kirkossa ja riisipuuron väsääminen väliin. Tosin lauluja kuunneltiin olan takaa Jouluradiosta ja puuroa löytyi myyjäisistä.

No, anyway, lahjat kasattiin yhden pyöreän lamppupöydän juureen ja siitä ne sitten jaettiin jouluaattoiltana kahdeksan maissa.

Kiva aukaista yllättäviä ja vähän ennalta-arvattaviakin paketteja 🙂  Sisältä paljastui mm. jalkahoito – lahjakortti  +  tykötarpeita, kirja, toivomaani kippoa ja kappoa lahjarahan muodossa, juustoveitsien sarja ym. Lahjojen saanti ja antaminen on mukavaa puuhaa.

Rehellisesti sanottuna – se ei ollut tällä kertaa vain positiivinen kokemus. Pettymys oli toinen, tavallisesti viitseliäs ja kekseliäs osapuoleni ja hänen lahjakäyttäytymisensä jo ennen jouluaattoa. Ei  voinut kuin ihmetellä ja puistella päätään.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 30/12/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Flunssan merkeissä

Jouluviikko. Vähän erilaisissa tunnelmissa kuin alunperin oli tarkoitus.

Pitkät etsinnät tuppaa vaatimaan veronsa fyysisesti ja henkisesti. Apea mieli ja flunssa kovassa pakkasessa työskentelystä oli tällä kertaa seuralaiset, jotka meitin talouteen tulivat jouluksi.

Flunssan takia peruuntuivat myös vieraat ja vierailut, joten täydellistä rauhoittumista ja joulupirtissäoloa kirjojen, tv:n ja ruoan parissa. Yhtenä iltana poikettiin kuitenkin ystävien tykönä. Siellä rintamalla kaikki tyyntä – heillä on laskettu aika tammikuun alussa ja minä tulen olemaan lapsenvahtina, kun ovat laitoksella pyöräyttämässä toista. Saas nähdä, koska puhelin pirisee …

Porkkanalaatikko ilman riisiä ja lohi on ollut tämän joulun omat suosikit. Miehen hankkima valmiskinkku jäi välistä. Alas meni – erinomaisesti – kurkkukivun lieventäjäksi lasillinen pari 15% tummempaa glögiä … 1911 Manteli ja viikuna – glögi taisi olla tarkempi merkki. Oliskohan sitä syytä lämmittää nyt myös isännälle, joka köhisee ja niiskuttaa tuolla koneensa ääressä ja potee – kuten hän tänä aamuna totesi – paljon pahempaa flunssaa kuin minä  … hhhhmmmmmm  😉

Refluksioireilu ei ole (taaskaan) pahentunut eikä lisääntynyt näissä henkisissä ja fyysisissä oloissa, mitä tässä nyt viikon ajan kokonaisuudessa on ollut. Hyvä näin!

Joulustelua rauhallisissa merkeissä on jatkunut nyt 5 päivää putkeen. Eikä näytä olevan mitään ongelmia jatkaa samaa tahtia tämäkin päivä …

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 29/12/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Nobeleita & parsakaalipastaa

Viime viikko on mennyt tapaamisten, pikkujoulujen ja harrastustoiminnan parissa todella äkkiä niin ettei ole paljon ehtinyt kirjoittelemaan. Ja samoissa merkeissä näyttää tämäkin viikko hurahtavan!

Lauantaina olin Nobel – iltapäivässä kuuntelemassa luentoja. Kvanttifysiikan metodeja, kantasoluja ja reseptoreja. Selkeät pohjustukset maallikoille. Refluksikkona höristin korviani, kun sivulauseessa mainittiin salpaajien keksiminen.  Keskustelullekin oli varattu aikaa, vaikkakaan hirveän syventävää ei syntynytkään.

Illalla mentiin sitten syömään turkulaisten Italianystäviemme kanssa italialaisravintola Comoon. Monipuolinen mutta hankala ruokalista refluksikolle. Parsakaali + pasta oli yksi itselle sopivista. Oli sillä fiinimpikin nimi mut kun ei nyt muistu mieleen. Tavallisesti pekonit jää välistä mutta nyt oli niin maukasta että!  2/3 annosta meni hyvin rauhalliseen tahtiin syötynä. Muutama lasillinenkin meni alas. Mukava ilta. Taksilla kotiin. Ja arvaakaapa mitä – saatiin tuliaisina suosikkini eli Bellini – pullo 🙂

