RSS

Avainsana-arkisto: harrastukset

Hengetön hakusessa

Tässä on meikän uusi kaulanauha omaan keskiaikapukuun. Korujenhan tarkoituksena koristuksen lisäksi oli keskiaikana tietenkin näyttää henkilön varallisuutta ja asemaa.


Helmet, kelttipallot ym ostin Otavalankadun Helmimeressä, josta löytyikin vaikka mitä! Suosittuihin ruusuhelmiin retkahdin, vaikka ne ei taida ihan ajallisesti täsmätä. Malli ihan oma – puhtaasti hämäläinen siis.

Näin helpollahan tästä projektista ei selvitty vaan nyt tarvii lähtee hakemaan hengetöntä eli läpivetosilmukkaa, jotta saan nauhan kelttipallojen reikien lävitse. Neulan kanssa kun pelaaminen ei tuonut toivottua tulosta.

Loppuviimeksi tämä nauha päätyy näillä näkymin pyöreän rintakorukilven alle surcoten (päällysmekko) päälle. Toista ketjua tekisi jo nyt heti mieli. Tarvii tutkiskella lähdekirjallisuutta, josko löytyisi alkuperäisemmän kokoonpanon mallin. Alkuperäismalli ei kyllä itsellä ole a ja o mitenkään tässä hommassa.

Keskiaikapuku – projektista lisää tulevina viikkoina …

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 17/07/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: ,

Loppusinetti

Joskus nuo henkilöetsinnät ei valitettavasti pääty hyvin. Omaisten kannalta on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että jotain löytyy. Pahin on tilanne, kun henkilö häviää kuin tuhka tuuleen.

Tänään lehdistössä oli uutinen liittyen viime kesän lopulla tapahtuneen nuoren tytön katoamiseen ja hukkumiseen Tampereella. Tutkinnassa todettiin hänen hukkuneen illanvieton jälkeen kyseiseen lampeen. Päätös on sitten loppusinetti tälle asialle viralliselta puolelta.

Muistan päiväkausien etsinnät. Niin pitkiä päiviä näissä hommissa en ole koskaan tehnyt. Ja tuskin toista tämän kokoluokan rankkaa etsintää tulekaan tällä seudulla.

Mieleen tulee vielä väläyksiä fyysisesti etsittävästä alueesta, mielettömästä rämpimisestä, onkaloista, pitkistä liukumisista, hankalasta aluskasvillisuudesta. Korvaan ulottuvia nokkosia. Keskusteluita. Huoltotaukoja. Kaatunut skootteri tuttuni talon edessä. Puskissa kyttääviä epämääräisiä kuvaajia. Ei sitten kertakaikkiaan mitään. Kiinalaisen naisen murha Hervannassa.

Ruumiin löytyminen. Omaisten ja poliisin kiitos. Purku.

RIP.

Virtuaalikynttilän kävin vielä sytyttämässä täällä:  http://www.sytytakynttila.fi/

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 22/02/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,

Valmiina LÄhtöön


Lähtö lähellä??

Koskaan ei tiedä, koska seuraava lähtö etsintään yms. taas tulee. Pikainen hälytyssoitto, 15 – 20 minuuttia täysvalmiuteen ja sitten menoksi. Reppu odottaa aina pakattuna eteisessä … joko lähdetään?


Tämä oli siis vastaus tämän viikon Alkukirjainhaasteeseen nro 51 (LÄ-).
Paas kattoen vähän muidenkin LÄ – kuvia 🙂

 
9 kommenttia

Kirjoittanut : 15/02/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat:

Ihka uusi taskulamppu & merinot

Kyllä nyt kelpaa! Verotoimiston palauttaessa ystävällisesti rahojani tilille,  sain vihdoinkin tilaamani laadukkaan taskulampun pimeän ajan etsintähommiin 🙂

Tyylikkäällä mustalla Fenix PD30 – ihmeellä ei ole kokoa kuin n. 12 cm ja painoakin vain 50+ gr (ilman pattereita), joten sitä jaksaa kannatella käden väsymättä tuntikausia. Kynäotekin sujuu mainiosti!

Lumeneita löytyy joka lähtöön; valittavana on 4 valotehoa! 10, 67, 124 – ja 257 lm!!!  Ei viimeinen ihan vielä helikopterin heittimille pärjää mutta melkein 🙂  Näynpä sitten tuolla valolla kunnolla kopteriporukallekin. Tokihan ammattilaisten taskulampuista löytyy 1 000 lumenia mutta vehkeet on isompia, hankalakäyttöisempiä ym. Sen lisäksi Feniksistä löytyy vielä sos – valo ja strobokin.

Muita tärkeitä teknisiä tietoja on valon kantama 127m ja valon voimakkuus  4038 cd eli kandelaa (yksi kandela= yhden kynttilän kirkkaus). Ei paha! Näillä voimakkuuksilla ei sitten silmiin parane yhtään osoitella. Laite on tietty vesitiivis (2m asti), joten jos sitä joskus joutuu pienen puron ym pohjalta hakemaan (tai sinne naamalleen päätyy), no problems. Metrin tiputuskaan ei vielä haittaa (ainakaan siis lamppua – mutta perässä seuraavaa kantaja saa luultavammin niitä vaurioita!).

Hintaa tällä mallilla on n 60e, joka on ominaisuuksia ajatellen sopiva. Pattereista tietty tulee lisää käyttökuluja. Patterit maksaa yht 16e ja kestää yhden kahden etsinnän ajan vähän tapauksesta ja lämpötilastakin riippuen.  Jos täysillä (257 lum) antaa porottaa, kesto on noin keskimäärin 2,5 h, joten varapatterit on ehdoton must olla mukana repussa. Jos tyytyy hyvään 124 lumenin näyttöön, kestoa lupaillaan 7h 45 min, joka on jo pitkä aika. Hätävaloksi patterien vaihtoon ja siihen kerran 5 vuodessa tapahtuvaan taskulampun putoamiseen johonkin täyspimeydessä on sitten se alle 10e valaisin roikkumassa vyöltä. Tarvisi laittaa joku pieni millin heijastinnauha menemään lampun ympäri niin löytäminen toisella lampulla nopeutuu moninkertaisesti.

Lisäksi tilasin vielä valkoisen diffuuserin sekä varaksi vastaavan punaisen merkinantoon ym. Takuita riittää 2 vuodeksi.

Erätukusta hain sitten vielä odottelemaan kylmempiä reissuja varten kunnon merinokerraston n 80e –  25% alennus (kuponki, jonka äkkäsin AL:stä!). Tiedä sitten onko tämä niin lämmin kuin väittävät. Testauskäyttöä nyt 4 h sisätiloissa eikä ainakaan mitään kutitusreaktioita ym iholla. Merinoiden päälle uudet kevyttoppahousut Citarista (joiden testaus jääköön ulkotiloihin ).

Talvihälytyksiä varten on nyt sitten varustauduttu jo hyvin etukäteen. Uusia lämpöpusseja vielä Ohlsenilta. Ja muuta pientä survival – kamaa.

Onnellinen omistaja hypistelee uusia hankintoja aina ohimennessään ja ihastelee pimeässä kylppärissä innolla sos – valoa sekä 257 lm 🙂

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 04/12/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , ,

Antarktiksen kylmä kesä

Kun meikäläisillä täällä pohjoisessa syksy ja pimeys on pahimmillaan, on ihana siirtää ajatukset toiselle pallonpuoliskolle, jossa kesä lähestyy. Eräs asiakas lähti tänään kohti Uutta-Seelantia haistelemaan lämpöisempiä tuulia… olisinpa minäkin matkassa mukana 🙂

Eteläisimmässä maanosassa Antarktiksella rannikolla kesän lähestyminen taas tarkoittaa käytännössä kanssa ”lämpöisiä ilmoja” eli siinä noin nollan ja -6 asteen välillä. Sisämaassa kesähelteet kuitenkin hipoo meikäläisten pakkasennätyksiä eli noin  – 40 astetta!! Ajatuskin jo kylmettää.

Tuppaan seurailla isoimman yhdysvaltalaisen rannikolla sijaitsevan McMurdon sekä Etelänavan Amundsen-Scottin tutkimusaseman toimintaa ja tutkimusuutisia heidän nettisivujen kautta. Tämä vuosi on myös muuten juhlavuosi – siitä on tasan sata vuotta, kun norjalainen Amundsen ryhmänsä kanssa saapui Etelänavalle, brittiläinen Scott hyvänä kakkosena alkuvuodesta 1912. Amundsenin ryhmä selvisi hyvin takaisin, Scottin ryhmä vammautui vähitellen pahasti, paleltui kuoliaaksi matkalla takaisin (päiväkirjat sekä kirjeet vaimolle kertoivat karuja yksityiskohtia tapahtuneesta) ja löydettiin seuraavan keväänä.

Antarktiksen kesää edeltää hyytävän kylmä talvikausi, joka on käytännössä eristäytynyttä hiljaiseloa auringottomassa paikassa. Lämpötila voi ulkopuolella laskea tuulen vuoksi jopa -115 asteeseen ellei kylmempäänkin. Se tarkoittaa, että pienempäänkään virheeseen ei ole ulkona varaa. Ilmaan heitetty kiehuva vesikin jäätyy ennenkuin osuu maahan!

Talvi on täynnä työntekoa, kun kalusteita ja laitteita valmistellaan ja huolletaan kuukausikaupalla. Kasvihuoneet tuottavat pöytään salaattia, tomattia, basilikaa ja muita yrttejä. Löytyy mitä erilaisempaa kerhoa ja ryhmää, jotta aika kuluisi. Ja taidetaan siellä vähän muutakin tehdä päätellen siitä, että paikalle lennätetään isoja  kondomilasteja – siitä huolimatta tarina kertoo, että joka vuosi ensimmäisillä kesälennoilla takaisin Uuteen-Seelantiin joku on raskaana 😉

Viestiyhteyksistä huolimatta talveksi jäänyt pieni porukka joutuu elämään melkoisen psyykkisen paineen alaisena. Alkoholin kanssa juhliminen ei ihan tuntematon käsite ole sielläkään. Toisinaan joku sairastuu nk. ”polar madness”:iin, joka ilmenee hurjin seurauksin ja tuntuu päätyvän aina lehtien otsikoihin.

Lokakuussa meno muuttuu täysin – kesäkausi lähestyy ja  lennot Uudesta-Seelannista alkavat. Vilkas kausi tuo mm. geologit, kemistit ja biologit mukanaan ja väkimäärä esim. McMurdossa nousee parhaimmillaan yli 1 000.

Myös muutamaan rohkeaan turistiin saattaa törmätä; tosin matka Etelä-Amerikan kautta suoraan Etelänavalle maksaa n. 28 000 puntaa (pelkän risteilyn rannikolle saa tosin vähän halvemmalla). Että jos ylimääräistä on, niin siitä sitten vaan!

Ice People Trailer by Anne Aghion from Anne Aghion on Vimeo.

Dokumenttifilmintekijä Anne Aghion vietti Antarktiksella 4 kuukautta ja kuvasi geologien työtä (tallettaen samalla itse asiassa täysin uusia löydöksiä mantereen historiasta).

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 02/11/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,

Syksyn metsäyö

(julkaisupäivämäärä ei ole tapahtumien päivämäärä)

Kello näyttää xx:xx. Istun tässä koneen ääressä vielä hetken, jotta ajatukset tasaantuvat nukkumiseen ja huomiseen päivään. Nautin hiljaisuudesta; koko talosta ei kuulu hiiskahdustakaan, ainoastaan lehdenjakaja kuuluu saapuvan hissillä. Kadultakaan ei kuulu meteliä. Yllättävän paljon kuitenkin nuoria liikenteessä oudoissa paikoissa (!!) keskellä yötä.

Olin syksyajan omalla ensimmäisellä keikalla. Onneksi reppu oli pakattuna valmiina. Lähtöön hälytyksestä ruhtinaalliset 15 minuuttia, joka on ihan hyvä aika. Mukava nähdä niin paljon tuttuja.

Pikimustaa yötä halkoivat valonpilkut ja – vilkut lohduttavasti siellä täällä. Jestas, kun syysmetsä on pimeä.

Ostoslistalle pakko lisätä parempi valaisin. Lumeneita saisi olla siinä parisadan tienovilla, kantama ainakin sadassa metrissä. Täysteholla pitäisi toimia väh 2h samoilla pattereilla (varapatterit tietty aina mukana). Fenixiltä löytyy muutamakin hyvä suht kohtuuhinnalla tehoon nähden eli n. 55-70e.

Ja nyt hyvillä mielin nukkumaan :-)!

Kuva: Microsoft

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 17/10/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,

Komendantin luvalla

Terveisiä täältä Hämeen rykmentin harjoitusalueelta. Lähtö kohti harjoittelupaikkaa oli jo viiden jälkeen – ja Tampereen plikkahan ei sitten lukeudu aamuvirkkuihin millään muotoa! Selkä on vielä vähän arka etsinnöistä.

Aurinko paistaa, kangasmetsää ja ötökäitä ympärillä riittää. Onneksi maa on sentään kuivaakin kuivempi. Ympärillä häärää sotilaita ja tietenkin me siviilit Punaiselta Ristiltä. Radiopuhelimet rätisee, kamera käy, tarkkailijat pyörii. Punavalkoinen risti/kuu logo vilkkuu silmissä.

Sotilasalueella ei tällä kertaa harjoittele muut kuin me. Viime kerralla oli aika rätinä, kun samanaikaisesti sattui ampumakilpailu – joka toi itse asiassa oman lisäefektin harjoitteluun. Tällä kertaa (lähes) kaikki liikkuva ja kuuluva on Punaisen ristin koulutukseen liittyvää. Täällä saa itsensä helposti täysin eksyksiin.

Punaisella Ristillä/Puolikuu on tapana kouluttaa itse kriisialueille poikkeusolojen työtehtäviin lähtevät. Nyt on meneillään kansainvälisen reservin delegaateille järjestettävä monipäiväinen syventävä turvakurssi armeijan alueella. Kurssi järjestetään tavallisesti kaksi kertaa vuodessa.

Ja ennenkuin huomaakaan – jälleen kerran yksi harjoitusosio on ohi! Tunnelma on korkealla; juttu lentää ja kaikki purkavat kokemuksiaan.

Takaisin lääkintäleirillä maukas kasviskeitto odottaa. Maistuu todella hyvältä, kun on ollut monta tuntia ulkona. Näissäkin olosuhteissa on muistettava ottaa vähän ja syödä rauhallisesti. Päivän kunniaksi (ja hyvän olon varmistamiseksi!) aloitin Nexiumin syömisen kuukauden tauotuksen jälkeen (miedommat käytössä sinä aikana). Tosin tarvittaessahan lääkinnällistä apua ja kriisitukea olisi melkoisesti taas tässä ympäristössä saatavilla …

Ruokailun jälkeen alkaakin sitten toinen pitkä harjoitusosio. Ei kun menoks :-)!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 22/08/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: