RSS

Aihearkisto: refluksitauti

365 päivää täällä

Pala Nässyä pääsiäissunnuntaina.

Jo vuosi täällä Blogistaniassa!

Ideahan tähän kirjoittamiseen tuli Suomen Refluksin muutaman käyttäjän yhteydenotoista syksyllä 2010. He kokivat sivuston keskustelupalstan kovin synkäksi ja negatiiviseksi, kun siellä keskustellaan ”vaan” hankalista oireista, synkistä mietteistä kivun kanssa, lääkityksistä, ruokavalioista ja ympäristön negativisista asenteista. Tottakai siellä keskustellaan niistä – vihdoinkin –  kun se todellakin on ensimmäinen paikka, missä niistä voi rauhassa ja muiden kanssa isommalla porukalla pitkäaikaisesti keskustella. Ihan samallalailla niinkuin Crohnin, Diabeteksen ja Keliakialiittojen puolella.

Kirjoittajat eivät ehkä tajunneet sitä, että tuo keskustelu toimii ennenkaikkea terapeuttisena välineenä, jota ei ole tarjolla muualla tässä mittakaavassa. Heillä oli molemmilla onnekseen vain ilman lääkitystä ilmenevää ajoittaista refluksia, joten varsinaisen kroonisemman ja vaikea-asteisemman refluksitaudin seuraaminen tuntui tietenkin raskaalta.Kyseiset henkilöt ehdottivat bloggausta, jonka kautta tulisi esiteltyä muutakin kunkin refluksikon elämästä kuin vain tautia. He eivät siitä itse kuitenkaan olleet kiinnostuneita ja itselleni se tuli mahdolliseksi vasta keväällä 2011. Ja tässä sitä nyt ollaa yli 180 postausta kokeneempana 🙂

Painopiste on ollut tämän vuoksi muualla kuin refluksitaudissa. Ja senkin vuoksi, että meneillään on jo 7.- 8- refluksivuosi, joten kolmen ensimmäisen vuoden pahin myrsky refluksisuolla on ohitse. Alun myrskyisiä mietteitä on tullut vastaan tässä nyt tuolla refluksilasten blogeissa, jossa vanhemmat kirjoittavat tuntemuksistaan ja lapsen oireista parin ensimmäisen vuoden ajalta (kellään heistä ei ole tietääkseni itsellä refluksitautia).

Tosin täytyy myöntää – tulipahan valittua melkoinen aloitusvuosi! Refluksitaudin huomattiin levinneen ja aiheuttaneen astman sekä kurkkuun rasitusmuutosta! Prkl, tana ja ne kaikki muut. Sopeutumisprosessi aloitettava taas alusta vaiheesta yksi. Lisää terapeuttista, hahmottavaa kirjoitusta, jossa on hyvä jäsennellä asioita. Kyllähän kirjoittaminen selkeästi auttaa analysoinnissa ja kokonaiskuvan saamisessa. Oireiden ajattelu, taudinkuvan hahmottaminen ja siitä kirjoittminen ei luojan kiitos laukaise oireilua. Eihän tästä tai sivuston parissa työskentelystä muuten tulisi yhtään mitään. Ja toimiihan tämä blogi myös kalenterina. Välillä selaan vanhoja kirjoituksia enkä meinaa uskoa, että tein tuota ja tuota vähän aika sitten.

Koskaan en ole ollut blogeista kiinnostunut aikaisemmin. Alussa sitä mietti, ettei blogiin taatusti tule mitään kirjoitettavaa. Väärin! Nyt ideoita tulvii eteen jokapuolelta niin, että osa on pakko hyljätä ellei halua olla kirjoittamassa koko päivää koneen ääressä. Omia kuvia riittäisi mutta näkyjään tässäkin on tietyt rajoitukset, joten rajoitan sitä JO NYT  vähäsen.  Alkukirjaimet – haastekuvat alkuvuodesta oli kuitenkin aivan ihana löytö ja haastetta odottaakin aina tiistai-iltaisin innostuneena. Ja miten mukava porukka, joka kommentoi positiivisesti jotakin 🙂

Voi olla, että ajan kanssa teen kuten monet muutkin. Laajennan valokuvablogiin, toisen blogiin ja jopa kolmanteen. Kentien jopa täysin nimettömänä. Ehkä jossakin vaiheessa blogin nimikin tulee vaihtumaan. Tai sitten kirjoitus ei enää huvitakaan jossakin vaiheessa. Kuka tietää, Blogistaniassa kaikki on mahdollista.

Näillä eväillä lähetään toiseen vuoteen 🙂

 

Kouristaa, kouristaa

Refluksitaudin ja kurkunpään oireilu on ollut yleisesti ottaen hyvällä mallilla (jos nyt näin voi sanoa) tässä viime kuussa. Tarkoittaa käytännössä , että ei suurempia katastrofeja tai vaikeita hetkiä, jotka olisi jäänyt elävästi muistiin. Vain sitä ”pienempää”.

Joten joskuhan tästä tilanteesta sitten tulee niitä huonojakin hetkiä/päiviä/viikkoja. Viime keskiviikkona kurkunpää alkoi oireilemaan äänirasituksessa ja se levisi/siirtyi (?) vähitellen myös nielemisen puolelle lihaksiin. Tokihan se olisi voinut olla tiistai-illan ilakoinnistakin seurausta – jos oireet olisivat alkaneet erilailla. Jännä miten oireilun joskus osaa/tietää alkaneen tietystä asiasta.

Kun oireilu levisi nielemislihasten puolelle, kouristava tunne tuli myös heti vähän syömisen jälkeen 😦  Kiinteä syömisen lopettamisesta n 5 minuuttia – ja kova supistava tunne kurkussa. Joka melkein pahimmillaan tuntuu kuin tulisi niskasta lävitse. Jälleen kerran on pakottava tunne venytellä
koko helahoito lävitse eli ihan peruslihasliikkeitä,  äänneharjoitukset, lax vox, kieli ym. Gaviscon Advance – ei helpotusta. Kun supistusta/spasmia/kouristusta on ollut tietyn ajan, vetää se myös kielen alaosan kireäksi. Kun se menee ohitse, on kuin sitä ei koskaan ollutkaan. Vaikka sitä kuinka odottaa, niin ei se kertakaikkiaan ala … Ihan kuin voimakas suonenveto, joka loppuu kuin seinään.

Itse en muuten ole koskaan saanut mitään tämän taudin oireita aikaiseksi pelkällä ajattelulla, oireiden analysoinnilla tai miettimällä jatkuukohan ne vielä 6. päivän. Toiset on kuulemma hirveän herkkiä saamaan oireita, jos he ajattelevatkin niitä  … ehkä heillä ajattelu on jotenkin tuskaisempaa/ahdistunutta ym, erilainen persoonallisuus, liian voimistunut yhteys mielen ja hermoston välillä??

Taustasyy supistamiseen mietityttää tällä hetkellä pitkästä aikaa … koskaanhan näihin mietiskelyihin ei saa konkreettista vastausta. Ylösnousun aiheuttamaa ärsytystä? Voi olla mutta tulee liian äkkiä ja lähtee sitä ajatellen liian äkkiä pois. Ruokatorveen jääneitä jämiä poistumassa ja joku kohta rasittuu? Ei tunnu siltä musta mistä sitä tietää … manoa ei ole tehty mutta ruokatorven varjoainekuvaus kylläkin, joka oli ok (vai  esiintykö siinä silloin 5 vuotta sitten jotakin vähäistä vajausta, jota ei mainittu potilaalle)? Ärsyyntynyt hermon kohta/nanomilli aiheuttaa epätasapainoa nielemisliikkeeseen ja aiheuttaa kouristusta/spasmitaipusuutta yläsulkijan kohdalla/lähettyvillä tietyn väliajoin kun alueella/lähialueella rasitusta?? Mene ja tiedä.

Eka erä kesti puolitoista päivää. Nyt äänirasitusta aamupäivällä, oireilu käyntiin, syöminen – ja kunnon supistus. Mieliala ok tästä huolimatta (eikä mikään ihmekään kun tätä on jatkunut näin vähän aikaa!). Mukava viikko edessä – ja joulukin tulossa.

 

 

 

 

 

 

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 28/11/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset, kurkkurefluksi, refluksitauti

 

Pikku tähystysoperaatio Reijo Mäen uusimmassa

Oho! Taisi tulla ensimmäinen kerta vastaan refluksitauti suomenkielisen kirjallisuuden puolella. Kyse on Reijo Mäen uusimmasta  ”Mustasiipi” (2011). Tämäkin olisi mennyt ohitse ellei tuo isäntä olisi sitä lukiessaan äkännyt. On se hyvä, että muillakin on nuo ”refluksiantennit” päällä!

Kuvauksesta voi itse kukin hakea joitakin yhtymäkohtia omaan tautikuvioonsa – tai sitten ei. Erosiivinen l. endoskopiapositiivinen muoto lienee vaivana, kun refluksidiagnoosi annetaan … taitaa olla kyllä myös muutenkin pohjana jotain muuta  vatsaoireilua, kun ripulia lykkää. Kuvaus löytyy ss. 318 – 319:

Pikavippimies hätkähti. Voimakkaan pistävä lemahdus tunki miehen sieraimiin, ja samassa hän alkoi tempoilla. Yhtäkkiä hän erotti kirkkaat valot. Seuraavaksi mies havaitsi kaksi vaaleatakkista ihmistä. Siinä ihan vierellään.

Ei perkele, tässähän oli kovinkin tuttu naama, Jori Martikainen, torinvarren suuren lääkärikeskuksen kirurgi.

