RSS

Avainsana-arkisto: kartanot

Kartanoiden kartano

Rannikkoreissun viimeisenä päivänä pyörähdettiin vielä Askaisiin, jossa sijaitsee se ”kartanoiden kartano” – Louhisaaren kartano(linna), joka tunnetaan yleensä ehkä parhaiten Mannerheimin lapsuudenkotina. Päärakennus valmistunut 1650 – luvulla ja asukkeina Fleming – suku sekä Mannerheimit viimeiset sata vuotta sen jälkeen. Kartano on ollut valtion omistuksessa 50 vuotta ja se avattiin yleisölle 1967.

Vaikuttavan kokokoinen 3 kerroksineen + mittava vinttitila ja molemmilla puolilla sivurakennuksetkin. Koska meri aikoinaan ulottui kartanon takapihalle, takaa löytyy myös pieni kylpylärakennus. Nykyään meri on kuitenkin vain läntti horisontissa runsaan parinsadan metrin päässä.

Vihdoinkin päästiin kartanoon sisällekin (vrt Kaarinan säästöjen takia suljetut rakennukset)! Viiden euron lipulla sai runsaan puolen tunnin opastuksen 2 ylimpään herrasväen kerrokseen. Opastuksia oli aina puolen tunnin välein koko päivän ajan. Ostin myös kotiin edullisen ja hyvän opaskirjan, joka oli laadittu huone huoneelta kuvien kera.

Olipa sitten kyllä katsomista ja tutustumista! Aivan ihania huonekokonaisuuksia. Upeita katto- ja kaakeliuunimaalauksia. Mielenkiintoisia pieniä yksityiskohtia. Voisi mennä uudelleenkin. Valokuvia tuli otettua melkoisesti.

Mieleen jäi erityisesti mm. ainutlaatuinen laivoista kopioitu puhetorvi alakertaan palvelusväen puolelle, puistattava kartanon vintin kummitustarina (eräs ilkeä kartanonisäntä lukitsi yleensä vaimonsa vintille useiksi kuukausiksi poistuessaan matkoille – ja eräänä kertana kuinka ollakaan unohti kertoa siitä palvelusväelle, joka vei luukun kautta yleensä rouvalle ruokaa) ja senaikainen ”six – pack”.

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 13/08/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , ,

Rautakautta ja kartanoelämää

Lauantai meni muinaismuistoja kierrellen ympäri Pirkanmaata. Koko päivän ”Adoptoi monumentti” – bussireissu oli Museokeskus Vapriikin ym taustatahojen järjestämä. Erittäin hyvä idea. Ja jokaisessa kohteessa oma opas. Sää oli kuitenkin valitettavasti kostea ja kylmä!

Skotlannissa alkunsa saanut hanke, jossa kansalaisryhmiä yritetään aktivoida paikallishistorian säilyttämiseen ja siitä tiedottamiseen, aloitettin Suomessa ehkä noin viitisen vuotta sitten. ”Adoptoi monumentti” on ainutlaatuinen hanke Suomessa, jota eräs helsinkiläinen arkeologi ylisti läsnäolijoille todeten samalla, että vastaavia ei syystä tai toisesta ehkä saada aikaan kuitenkaan muualla maassa. Tätä hanketta esitellään myös syksyn Suomen historian merkittävämmässä arkeologisen kokouksen yhteydessä.

Ekana kohteena oli Pispalan 1900-luvun alussa rakennettu raja-/pulteriaita (pulteri=irtokivi), joka vahvisti kylien rajoja tuohon aikaan. Aita oli alunperin kaksimetrinen ja noin kilometrin pituinen. Menetti merkityksensä 30-luvun lopulla, kun Pispala yhdistettiin Tampereeseen.

       

Toka kohde oli kauniilla niemellä sijaitseva rautakautinen Reuharinniemen lapinraunio eli iso pyöreä hautaröykkiö, johon arvellaan haudatun aikoinaan muutaman ihmisen. Kauniit maisemat Näsijärvelle sekä pari kilometriä metsäkävelyä. Rautakautta edusti myös viimeinen kohde Lempäälän Hääkivi, joka oli Birgitan polun osa, vilkkaan tien varressa keskellä peltoa oleva kivimuodostelma, jossa oli kerrankin kunnon tiedotuskyltti. Hautapaikka, jonka nimen alkuperä ei kuitenkaan ollut selvinnyt. Erikoisempi siinä mielessä, että sitä käyttänyt kylä löytyi myös lähettyviltä.

Erittäin tuttu paikka Kalkun Mustavuori (alapuolella maan alla Punaisen Ristin logistiikkakeskus, josta mm kenttäsairaalat lähtee maailmalle), jossa myös laskettelumäki sijaitsee, tarjosi myös nähtävää. Sieltä ja lähistöltä löytyy runsaat 2 km taistelu – ja yhdyshautoja, jotka venäläiset olivat rakentaneet puolustuslinjaksi ensimmäisen maailmansodan aikana puolustaakseen Pietaria ja Helsinkiä. Sotatoimia siellä ei koskaan kuitenkaan käytännössä käyty.

Tämä mikromatkailun paketti aloitti samalla myös oman kesäkauteni kartanobongailun 🙂 Maineikas Nokian Siurossa sijaitseva Knuutilan kartano tarjosi hulppeat puitteet. Tarinat kartanon omistajista 1400-luvulta asti olivat mielenkiintoisia; joukosta löytyi mm. jopa Kalmarin unioniin vahvat kytkökset. Hieno paikka! Kartanoon kuuluvia isoja rakennuksia useampia, paikka vuokrattavana, kunnon aittahotelli löytyy, erikoisteemailtoja järjestetään ym. Ruisleivän leipomiskurssi yli 100-vuotiaasta taikinajuuresta kuulosti mielenkiintoiselta! Taidanpa palata sinne vielä uudelleen 🙂  Varsinaiset adoptoidut muinaishaudat olivat kuitenkin kartanon maiden ulkopuolella emmekä niille nyt tällä kertaa isolla bussilla päässeet.

Mukava 8-tunnin reissu. Tällaisia lisää 🙂

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 05/05/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat:

Lähiruokaa ja lehmiä

Ammuuuuu vaan kaikille kaupunkilaisillekin! Onhan niistä lehmistä heti rynnättävä kuvia ottamaan -- tietyt realiteetit huomioiden .... kunnioittavan välimatkan päästä ja mielellään aita välissä!


Päämäärä
: maaseutumainen välipala Ahlmaninin tilapuoti – kahvilassa (Ahlmanin tila, Tampereen Veisu, vain 5 km keskustasta)

Menopeli: nysse nro 12 keskustasta, 20 min yhteen suuntaan, pysäkki portin vieressä

Mitä myydään: Kahvilaherkkuja, oman tilan ja lähiseudun tuotteita, salaatteja ja aterioita edulliseen hintaan, maitobaarista käsittelemätöntä maitoa omiin astioihin (EU säädökset saattaa kaataa toiminnan syksyllä), taimia

Mitä muuta: iso kartano ja muita rakennuksia, kasvihuone, navetta (olen osannut muuten joskus lypsää!), eläimiä, peltoja …

Toiminta:  tilapuoti ja maitobaari koko vuoden, kesäisin yksinkertainen majoituspalvelu, pieneläinklinikka, talvisin ammattiopisto nuorille ja instituutti aikuisille, erilaisia tapahtumapäiviä, ruokakursseja ym.

Historia: koko tila opetuksineen on 1700-luvun monitoimihenkilön ja senaikaisen Tampereen suurimman maanomistajan Gabriel Ahlmanin peruja

Ostokset: talkkunajauhoja (lapsuuden ajan mummolaherkku!), juustoa, yrttejä, kahvilatuotteet

Olotila: ei refluksioireita

"Ahlmanin kartano - aina kun on tilaisuus" on tilan motto.

Tilapuoti on avoinna ma-pe 11-19 ja la 9-13. Sieltä saa jopa itse kasvatettuja rypäleitäkin!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 02/08/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,

Historian havinaa Haiharassa

Kartanokuume jatkuu … viime viikonloppuna (Täysin tietämättömänä vielä uusista terveysprobleemeista!) hyppäsin  nysseen numero 15, joka vie Kaukajärvelle aivan Haiharan kartanon alueen viereen. Edellispäivän ystävän synttärien juhlinta (muutaman oluen juonti +  valvominen) ei onneksi tuntunut missään – aurinkolasit olivat nenällä ihan auringonpaisteen takia. Tarkeni taas melkoisen hyvin; sää oli hiostava ja kuuma. Näitä keliä silloin talven kovissa pakkasissa haikailtiin, joten nyt on parasta nauttia!

Haiharan nykyisen kartanon on rakennuttanut tsaarin armeijan kapteeni Anselm Grahn 1870 -luvulla.

Keskellä Tampereen ensimmäistä lähiötä Kaukajärveä sijaitseva Haiharan kartano on mainittu teksteissä jo 1500 – luvulla mutta nykyinen päärakennus on rakennettu vasta kolmisen sataa vuotta myöhemmin tsaarin armeijan kapteenin Anselm Grahnin toimesta. Alunperin kartano oli osittain kaksikerroksinen ja käsitti 20 huonetta. Kapteenin kuoleman jälkeen kartano siirtyi hänen kolmelle tyttärelleen ”Haiharan fröökynöille”. Kartanon viimeinen asukas oli kapteenin pojantytär Gunvor Ekroos (1907-1982), joka lahjoitti alueen Tampereen kaupungille 1960-luvulla. Historian havinaa joka nurkassa …

Alueella on myös monia rakennushistoriallisesti merkittäviä rakennuksia (mm. aitat, kahvilana toimiva väentupa, talli, kesäasukkaiden mukaan nimetty Runebergin mökki, tuulimylly). Siellä toimi myös  pitkään Ekroosin perustama nukke- ja pukumuseo, joista jälkimmäinen sijaitsee nyt museokeskus Vapriikissa.

Nykyään kartanon alue toimii taidekeskuksena, josta löytyy mm. kuvanäyttelyitä, myyntipuoti, kahvila, kokoustiloja ym. Heinäkuun näyttely on Kaukajärvellä asuneiden Annukka Laineen ja Tatsuo Hoshikan ”Mamsellin ja pehtorin elämän matkassa – lähellä ja kaukana”.

Kartanon iso sali ja kaunis kakluuni.

Viikonloppuna järjestettiin kartanon alueella toista kertaa myös Wanha Haihara – päivät, jotka on tarkoitettu kaikille historiasta kiinnostuneille ja historian harrastajille. Aikakausissa laaja skaala –  luolamiehistä alkaen 1800-lukuun! Kahden päivän ajan mm. käsityöläisnäytöksiä, opastuksia ja tietenkin käsityöläisten myyntikojuja. Muutama tuttu löytyy toimijoiden puolella, joten käväisin tervehtimässä heitäkin samalla. Mukava tapa viettää lauantaita!

Tällä kertaa en vain hypistellyt jo Turun keskiaikamarkkinoilla haikailtuja ikoneita vaan ostin yhden kokoelmiini lisää! Olkoon vaikka synttärilahja  itselleni (vuosia tulee taas täyteen tällä viikkoa!). Marialle omistettu ikoni on korpilahtelaisen Raija Luukkosen upea taidonnäyte. Taitelija itse oli myymässä tuotteitaan. Ikoni on luonnossa 12  x 11 cm kokoinen.

"Maria: Kaikkien murheellisten ilo. Jumalanäidille omistettu ikoni. Hän kuuntelee ympärillään olevien murheita ja suojelee. Sisältää rukoustekstejä ja sitä pidetään yleensä ihmeitä tekevänä ikonina." Jaa-a, pientä ihmettä tässä nyt vaivojen kanssa tarvittaisiinkin!

Ainoa pieni miinus tapahtumassa oli näin refluksikon näkökulmasta kahvilan suolainen tarjonta – kaikissa piirakoissa ja lämpimissä voileivissä oli paprikaa tai tomaattia paloina siinä määrin ettei viitsinyt alkaa rääpimään niitä pois. Joten tyydyin sitten (kevein sydämin) makeaan välipalaan 🙂

Ehdin juuri parahiksi takaisin nysseen samalla kun horisontissa näkyneet uhkaavat ukkospilvet lipuivat Kaukajärven ylle – tiedossa oli taas kerran kunnon ukkosmyrsky …

Kahvikammarin pihassa on mukava lepuuttaa jalkoja.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 14/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Hollolan Hollywood

Olen hurahtanut suomalaisiin kartanoihin! Ja jos olisi oma auto, köröttelisin enemmänkin ympäri Suomea kartanoita bongaillen.

Tämän kesän löytö on kaunis Pyhäniemen kartano, kulttuurihistoriallisesti arvokas Hollolassa sijaitseva kartanomiljöö, joka vilahtelee lukuisissa SuomiFilmin mustavalkoisissa elokuvissa (mm. Munkkiniemen kreivi) sekä tämänvuotisessa Hella W – filmissäkin. Alueella kuvattiin itse asiassa aikoinaan niin paljon, että se sai lempinimen  ”Hollolan Hollywood”.

Kartano on kaksikerroksinen empiretyylinen rakennus 1700 – luvun loppupuolelta. Kartano itsessään on jo nähtävyys ilman taidenäyttelyäkin!  Se on toiminut niin aateliston kotina, edistyksellisenä suurtilana kuin talvisodan aikaan huoltopaikkana. Kartanon osti muutama vuosi sitten pankkiiri ja taiteenharrastaja Mika Lehto, jonka yksityiskäytössä osa kartanon huoneista on.

Lippu kartanon alueelle maksaa 15 e paikanpäältä ostettuna (10e + 2,50e Lippupalvelusta) sisältäen todella korkealaatuisen suomalaisen nykytaiteen (myynti)näyttelyn. Puistossa ja Hollolan keskiaikaisessa kirkossa (pari kilometriä kauempana) järjestetään myös iltaisin erilaisia musiikki-iltoja. Sopraano Hanna Rantalan konsertti sekä ”Sinfoninen Picnic” kiinnostaisi erityisesti, joten tiedä vaikka eksyttäisiin sinne vielä uudelleenkin tänä kesänä!

                        Hollolan Hollywood  & Hollolan kirkonkylä (17 kuvaa)

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Huom. historiasta kiinnostuneet!  Jos kirkkoon haluaa kunnolla ja rauhassa tutustua (ilmaisen kirkko-oppaan kanssa), sinne ei kannata mennä kirkkokonserttipäivinä, koska artistit harjoittelevat koko päivän ja harjoitteluvolyymi oli ainakin tällä kertaa epämiellyttyvän kova. Meillä valitettavasti opastus kesti harjoittelun takia vain alle 5 minuuttia, josta siitäkin vähästä (!) osaa ei kertakaikkiaan kuullut  😦 Hirveän liki kirkkoa ei voinut ulkopuolella mennä – ilmeisestikin vähän aika sitten tervatulta (?) katolta tippui nimittäin kuumana päivänä tervaa, jota todella valuu alas isohkoina klöntteinä! Kartanon puolella kieltämättä yllättävää oli se,että upeasti viimeistellyn kartanon kahvilaan oli sorruttu hankkimaan halpisastiat Ikeasta – ja salin upea pöytä näyttelypuolella oli jostakin syystä jätetty siivoamatta legoista ja muista leluista … hmm … mummo sanoisi tähänkin taas osuvasti jotain nykyisestä lasten kasvatuksesta.

Samalla reissulla kartanon ja kirkon lisäksi piipahdimme Hollolan kirkonkylällä sijaitsevassa rauhaisassa kotiseutumuseossa (hyvä opas!) sekä naivisti Asta Pulkkisen hurmaavassa taide-ateljeessa (jälkimmäisestä vielä ihan oma kirjoituksensa myöhemmin!). Ravintola Kunnantalosta kirkon takaa löytyi puolestaan runsas hämäläisbuffet 10e! Oli kyllä valinnanvaraa refluksikollekin. Ja tämä kaikki siis noin 100 metrin alueella, joten jalatkaan ei paljon rasittunut. Ehdottomasti visiitin arvoisia paikkoja! Mukava päivän reissu.

Ystäviemme pikku – Micra kulki erinomaisesti –  ilman ilmastointiakin pärjää hyvin! Refluksioireilu pysyi siinä tavallisessa pienessä kurkkuoireilussa ja leukasäryn kanssa pärjäsin ilman särkylääkkeitä, joten ei hullumpaa. Paluumatkan paussi (kuuden aikaan illalla) olikin sitten toinen juttu – kurkun sisäinen voimakas vetäminen/spasmi sai alkunsa suhteellisen pienestä yskimisestä, jonka outo mansikkasmoothie – juoma sai aikaan … Syöminen loppui siihen. Kivulias puristus helpotti tunnin kuluttua.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 09/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,