RSS

Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2013

Äänioireilua päivä 5

Eilinen iltapäivä ja ilta hiljaisissa merkeissä, jonka vuoksi onneksi lauantaina äänihuulialue ei kuumota eikä kimoile, kun puuhastelee puhumatta. Sekin on jo edistystä kokoaikaisen särkyyn ja kuumotukseen!

Jumalaisen aurinkoinen päivä. Nautin kylmän ilman virtaamisesta tulehtuneeseen kurkunpäähän … Mieleen muistuu vuosien takainen refluksitaudin alun aikaansaama kuumotus samaisella alueella ja ne loputtomat kipukävelyt ja pohdiskelu, mikä ihmeen ilmiö tämän kaiken takana on 😦  Ihmettelen suuresti näin jälkeenpäin etten saanut kertaakaan flunssaa yms vaikka suorastaan hauoin suu auki kylmää ilmaa ja hortoilin tuntikausia kylmässä ilmassa katuja pitkin jalat rakoilla.

Ilman refluksitautia tuskin tämä nykyinen oireilu olisi puoliakaan siitä mitä se nyt on … Viime päivien aikana jälleen ilmenneet kipeät pääpisteet yhdistyvät nyt selvästi kurkun puolen kipuiluun ja luultavammin lähelle sitä kohtaa, missä limakalvomuutos kurkussa on.

Haasteellinen iltapäivä edessä, koska ystäväni 60v synttärit täydennettynä lapsenlapsensa 10v synttäreillä. Varustauduin yksinkertaisella lapulla, jossa mainitsin tulehduksen ja äänen säästön, jottei tarvisi kaikille kymmenille sitä aina uudelleen selittää.  Se sai muutaman miehen hauskasti ideoimaan vastaavanlaisia lappuja toisen osapuolen kuuntelemisesta 🙂

Kaikesta huolimatta oli mukava nähdä pitkästä aikaa tämän piirin tuttuja naamoja. Puhettakin pystyin tuottamaan vähäsen (20% tavallisesta määrästä) mutta siihen se oli jätettävä.

Olo kurkussa edelleen hyvä. Hiljaiselo jatkuu ilman muuta koko huomisen päivän. Viittomiseen ja ilmeilyynkin tottuu. Mielessä pyörii orastavaa pohdintaa mahdollisesta viikon sairaslomasta ja miten järjestää tietyt työkuviot …

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 09/03/2013 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Äänipäivä osa 2

Ääni aamupäivällä pienellä rasituksella ok, joten äänilepo toimi  … Mutta alkuillasta taas tietenkin, hohoijaa. Ei kulje niin ei kulje. Viittomat, eleet ja ilmeet käytössä kommunikointivälineenä. Vitsi, mikä kuumotuksen tunne 😦

Yläkropan jumppaa sis äänijumpat ym poppakonstit tulee tehtyä epätoivon vimmalla ja on vaikeata taas muistaa, ettei niistä ole apua tähän, vaikka muutenhan ne ovat ihan ok  … se toimintakyky pitäisi kuitenkin nyt saavuttaa siellä limakalvo- ja lihastasolla takaisin.

Huomenna ollaan kotona yksi päivä eikä puhuta ollenkaan. Yhdet pikaiset maks tunnin kahvilatreffit, jossa aion pidättäytyä aikalailla elehtimään. Tässä lajissa – siis elehtimisessä – olen jo vuosien varrella kehittynyt huikeasti 🙂

Vesipiippua, höyryhengittelyä ja hyminöitä. Onneksi ostin hunajaa. Vaikka kaupat lähellä onkin, ulos ei viitsisi mennä, kun kaupungin valtasi yllättäen kova lumimyräkkä ja puuskittainen tuuli. Huonoa säätä näkyy olevan aikalailla muuallakinpäin. Tyypillisestihän tällaisella huonolla ilmalla tulee sitten tietenkin hälytys etsintään – ja juuri kun olet vaihtanut yövaatteet päälle ja asettautunut mukavasti nojatuoliin katsomaan suosikkisarjasi viimeistä jaksoa … kop, kop!

Pöydällä odottaa kaksi tämänpäiväisestä pääkirjaston kirjapoistomyynnistä nappaamaani kirjaa – Ian Rankinin ”The Hanging Garden” ja  Jude Deveraux’n  ”The Mulberry Tree”. Josko niitä pääsisi viikonloppuna lukemaan. Viereiset ”Persikoiden aikaan” (Joanna Harris) sekä ”Vapauttakaa karhut” (John Irving) ovat lojuneet jo kuukauden samaisessa paikassa pölyttymässä. Josko se lukuinnostus taas löytyisi …

 

 

 

 

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 06/03/2013 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Ääni leikkaa kiinni

Helvetti sentään, kun on pitkästä aikaa erittäin huono kurkkupäivä nimenomaan äänihuulten puolella!

Ehkä tällä kertaa ei niinkään akuuttina syynä ylösnousu vaan yöllä kurkkuun kakeltaan jäänyt hammastahna jämät … tai siis liian äkkiä nukkumaan harjauksen jälkeen. Se sitten sai aikaan vääntöä, kääntöä ja jotain aikaiseksi  niin että siihen heräsinkin. Ei nyt kuitenkaan laryngospasmia vaan ihan muuten voimakasta puristavaa tunnetta. Ja kun nyt mikään meidän talouden tyynyistäkään ei näytä sopivan, niin kaulan alue ei pääse niin lepäämään kuin pitäisi.

Aamulla ääni kulki hyvin – mutta isomman rasituksen edessä  … pientä säästöä ja vesitaukoa ….  Ja nyt nimenomaan äänihuulialue kipeä, tulehtuneen oloinen  …. Kouristava tunne nimenomaan etupuolella.

Shit, shit ja vielä kerran shit! Kaikki puhaltelut ym peliin mutta ei havaittavaa helpotusta. Takaisin on myös pistävä kipu kannusrustojen lähettyvillä, jossa se havaittu limakalvomuutoskin on 😦  Hermoratojen kautta kipu tuntuu myös huomattavasti ylempänä 😦 😦

Huomiseen 10.15 asti täyspuhumattomuus, josko tilanne pelastuisi sillä. Jos ei, pakko on lähteä kurkkulääkäriin sairaslomaa hakemaan.

No, onpa tässä tietty ollut todella monen kuukauden suht hyvä jakso äänenkäytön suhteen. Edes joulukuinen flunssa ei laskeutunut kurkunpäähän vaivoiksi.

 

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 05/03/2013 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Pinkkiä ja turkoosia

Ihanaa kirjoitella arkisista asioista eikä vääntää koko ajan elämää suurempaa tekstiä tarkasteltavaksi …

Meillä on tapana talven taittuessa kävellä Nekalaan ja piipahtaa paikallisessa valtavankokoisessa halpiskaupassa eli Nekalan löytöliiterissä, jonneka muuten tulee käytyä erittäin harvoin.

Katselumielellä sinne mennään mutta ainahan sieltä jotain tuliaista mukaan tarttuu. Tällä kertaa aina-tarpeellista keittiöpyyhettä esim. herttainen Onnellinen Kokki by Enkelin jotain sekä tuikkukynttilöitä, jonka hinnasta lahjoitetaan Roosa-nauha syöpäsäätiölle senttejä. Rintasyövän puolesta taisteleva ”Roosanauha” on lyönyt hienosti itsensä lävitse tuotemaailmaan.

IMG_4646

Iloinen yllätys oli löytää jo esillelaitetuista pääsiäiskoristeiden joukosta turkoosinvärisiä lasilintuja, jotka sopivat hyvin ripustettavaksi meitin olkkarin katosta riippuvaan karahkaan koristeeksi. Meillä on viimeisen puolen vuoden ajan ollut ”ripaus turkoosia” olohuoneessa, jota täydentämään sopisi vielä(kin) jotakin. Turkoosista pidän vaatteissa mutta sisustuksessa se on ollut aikaisemmin kyllä täysin outo lintu.

Taisin olla liian innostunut linnuista, kun niistä yksi lipesi heti kädestä ja hajosi tuhansiksi sirpaleiksi. Kaupan piikkiin meni onneksi enkä joutunut sitä korvaamaan!

Valtavia Tampereen katujen mukaan nimettyjen käytäviä talsiessa ja satojen tuotteiden vilistessä silmissä tuli väsy ja vähän hiukoikin. Melko karuhko itsepalvelukahvio keskellä hallia tuntui yhtäkkiä melkoiselta ylellisyydeltä. Jääkaapista puolellatoista eurolla voileipä, jossa päällä salaattia, maksamakkaraa ja pari ohutta  kurkun siivua – kyllä maistui! Sopi hyvin refluksikollekin. Söin jopa kurkunkin, jota tavallisesti usein vieläkin välttelen, kun se aiheuttaa röyhtäilyä (tai ekstrailmaa?) jostakin syystä. Hyvää oloa täydensi vielä kunnon vessat kahvipaikan vieressä.

Palaamme taas vuoden päästä 🙂

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 03/03/2013 Kategoria/t: Kirjoitukset