”Mitä helvettiä tämä on?” pikavippimies ärähti. ”Missä minä olen?”

Tohtori Martikainen rauhoitteli. Tässä oli sattunut nyt hieman poikkeuksellinen juttu: tajunnan menettäminen kesken ruokatorven tähystyksen. Selällään tutkimuspöydällä makaava mies oli ilmaantunut heti lääkärikeskuksen avauduttua valittelemaan tuskallisen voimakasta närästystä sekä muutakin kipua rintalastansa takana, ruokatorven seutuvilla. Sydänfilmi oli kertonut, että kyse ei onneksi ollut sydänongelmista. Seuraavaksi oli päätetty tutkia refluksitaudin mahdollisuus. Ja niin miehelle oli tehty pikainen ruokatorven tutkimus.

Martikainen selitti, että tajunnan menettäminen tämän pikku operaation yhteydessä oli äärimmäisen harvinaista. Mutta tässä oli päässyt käymään juuri niin. Syitä saattoi olla monia, ja yksi sellainen voisi olla vaikka tavallista voimakkaampi stressireaktio.

”Onko sinulla ollut viime aikoina joitakin ylimääräistä stressiä, esimerkiksi kovempia työpaineita?”

…. mädäntynyt päätön ruumis oli löytynyt miehen mereen upotetun auton takakontista … Uutinen oli pistänyt aivan ensiksi hänen vatsansa ruikulille. Ja noin tuntia myöhemmin olivat ensimmäiset pahemmat rintakehäoireet ilmaantuneet. Silloin mies oli tajunnut, että tämä ei ollutkaan enää mitään normaalia närästystä, sellaista pikku poltetta, josta selviäisi heittelemällä parit Pepcidit huuleen.

Siltä istumalta oli tullut äkkilähtö tutun tohtorin pakeille. …

”Mitäs nyt?”

””Refluksi. Diagnoosi on selvä.”

”Mitä se meinaa?”

”Laihduttamista, ruokavalio uusiksi, ei tupakkaa, ei punaviiniä, eikä olutta. Eikä tietenkään mitään tiukkaa viinaa. Eikä stressiä. Hyviä pitkiä yöunia. Ja lääkitykseksi Nexiumia, näin aluksi neljäkymmentä milligrammaa päivässä.”

”Jaa, ymmärretty, tämä harvinaisen selvä.” …. ”Tässä on nyt yhtä sun toista. Kirjoita sinä nyt vaan ne lippusi ja lappusi, siihen ei mua varmaankaan tarvita. Laita tulemaan firman osoitteella. …

Olisiko kirjoittajalla itsellä tuntumaa tautiin tai kenties jollakin läheisellä?

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 05/11/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset, närästys, refluksi, refluksitauti

 

Avainsanat: ,

Pannukakkua ja teatterin avoimet

Syysflunssa on vähän helpottanut, vaikka nokka vielä vähän tuhiseekin. Refluksirintamalla sitä tavallista eli lääkitystä, ruokavaliota, äänen säästöä ym ym. Astmalääke pitää edelleen äänen käheänä.

Iltapäivällä väsäsin pellillisen ”Maailman parasta pannukakkua”. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin, kun meillä valinta menee useimmiten lättyjen puolelle. Tämä versio (vaniljakstiketta taikinaan mukaan) maistui todella herkulliselta lämpöisenä ja hävisi melko nopeasti illan aikana 🙂 !

Illemmalla oli teatterilla avoimet harjoitukset, jossa yleisö sai pienen vilauksen tulevasta näytelmästä. Tupa ei ollut tällä kertaa niin täpötäynnä kuin aikaisemmin. Toisen näytelmän avoimet olivat jo elokuun puolella, joten se saattoi hieman myös vaikuttaa.

Näytelmän rakentumista on aina mielenkiintoista katsoa. Valmis kappale vaatii uskomattoman paljon työtä ja harjoittelua.

Harkoissa alussa oli taas vähän kankeaa mutta loppua kohden näyttämöllä tilanne kaikin puolin ”lämpesi”. Näyttelijät panivat parastaan yleisön edessä. Pokka petti vain muutamassa hauskassa kohdassa 🙂  Visuaalinen loppusilaus tulee tietenkin vielä valaistuksesta ja rooliasuista mutta ne sitten kenraaleissa.

Näytelmä (musiikkikomedia) on tällä kertaa 1960 – luvulle sijoittuva Markku Pölösen ”Onnen maa”, jossa pääsankari  Tenho (Matti Hakulinen) saapuu kesällä rehvakkaasti kotiseudulleen tuppukylään Pohjois-Karjalaan. Muistojen Onnenmaassa on kuitenkin moni asia muuttunut eikä kaupunkilaisjannu enää vanhoihin kuvioihin niin helposti sopeudukaan… Ohjaajana toimii Anna-Maria Klintrup.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 28/09/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset, refluksitauti

 

Avainsanat: ,