Ihanaa käydä ulkona, nähdä ystäviä ja odotella jouluaattoa 🙂

IMG_4495

Meikällä vain alkukuohari, muilla selvästikin nestepitoisempaa …

IMG_4499

RAVIOLI CON PANCETTA E BURRO eli på finska kasvistäytteisiä ravioleja, pancetta-pekonia ja salvia-voikastiketta!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 16/12/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Naapuri takaisin

Minä kun tuppaan aina kävelemään raput, tulee huomattua, jos jotain poikkeavaa näkyy. Olin seurannut yli 80 – vuotiaan puolitutun naapurini postiluukun täyttymistä ja pahat aavistukset täyttivät mieleni. Hän on mieleltään erittäin skarppi mutta erilaisia tauteja ja vaivoja on tuohon ikään mennessä karttunut. Mielessä oli syksyllä aikaisemmin rimpauttaa ovikelloa ja kysyä vointia mutta se vaan jäi.

Sen vaivaamana nyt sitten soittelin ovikelloa, soitin puhelimella ja huutelinpa yhtenä kertana jo luukun kautta nimeltäkin naapuria. Ei mitään. Isännöitsijä totesi, ettei tilannetta (lähinnä paha kaatuminen mielessä itselläni) voida mitenkään tarkistaa aukaisemalla ovea.

Ei siinä voinut sitten muuta kuin odottaa. Turhauttavaa. Oven viereen kasattiin tulleet Aamulehdet ja mainokset, varsinainen posti ängettiin väkipakolla täyteen välitilaan. Laitoin lappua ja yhteystietoni. Seurasin lipputankoa.

Runsaan kymmenen päivän päästä vihdoinkin jotain tapahtui. Ikkunoissa näkyi valoa!

Kävi ilmi, että rouva oli todellakin kaatunut pahasti päivää aikaisemmin kuin huolestuin tilanteesta. Murtuneita kylkiluita, mieletön kuhmu päässä ym ym. Lähes 2 viikkoa sairaalassa. Kävin hänen tykönään kylässä myöhemmin kauppareissulta palatessani.

Hän oli onneksi ostanut turvasoitto – palvelun, joten kun hän ei tuolloin aamulla vastannut, paikalle tuli avaimen omaava henkilö tarkistamaan tilannetta ja tilasi heti ambulanssin. Hieno homma!

Turvasoitto – palvelu on kyllä hyvä keksintö! Lisää turvallisuutta yksinasujilla ja pidentää kotona asumisaikaa. Toisaalta näin nuoremman ihmisen näkökulmasta … korkea ikä, yksin asuminen ja turvattomuus – huh, huh!

Jatkosta en rehellisesti nyt tiedä, koska hän ei (käsittääkseni??) mitään sen vakituisempaa tuttavuutta vaille ole. Pimpottaako tässä ovikelloa ja kutsua vaikka kerran joulukahville? Vaiko antaa asian olla ja jutella silloin harvoin kun häneen ehkä rapussa törmää?

No, oli niin tai näin, ainakin tämä juttu päättyi onnellisesti ja hyvä niin.

 

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 10/12/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Piipahdus Haiharaan

IMG_4468

Olen itse aika spontaani luonteeltani, joten ex tempore – reissut sopii mainiosti. Eilen rauhallisen koti-illan sijasta lähettiinkin ystävien kanssa yllättäen ”kuuluisalle yhdelle” oluselle, joka laajeni muutamaksi jne …

Olin melkoisessa tuiskeessa, kun kotiin tultiin! Koskahan olisi ollut näin viimeksi?? Reset, nollausilta vai miten näitä opiskeluaikoina kutsuttiin. Rentouttavaa joka tapauksessa ainakin mielelle! Ja keventävää kukkarolle 😉 Ensisijainen tavoite eli kivunlievitys (väliaikaista helpotusta suun vaivoihin) toteutui erinomaisesti.

Aamuyöstä heräsin vaatteet päällä sohvalta. Suuntasin heti suht tyhjälle jääkaapille – pieni syöminen on paras keino välttää huono olo aamulla. Ai että, kun iso maitolasillinen ja kinuski – jacky maistuivat hyvältä.  Mitään muuta hyvää ei valitettavasti löytynyt.

Aamulla pirteänä ylös ilman rapulaolotiloja ja kohti Haiharan kartanon käsityöläismarkkinoita. Ruokatorvi ja kurkku ok – eilisillan rentoutuksesta ei siis ole joutunut maksamaan millään oireiden lisääntymisellä. Hyvä niin! Pitkäaikaisesti mielelle ei tee hyvää joutua vahtaamaan joka suupalaa, jota valitettavasti joutuu tekemään refluksitaudin kanssa aivan liiaksikin.

Haiharan kartanolla oli ihanan lumista! Sopivasti väkeä ja tuotteita ennen puoltapäivää. Söpö huovutettu kettu – rintakoru, pramea piparkakkutalo ja veikeä kahvipaketti – materiaalista väännetty kaulakoru vähän mietitytti mutta ihasteluksi se kuitenkin vain jäi. Pieni taatelikakku lähti mukaan. Pakkaseen joulua varten vai pitäiskö kutsua joku kaffeelle tänään?

Nyt iltapäivällä luvassa hukkuneen korviksen etsintää, kalakeiton tekoa ja sohvalla vällyjen alla Poirotia ykköseltä.

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 09/12/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Milavidan maisemissa

IMG_4456

Vihdoinkin. Lähikartanossa ekaa kertaa sisustus- ja antiikkipäivä! Hyvä idea ja ympäristö.

Tavallisesti kaunis Milavida alias Näsilinna saa rapistua tuossa kukkulan päällä melko rauhassa – lukuunottamatta vilkasta keskustelua, mistä rahat sen remonttiin. Yleisölle se ei ole yleensä auki. Sääli.

Plevnan pankkiautomaatin kautta paikalle varautuneena käteisostoksiin. Paikka k-u-h-i-s-i! Puoli Tamperetta tuntui olevan paikalla. Pari ekaa tuntia oli yhtä hulinaa ja väentungoksessa oli hankala edetä. Glögimyyntiä ei oltu valitettavasti eritelty käytävään.

Myynnissä oli niin tätä nykyistä sisustuksen erikoisliikkeistä löytyvää valko-harmaa-vintagelinjaista esinettä sekä vähän enemmän itse duunattua. Muutamia antiikkiliikkeitä oli myös mukana. Antiikkiliike Helen Kokkolasta jäi erityisen positiivisesti mieleeni.

IMG_4453

IMG_4452

Minä selvisin päivästä kovin vähällä – ainoastaan muutama vanhaa tekstiä sisältävä paperinpalanen ja kranssi lähti kotiin mukaan. Ikkunanpokia teki mieli mutta ne ehtii ostaa joskus myöhemminkin.

IMG_4443.

IMG_4444

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 08/12/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Ystäviä ja kanapastaa

Joulukuu, 7. päivä. 2012

Aatoksista huolimatta nukuin uudella patjalla ekan yön. Menihän se. Kääntyessä heräilin ja oli vähän outo nukkua. Voisin vannoa, että sänky liikkuikin paikaltaan mutta se kai ei voi pitää paikkansa.

Eka lumiviikko, joten kun verhot aamulla aukaisee, ei voi muuta todeta kuin ”Voi, että kun on jouluista!”. Oliskohan tuo noin 60 kerta tämän viikon aikana?? Kotona oli myös ripaus enemmän joulua, kun joulu hiipii joka huoneeseen tässä vaiheessa 🙂

Aamutreffit ystävän kanssa viihtyisässä Kahvisalongissa, jossa tuoreet leivonnaiset tuoksuivat. Kyllä, niitä myös maistettiin! Mukavaa nähdä ystäviä ihan rauhassa ja analysoida vähän maailmaa. Tätä lisää.

Piipahdus Hatanpään valtatiellä sijaitsevassa Taito Shopissa, Pirkanmaan käsityökeskuksessa tai mikä se nyt olikaan, josta löytyy kaikkea kivaa. Ostin sieltä jo viikolla pienet metallikoristeet, jotka laitoin roikkumaan kangasvarjostimen reunaan ruokapöydän ylle. Ei hullumman näköinen.

IMG_4434

Mies kotona etätöissä. Minä väänsin mango-kanapastaa ja pakastepatonkia lounaaksi. Syötiin ja nautittiin kynttilän valossa. Tuore basilika – nam. Mies puolestaan ei saa siihen makua millään.

Kuinka ollakaan, toinen tapaaminen iltapäivällä. Tällä kertaa mukavaa sukulointia Amurissa. Taatelikakun siivu ja  hopeatee päätyi – ja pysyi nätisti siellä missä terveilläkin eli vatsalaukun puolella.

Nyt pitäisi alkaa taisteleen työhuoneen kanssa ja saada sitä näyttään astetta siistimmältä. Jaa-a, käyköhän niinkuin tavallista eli homma jää kesken taas pahasti, kun tulee muuta puuhaa … No, ovenhan saa hyvin aina kiinni, jos näin pääsee käymään 🙂

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 07/12/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset