RSS

Aihearkisto: kurkkurefluksi

365 päivää täällä

Pala Nässyä pääsiäissunnuntaina.

Jo vuosi täällä Blogistaniassa!

Ideahan tähän kirjoittamiseen tuli Suomen Refluksin muutaman käyttäjän yhteydenotoista syksyllä 2010. He kokivat sivuston keskustelupalstan kovin synkäksi ja negatiiviseksi, kun siellä keskustellaan ”vaan” hankalista oireista, synkistä mietteistä kivun kanssa, lääkityksistä, ruokavalioista ja ympäristön negativisista asenteista. Tottakai siellä keskustellaan niistä – vihdoinkin –  kun se todellakin on ensimmäinen paikka, missä niistä voi rauhassa ja muiden kanssa isommalla porukalla pitkäaikaisesti keskustella. Ihan samallalailla niinkuin Crohnin, Diabeteksen ja Keliakialiittojen puolella.

Kirjoittajat eivät ehkä tajunneet sitä, että tuo keskustelu toimii ennenkaikkea terapeuttisena välineenä, jota ei ole tarjolla muualla tässä mittakaavassa. Heillä oli molemmilla onnekseen vain ilman lääkitystä ilmenevää ajoittaista refluksia, joten varsinaisen kroonisemman ja vaikea-asteisemman refluksitaudin seuraaminen tuntui tietenkin raskaalta.Kyseiset henkilöt ehdottivat bloggausta, jonka kautta tulisi esiteltyä muutakin kunkin refluksikon elämästä kuin vain tautia. He eivät siitä itse kuitenkaan olleet kiinnostuneita ja itselleni se tuli mahdolliseksi vasta keväällä 2011. Ja tässä sitä nyt ollaa yli 180 postausta kokeneempana 🙂

Painopiste on ollut tämän vuoksi muualla kuin refluksitaudissa. Ja senkin vuoksi, että meneillään on jo 7.- 8- refluksivuosi, joten kolmen ensimmäisen vuoden pahin myrsky refluksisuolla on ohitse. Alun myrskyisiä mietteitä on tullut vastaan tässä nyt tuolla refluksilasten blogeissa, jossa vanhemmat kirjoittavat tuntemuksistaan ja lapsen oireista parin ensimmäisen vuoden ajalta (kellään heistä ei ole tietääkseni itsellä refluksitautia).

Tosin täytyy myöntää – tulipahan valittua melkoinen aloitusvuosi! Refluksitaudin huomattiin levinneen ja aiheuttaneen astman sekä kurkkuun rasitusmuutosta! Prkl, tana ja ne kaikki muut. Sopeutumisprosessi aloitettava taas alusta vaiheesta yksi. Lisää terapeuttista, hahmottavaa kirjoitusta, jossa on hyvä jäsennellä asioita. Kyllähän kirjoittaminen selkeästi auttaa analysoinnissa ja kokonaiskuvan saamisessa. Oireiden ajattelu, taudinkuvan hahmottaminen ja siitä kirjoittminen ei luojan kiitos laukaise oireilua. Eihän tästä tai sivuston parissa työskentelystä muuten tulisi yhtään mitään. Ja toimiihan tämä blogi myös kalenterina. Välillä selaan vanhoja kirjoituksia enkä meinaa uskoa, että tein tuota ja tuota vähän aika sitten.

Koskaan en ole ollut blogeista kiinnostunut aikaisemmin. Alussa sitä mietti, ettei blogiin taatusti tule mitään kirjoitettavaa. Väärin! Nyt ideoita tulvii eteen jokapuolelta niin, että osa on pakko hyljätä ellei halua olla kirjoittamassa koko päivää koneen ääressä. Omia kuvia riittäisi mutta näkyjään tässäkin on tietyt rajoitukset, joten rajoitan sitä JO NYT  vähäsen.  Alkukirjaimet – haastekuvat alkuvuodesta oli kuitenkin aivan ihana löytö ja haastetta odottaakin aina tiistai-iltaisin innostuneena. Ja miten mukava porukka, joka kommentoi positiivisesti jotakin 🙂

Voi olla, että ajan kanssa teen kuten monet muutkin. Laajennan valokuvablogiin, toisen blogiin ja jopa kolmanteen. Kentien jopa täysin nimettömänä. Ehkä jossakin vaiheessa blogin nimikin tulee vaihtumaan. Tai sitten kirjoitus ei enää huvitakaan jossakin vaiheessa. Kuka tietää, Blogistaniassa kaikki on mahdollista.

Näillä eväillä lähetään toiseen vuoteen 🙂

 

Kouristaa, kouristaa

Refluksitaudin ja kurkunpään oireilu on ollut yleisesti ottaen hyvällä mallilla (jos nyt näin voi sanoa) tässä viime kuussa. Tarkoittaa käytännössä , että ei suurempia katastrofeja tai vaikeita hetkiä, jotka olisi jäänyt elävästi muistiin. Vain sitä ”pienempää”.

Joten joskuhan tästä tilanteesta sitten tulee niitä huonojakin hetkiä/päiviä/viikkoja. Viime keskiviikkona kurkunpää alkoi oireilemaan äänirasituksessa ja se levisi/siirtyi (?) vähitellen myös nielemisen puolelle lihaksiin. Tokihan se olisi voinut olla tiistai-illan ilakoinnistakin seurausta – jos oireet olisivat alkaneet erilailla. Jännä miten oireilun joskus osaa/tietää alkaneen tietystä asiasta.

Kun oireilu levisi nielemislihasten puolelle, kouristava tunne tuli myös heti vähän syömisen jälkeen 😦  Kiinteä syömisen lopettamisesta n 5 minuuttia – ja kova supistava tunne kurkussa. Joka melkein pahimmillaan tuntuu kuin tulisi niskasta lävitse. Jälleen kerran on pakottava tunne venytellä
koko helahoito lävitse eli ihan peruslihasliikkeitä,  äänneharjoitukset, lax vox, kieli ym. Gaviscon Advance – ei helpotusta. Kun supistusta/spasmia/kouristusta on ollut tietyn ajan, vetää se myös kielen alaosan kireäksi. Kun se menee ohitse, on kuin sitä ei koskaan ollutkaan. Vaikka sitä kuinka odottaa, niin ei se kertakaikkiaan ala … Ihan kuin voimakas suonenveto, joka loppuu kuin seinään.

Itse en muuten ole koskaan saanut mitään tämän taudin oireita aikaiseksi pelkällä ajattelulla, oireiden analysoinnilla tai miettimällä jatkuukohan ne vielä 6. päivän. Toiset on kuulemma hirveän herkkiä saamaan oireita, jos he ajattelevatkin niitä  … ehkä heillä ajattelu on jotenkin tuskaisempaa/ahdistunutta ym, erilainen persoonallisuus, liian voimistunut yhteys mielen ja hermoston välillä??

Taustasyy supistamiseen mietityttää tällä hetkellä pitkästä aikaa … koskaanhan näihin mietiskelyihin ei saa konkreettista vastausta. Ylösnousun aiheuttamaa ärsytystä? Voi olla mutta tulee liian äkkiä ja lähtee sitä ajatellen liian äkkiä pois. Ruokatorveen jääneitä jämiä poistumassa ja joku kohta rasittuu? Ei tunnu siltä musta mistä sitä tietää … manoa ei ole tehty mutta ruokatorven varjoainekuvaus kylläkin, joka oli ok (vai  esiintykö siinä silloin 5 vuotta sitten jotakin vähäistä vajausta, jota ei mainittu potilaalle)? Ärsyyntynyt hermon kohta/nanomilli aiheuttaa epätasapainoa nielemisliikkeeseen ja aiheuttaa kouristusta/spasmitaipusuutta yläsulkijan kohdalla/lähettyvillä tietyn väliajoin kun alueella/lähialueella rasitusta?? Mene ja tiedä.

Eka erä kesti puolitoista päivää. Nyt äänirasitusta aamupäivällä, oireilu käyntiin, syöminen – ja kunnon supistus. Mieliala ok tästä huolimatta (eikä mikään ihmekään kun tätä on jatkunut näin vähän aikaa!). Mukava viikko edessä – ja joulukin tulossa.

 

 

 

 

 

 

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 28/11/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset, kurkkurefluksi, refluksitauti