RSS

Avainsana-arkisto: iltapäivä toscanassa

Kauan eläköön eskapismi!

Videoiden ja filmikanavien aikakautena elokuviin tulee mentyä ehkä keskimäärin pari kertaa vuodessa – tänä keväänä on rikottu ennätyksiä – 3 kuukauden sisällä 10 eri filmiä!!

Miksikö? Kauan eläköön kunnon vanha eskapismi! Pääasiana vetäytyä lähielokuvateatterin hämäryyteen arkea ja kuukausia jatkunutta päivittäistä hammas/leukakipuilua pakoon. Eikä missään nimessä etukäteen luettuja muiden (=kriitikoiden) mielipiteitä. Rauhallinen iltapäiväaika, luksusta kun istuimia sata ja katsojia 8. Tunnustetaan – pieni suklaapopcorn laatikko (ilman kurkkuun takeltuvia kuoria) tai laimea hana-Pepsi Maksi on silloin tällöin pimeyteen tullut mukaan otettua 🙂 Refluksioireiluun ei onneksi kuulu rykiminen tai yskiminen, joten sulaudun joukkoon hyvin.

Tositarinan inspiroima 3D -elokuva Sanctum heittää eteen aussienglannilla viimeisteltyä tiukkaa selviytymistaistoa vedenalaisessa luolastossa. Esittelee kuulemma upeasti luolakiipeilyn yksityiskohtia. Klaustrofobisia kohtauksia, toteaa yksi katsoja kaverilleen. Jostakin kumman syystä luulin menneeni katsomaan jonkinlaista scifi/kauhuleffaa ja odotin ensimmäiset puoli tuntia luolien vesistä hyökkäävän vähintäänkin lihansyöntiin taipuvaisia aliens-olentoja 🙂

Palkituimmasta päästä leffajoukkoon mahtuu ranskalainen ”Iltapäivä Toscanassa”. Pidän ranskalaisista elokuvista, päätähti Juliet Binoche on suosikkejani ja hullaannuimme Toscanaan isännän kanssa juuri pari vuotta sitten. Kokonaisuutena ihan ok  filmi mutta – kemia päänäyttelijöiden välillä ei pelaa, tarina ontuu kumman tulkinnan sitten valitseekin.  Taidefilosofiset pohdiskelut tuntuvat keinotekoiselta. Ups, uskaltaakohan tätä jättää tähän, kun on kyse kuitenkin ”taidefilmistä”, jota useimmat kriitikot ovat arvostelleet positiivisesti? Hmm … 😉

Toinen ranskalainen ”Päiväni Margueritten kanssa” on taas puolestaan herttainen hyvän mielen paketti kömpelöä kylän yksinkertaisuutta (G. Depardieu)  ja 95-vuotiasta Marguerittea, joka opastaa edellä mainitun kirjallisuuden maailmaan. Charming!

Onneksi elokuvateattereita on vielä.

 

PS. Luksuksella voi olla toinenkin puoli …. pikantin ekstrasäväyksen raiskaus – murhaleffaan saa, kun eksyy yksin miespuolisen hieman oudon katsojan kanssa leffan pimeyteen  – ja kun toinen vahtaa sinua säännöllisesti raaimmissa kohdissa. Ehkä hän ajatteli, että minä hyökkään hänen kimppuunsa … minä taas laskin metrejä ovelle ja mietin mihin suuntaan lähden, jos hän päättää tulla ”jutskaamaan” kesken elokuvan.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 15/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , ,