RSS

Avainsana-arkisto: kesä

Ampiainen hihan alla

”Mainio”  viikonaloitus …

Menimme Tallinpihan kahvilaan iltapäivällä ystäväni ja hänen tyttönsä kanssa ja kuinka ollakaan siinä kun sisällä (!) syömisiä valittiin, ampiainen ryömi sisään kesäpuseron reunasta ja pisti! Shit ja pari muuta valittua voimasanaa!

Ei allergiaa, joten siinä mielessä ei mitään hätää. Pistoskohtaa oikeassa kädessä alkoi luonnollisesti jomottaa ja punainen alue levisi alaspäin käsivartta lähes 20 sentin alueelle. Kun kättä piti taskussa niin ettei se koske mihinkään, olo oli suhteellisen siedettävä.

Onneksi pisti käsivarren yläosaan eikä esimerkiksi kainaloon tai yläkroppaan. Eikä tee niin kipeätäkään kuin mitä 10 vuotta sitten sormenpään ampiaisenpisto!

Keskiaikapukua meinaan kyllä tänä iltana edelleenkin ommella käsin, vaikka vähän sattuu kun kättä liikuttaa. Eiköhän se tästä huomiseen mennessä …

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 06/08/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: ,

Sinnittelyenergiaa

Kiva kesäinen näkymä antaa kummasti voimaa sinnitellä läpi pakkasen.
Kyllä se kesä sieltä tulee taas! Tuleehan??

(Valokuvatorstai # 234: kiva)

 
5 kommenttia

Kirjoittanut : 09/02/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , ,

Jäähyväiset kesälle

Vaikka suhteellisen lämpöiset ilmat tuntuvat edelleen jatkuvan, myönnettävä se on, suvi on vihdoinkin ohi! Nyt käydään sitten uusin voimin kohti syksyä ja kaikkea siihen kuuluvaa mukavaa.

Missä ne tummemmat syksyvaatteet taas on? Alkoiko se harrastusryhmä tällä viikkoa vai jo viime viikolla? Kyllä, päivälläkin on pakko olla jo takki päällä. Kiusaus lopettaa vihdoinkin parvekekukkien nyppiminen ja kasteleminen. Onko kaikki työmenot merkattu jo hyvin kalenteriin vai puuttuuko kenties joku? Ruskavärit hiipii syyskun aikana kodin sisustukseen vähitellen … Missä komerossa se kunnollinen otsalamppu oikein on?

Mitä jäi kesästä 2011 mieleen? Monia mukavia aurinkoisia hetkiä. Paljon toimintaa ja menoa. Parit juhlat. Elokuuta leimasi voimakkaasti vapaaehtoinen pelastuspalvelutoiminta ja siihen liittyvät kuviot. Eilen sillä puolella tein oman aikaennätyksen erittäin hankalassa maastossa (”suorastaan pirullisessa” kuten ylin porras sitä kommentoi jossakin); myös pari kertaa isompi haaveri oli  erittän lähellä mutta onneksi selviydyin kuitenkin pienin vahingoin.

Toinen puoli – kesä 2011 meni myös terveyttä erittäin paljon miettiessä ja tilannetta manatessa!! Epäily yllättäen astmasta kesäkuun kärkeen, astmalääkke heinäkuussa käheytti ääntä niin ,että olin lähes 3 viikkoa puhumatta – ja sitähän se tekee edelleenkin, joten saa nähdä kuinka kauan jaksaa puhua/työskennellä. Työn jälkeen en puhu nyt ollenkaan, jotta kuormitus olisi mahdollisimman pieni.

Edellisen lisäksi kurkkulääkäri ilmoitti rasitusmuutoksesta kannusrustoissa, joten työmäärää jouduin heinäkuusta lähtien pienentämään aikalailla (nyt työskennellään äänityössä keskimäärin 3 ja rapiat päivää viikossa )  – yritän saada ei ääntä vaativia työprojekteja menetetyn työn sijalle, jos se suinkin on mahdollista. Positiivista oli, että refluksitaudin kesäkaudella yleensä ilmestyvää huonoa kautta ei tullutkaan. Että jotain positiivistakin ;-)!

Näillä eväillä syksyyn 2011!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 05/09/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat:

Lähiruokaa ja lehmiä

Ammuuuuu vaan kaikille kaupunkilaisillekin! Onhan niistä lehmistä heti rynnättävä kuvia ottamaan -- tietyt realiteetit huomioiden .... kunnioittavan välimatkan päästä ja mielellään aita välissä!


Päämäärä
: maaseutumainen välipala Ahlmaninin tilapuoti – kahvilassa (Ahlmanin tila, Tampereen Veisu, vain 5 km keskustasta)

Menopeli: nysse nro 12 keskustasta, 20 min yhteen suuntaan, pysäkki portin vieressä

Mitä myydään: Kahvilaherkkuja, oman tilan ja lähiseudun tuotteita, salaatteja ja aterioita edulliseen hintaan, maitobaarista käsittelemätöntä maitoa omiin astioihin (EU säädökset saattaa kaataa toiminnan syksyllä), taimia

Mitä muuta: iso kartano ja muita rakennuksia, kasvihuone, navetta (olen osannut muuten joskus lypsää!), eläimiä, peltoja …

Toiminta:  tilapuoti ja maitobaari koko vuoden, kesäisin yksinkertainen majoituspalvelu, pieneläinklinikka, talvisin ammattiopisto nuorille ja instituutti aikuisille, erilaisia tapahtumapäiviä, ruokakursseja ym.

Historia: koko tila opetuksineen on 1700-luvun monitoimihenkilön ja senaikaisen Tampereen suurimman maanomistajan Gabriel Ahlmanin peruja

Ostokset: talkkunajauhoja (lapsuuden ajan mummolaherkku!), juustoa, yrttejä, kahvilatuotteet

Olotila: ei refluksioireita

"Ahlmanin kartano - aina kun on tilaisuus" on tilan motto.

Tilapuoti on avoinna ma-pe 11-19 ja la 9-13. Sieltä saa jopa itse kasvatettuja rypäleitäkin!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 02/08/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,

Piknikillä Hatanpään Arbossa

Luettavaa piknikille ...

Että onkin sitten kesäinen ilma! Näkymiä viltiltä.

Ah, mikä rauha!

Liian tuttavallisen oravajengin pomo?

Ruusuloistetta kartanon edestä.

Silmä ja mieli lepää.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 29/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , ,

Historian havinaa Haiharassa

Kartanokuume jatkuu … viime viikonloppuna (Täysin tietämättömänä vielä uusista terveysprobleemeista!) hyppäsin  nysseen numero 15, joka vie Kaukajärvelle aivan Haiharan kartanon alueen viereen. Edellispäivän ystävän synttärien juhlinta (muutaman oluen juonti +  valvominen) ei onneksi tuntunut missään – aurinkolasit olivat nenällä ihan auringonpaisteen takia. Tarkeni taas melkoisen hyvin; sää oli hiostava ja kuuma. Näitä keliä silloin talven kovissa pakkasissa haikailtiin, joten nyt on parasta nauttia!

Haiharan nykyisen kartanon on rakennuttanut tsaarin armeijan kapteeni Anselm Grahn 1870 -luvulla.

Keskellä Tampereen ensimmäistä lähiötä Kaukajärveä sijaitseva Haiharan kartano on mainittu teksteissä jo 1500 – luvulla mutta nykyinen päärakennus on rakennettu vasta kolmisen sataa vuotta myöhemmin tsaarin armeijan kapteenin Anselm Grahnin toimesta. Alunperin kartano oli osittain kaksikerroksinen ja käsitti 20 huonetta. Kapteenin kuoleman jälkeen kartano siirtyi hänen kolmelle tyttärelleen ”Haiharan fröökynöille”. Kartanon viimeinen asukas oli kapteenin pojantytär Gunvor Ekroos (1907-1982), joka lahjoitti alueen Tampereen kaupungille 1960-luvulla. Historian havinaa joka nurkassa …

Alueella on myös monia rakennushistoriallisesti merkittäviä rakennuksia (mm. aitat, kahvilana toimiva väentupa, talli, kesäasukkaiden mukaan nimetty Runebergin mökki, tuulimylly). Siellä toimi myös  pitkään Ekroosin perustama nukke- ja pukumuseo, joista jälkimmäinen sijaitsee nyt museokeskus Vapriikissa.

Nykyään kartanon alue toimii taidekeskuksena, josta löytyy mm. kuvanäyttelyitä, myyntipuoti, kahvila, kokoustiloja ym. Heinäkuun näyttely on Kaukajärvellä asuneiden Annukka Laineen ja Tatsuo Hoshikan ”Mamsellin ja pehtorin elämän matkassa – lähellä ja kaukana”.

Kartanon iso sali ja kaunis kakluuni.

Viikonloppuna järjestettiin kartanon alueella toista kertaa myös Wanha Haihara – päivät, jotka on tarkoitettu kaikille historiasta kiinnostuneille ja historian harrastajille. Aikakausissa laaja skaala –  luolamiehistä alkaen 1800-lukuun! Kahden päivän ajan mm. käsityöläisnäytöksiä, opastuksia ja tietenkin käsityöläisten myyntikojuja. Muutama tuttu löytyy toimijoiden puolella, joten käväisin tervehtimässä heitäkin samalla. Mukava tapa viettää lauantaita!

Tällä kertaa en vain hypistellyt jo Turun keskiaikamarkkinoilla haikailtuja ikoneita vaan ostin yhden kokoelmiini lisää! Olkoon vaikka synttärilahja  itselleni (vuosia tulee taas täyteen tällä viikkoa!). Marialle omistettu ikoni on korpilahtelaisen Raija Luukkosen upea taidonnäyte. Taitelija itse oli myymässä tuotteitaan. Ikoni on luonnossa 12  x 11 cm kokoinen.

"Maria: Kaikkien murheellisten ilo. Jumalanäidille omistettu ikoni. Hän kuuntelee ympärillään olevien murheita ja suojelee. Sisältää rukoustekstejä ja sitä pidetään yleensä ihmeitä tekevänä ikonina." Jaa-a, pientä ihmettä tässä nyt vaivojen kanssa tarvittaisiinkin!

Ainoa pieni miinus tapahtumassa oli näin refluksikon näkökulmasta kahvilan suolainen tarjonta – kaikissa piirakoissa ja lämpimissä voileivissä oli paprikaa tai tomaattia paloina siinä määrin ettei viitsinyt alkaa rääpimään niitä pois. Joten tyydyin sitten (kevein sydämin) makeaan välipalaan 🙂

Ehdin juuri parahiksi takaisin nysseen samalla kun horisontissa näkyneet uhkaavat ukkospilvet lipuivat Kaukajärven ylle – tiedossa oli taas kerran kunnon ukkosmyrsky …

Kahvikammarin pihassa on mukava lepuuttaa jalkoja.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 14/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Hollolan Hollywood

Olen hurahtanut suomalaisiin kartanoihin! Ja jos olisi oma auto, köröttelisin enemmänkin ympäri Suomea kartanoita bongaillen.

Tämän kesän löytö on kaunis Pyhäniemen kartano, kulttuurihistoriallisesti arvokas Hollolassa sijaitseva kartanomiljöö, joka vilahtelee lukuisissa SuomiFilmin mustavalkoisissa elokuvissa (mm. Munkkiniemen kreivi) sekä tämänvuotisessa Hella W – filmissäkin. Alueella kuvattiin itse asiassa aikoinaan niin paljon, että se sai lempinimen  ”Hollolan Hollywood”.

Kartano on kaksikerroksinen empiretyylinen rakennus 1700 – luvun loppupuolelta. Kartano itsessään on jo nähtävyys ilman taidenäyttelyäkin!  Se on toiminut niin aateliston kotina, edistyksellisenä suurtilana kuin talvisodan aikaan huoltopaikkana. Kartanon osti muutama vuosi sitten pankkiiri ja taiteenharrastaja Mika Lehto, jonka yksityiskäytössä osa kartanon huoneista on.

Lippu kartanon alueelle maksaa 15 e paikanpäältä ostettuna (10e + 2,50e Lippupalvelusta) sisältäen todella korkealaatuisen suomalaisen nykytaiteen (myynti)näyttelyn. Puistossa ja Hollolan keskiaikaisessa kirkossa (pari kilometriä kauempana) järjestetään myös iltaisin erilaisia musiikki-iltoja. Sopraano Hanna Rantalan konsertti sekä ”Sinfoninen Picnic” kiinnostaisi erityisesti, joten tiedä vaikka eksyttäisiin sinne vielä uudelleenkin tänä kesänä!

                        Hollolan Hollywood  & Hollolan kirkonkylä (17 kuvaa)

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Huom. historiasta kiinnostuneet!  Jos kirkkoon haluaa kunnolla ja rauhassa tutustua (ilmaisen kirkko-oppaan kanssa), sinne ei kannata mennä kirkkokonserttipäivinä, koska artistit harjoittelevat koko päivän ja harjoitteluvolyymi oli ainakin tällä kertaa epämiellyttyvän kova. Meillä valitettavasti opastus kesti harjoittelun takia vain alle 5 minuuttia, josta siitäkin vähästä (!) osaa ei kertakaikkiaan kuullut  😦 Hirveän liki kirkkoa ei voinut ulkopuolella mennä – ilmeisestikin vähän aika sitten tervatulta (?) katolta tippui nimittäin kuumana päivänä tervaa, jota todella valuu alas isohkoina klöntteinä! Kartanon puolella kieltämättä yllättävää oli se,että upeasti viimeistellyn kartanon kahvilaan oli sorruttu hankkimaan halpisastiat Ikeasta – ja salin upea pöytä näyttelypuolella oli jostakin syystä jätetty siivoamatta legoista ja muista leluista … hmm … mummo sanoisi tähänkin taas osuvasti jotain nykyisestä lasten kasvatuksesta.

Samalla reissulla kartanon ja kirkon lisäksi piipahdimme Hollolan kirkonkylällä sijaitsevassa rauhaisassa kotiseutumuseossa (hyvä opas!) sekä naivisti Asta Pulkkisen hurmaavassa taide-ateljeessa (jälkimmäisestä vielä ihan oma kirjoituksensa myöhemmin!). Ravintola Kunnantalosta kirkon takaa löytyi puolestaan runsas hämäläisbuffet 10e! Oli kyllä valinnanvaraa refluksikollekin. Ja tämä kaikki siis noin 100 metrin alueella, joten jalatkaan ei paljon rasittunut. Ehdottomasti visiitin arvoisia paikkoja! Mukava päivän reissu.

Ystäviemme pikku – Micra kulki erinomaisesti –  ilman ilmastointiakin pärjää hyvin! Refluksioireilu pysyi siinä tavallisessa pienessä kurkkuoireilussa ja leukasäryn kanssa pärjäsin ilman särkylääkkeitä, joten ei hullumpaa. Paluumatkan paussi (kuuden aikaan illalla) olikin sitten toinen juttu – kurkun sisäinen voimakas vetäminen/spasmi sai alkunsa suhteellisen pienestä yskimisestä, jonka outo mansikkasmoothie – juoma sai aikaan … Syöminen loppui siihen. Kivulias puristus helpotti tunnin kuluttua.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 09/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,