Kun rinnassa ollut patti olikin ok, pari päivää meni leijailevissa tunnelmissa ja kaikkea pientäkin arvostaen. Niin intensiivisenä se tunne ei kauaa kestä – eikä kai ole tarkoituskaan. Nyt ollaan siis jo takaisin lähempänä maata 🙂
Liikuntainnostus iski viikko sitten. Kilojakin riittäisi poisannettavaksi; 2011 tulleet kipukilot istuu tiiviisti 😦 Ystäväni näki taas asian ihan toisesta vinkkelistä: ”Olet ollut siis 2 vuotta samassa painossa!??”. Paino ei ole kuitenkaan vaikuttanut refluksin lisääntymiseen/vähentymiseen, joka taas on yksi osoitus siitä, että painon merkityksen hokeminen ei pidä siinä määrin paikkaansa. Ja onhan se suoraan sanottukin joissakin tarkemmissa ammattiteksteissä, kunhan vaan malttaa lukea.
Hiljaa hyvä tulee. Mittarina saa toimia vanhat liian pienet housut …
Lähistöllä ei ole mitään hyviä kuntopaikkoja enkä viitsi dineiroita ketjujen epäviihtyisiin massapaikoihin upottaa. Sen takia olen selaillut innostuneena kaiken maailman jumppavideopätkät Youtubesta. Gymstick, steppilauta ja jumppapallo on vedetty vaatehuoneen nurkasta taas työhuoneeseen. Jumppacd:nä Mambaa ja Louis Armstrongia.
Ohjelmassa on 5 kertaa viikossa liikuntaa; 3 kestävyys- ja 2 lihaskunto-osuutta. Siihen päälle tietty päivittäiset arkiliikunnat. Saas nähdä kuinka kauan innostus jatkuu 😉
Tällä hetkellä – ihan kokonaisen viikon jälkeen (!) – paikat on vähän kipeäni eilisen uuden ”Body toning” pätkän jälkeen. Tänään vuorossa kardiota eli 31 min sykettä nostavaa ja koko vartalovenyttelyt päälle.
Jaa miten refluksitauti tuntuu jumpatessa? Kiellettyjen listalla on päässyt ehdottomasti vain kädet maahan + juoksu/jalanvaihto + takaisin ylös ja alas – liikesarja, jota jossakin Bootcamp – tyylisessä jumpassa näytetään suosivan.
Refluksikon elämää 