RSS

Avainsana-arkisto: keskiaika

Pitorauhaa ja pitkää ikää!

Viime viikonloppuna vetäydyin keskiaikaa elävöittämään ja lähdin ilakoimaan Keskiaikapitoihin Eteläpuistoon Pirkanmaan Musiikkiopistolle. Keskiaikapuvun huntu ja vihdoinkin käyttöön saatu viittani hulmusivat tuulessa komeasti, kun Hämeenpuiston lävitse sipsuttelin. Kyllä siinä rahvas tuijotteli :-)!  Harmi etten saanut ketään seuraksi mukaan; isäntä tosin saattoi opistolle.

Vanha jugendtalo vihreine ympäristöineen tarjosi hienot puitteet juhlille. Ulkona paistui aatelisille ja kuningaalle sika ja komea rivi makkaroita – rahvas ja talonpojat puolestaan sai tyytyä muihin antimiin!

Keskittymimstä keskiajan syötäviin.

Ei-keskiaikaisesti pukeutuneille (suurin osa) oli varattu eteiseen kaapuja ym. Runsaat sata ihmistä taisi paikalla olla. Puvuista päätellen vain kourallinen heistä taisi olla enemmän keskiajan kanssa tekemisissä muutenkin. Muutaman kanssa pukuihasteluita ja kuvia vaihdoimmekin illan aikana.

Törmäsin heti alkuvaiheessa onneksi tuttuihin, joidenka kanssa jäinkin sitten samaan pöytään. Muutamia muitakin tuttuja oli – tuskin olisivat tunteneet, jos en olisi mennyt juttelemaan 🙂

Hauska ilta! Tutustuimme naapureihin, söimme, joimme ja ehdottelimme koko salille maljoja, joihin muiden pöytien oli tavan mukaan liityttävä mukaan.  Isäntä opetti tietämättömille välillä kunnon keskiajan käytöstapoja. Röyhtäily oli suuri kiitos emännille – ja minä kiittämätön en saanut sitä yhtä hikistä aikaiseksi edes oluella koko illan aikana! Kuten naapurin kanssa totesimme, suurin ongelma oli valokuvaus elävöitymisen keskellä 🙂

Ohjelmanumerona oli keskiaikamusiikkiin erikoistunut Fioretto Ensemble. Debra G-T on myös Tampereen Händel – kuoron johtaja. Ryhmä sai illan aikana raikuvat pöytäänhakkaukset ja lattiaan tömistelyt (nykyajan taputtamista ei käytetä näissä juhlissa ellei sitten kärpästen kanssa ole ongelmia). Tämän lisäksi tietokilpailua, jonglöörausta sekä koko (!) satapäinen juhlaväen tanssi ketjussa yläkertaan, alakertaan ja jopa uloskin. Lopuksi huutokaupattiin paistetun sian pää.

Wiemisiä kotiin.

Alennuin syömään sitten vallan rahvaan ja talonpoikien pöydässä, joten ruoka haettiin itse seisovasta pöydästä. Biletti tähän pakettiin maksoi 30e (hintaluokkina oli Kuningaan pöytä 150e, Aateliset 50e, köyhät eli vain konserttilipun ostaneet 10e) – erittäin hyvä idea jakaa ruokajutut näin! Vasen käsi toimi ruokavälineenä mainiosti vaikka puisia välineitä oli toki tarjolla. Alkoholittomat juomat (hunajasima, kotikalja) kuuluivat hintaan, keskiaikaiset käsityöläisoluet sai hakea baarista omalla kustannuksella. Hiilihapotontakin sellaista löytyi. Ruoan teki Ravintola Kuokantalo (Marttila) ja juomat hoiteli tamperelainen Brew Bars 101.

Mitäkö syötiin? Alkupalaksi murrettiin Rekoisen sahtimestarin ruismallasleipää ja jotain vastaavaa vaaleata juomien kera. Pääruokapöydästä löytyi Markus Heikolan kananmunanpuolikkaita, Rikalan kalastajain parhaita suolakaloja, Brungilan fiinimpi sellerisalaatti, Eliisa Juvalaisen hunajalanttu-nauriskuutioita, Markus Heikolan kanapataa sekä Hirvo Sianpään lihapataa. Kana ja nauriskuutiot olivat todella hyviä mutta minulta henkkoht jäivät syömättä tuo kala (ensimmäinenkään suupala ei mennyt alas!) sekä lihapata (en syö muutenkaan). Kyllä näillä hyvin pärjäsi. Makian puolelta oli sitten meille vielä omenia, luumuja sekä pipareita tarjolla.

Toivottavasti ensi vuonna juhlitaan näitä samoja juhlia!

Alkuhyvä.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 04/09/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: ,

Hämeenlinna vuonna 1366

Arvon rouvat päiväaskareissaan.

No nyt on Hämeen keskiaikamarkkinat sitten takana vihdoinkin tältä elokuulta. Kyllä niihin nähtiinkin vaivaa tuon keskiaikapuvun kanssa. Oli vaivan arvoinen!

Ilma oli todella lämmin mutta pellavainen alus- ja päällyspuku ei ollut liian kuuma kunhan asteli verkkaisesti. Ja mihinpä sieltä kiire olisi ollutkaan! Päähine suojasi hyvin auringoltakin. Kyllä siellä yli 5 tuntia vierähti. Ajatuksena oli otatuttaa kuvia myös itse linnan sisällä (sisäänpääsy samalla 10e lipulla kuin torialueelle) mutta se nyt sitten jäi.

Rohan – tallin turnajaiset keräsivät jälleen kerran paljon katsojia.

Markkinaprobleemoita? Päivän edetessä päähine tuppasi selvästikin kohoamaan kohti hiusrajaa – joka siis ei kyllä saisi näkyä oppien mukaisesti. Rukousnauha hukkui totaalisesti jossakin vaiheessa – ja etsintäkuvioihin tottuneena haravoin reittini näkötuntumalla – ja kappas vaan, siellähän se piileskeli ruohikossa! Ja kuinka ollakaan – kengän pohja alkoi retkottamaan, joten jouduin vielä väsäämään sitäkin uusiksi. Valitettavasti omat ystävät eivät päässeet sisään markkina-alueelle ollenkaan, koska heillä oli 9-viikkoinen koiranpentu mukana. Siispä jäin yksin markkinoille ja tulin bussilla takaisin ja kävelin festariväestä täyttyneen Tampereen keskustan halki – mikä sekin oli melkoinen episodi lauantai-iltana.

Markkina-alue kojuineen, näytöksineen ja leireineen Hämeenlinnassa oli laaja! Joka vuosi tapahtuma tuntuu houkuttelevan enemmän ja enemmän ihmisiä. Ruoka- ja juomapuoli oli hoidettu hyvin ja kävinpä minäkin siinä päivän kunniaksi terassilla rokkaavaa kelttibändiä (Jhary’s?) kuuntelemassa. Ja vähän ostoksiakin tuli tehtyä … vanhaa ja uuttaa koristenauhaa, ihana samettinen kaksivärinen pikkupussukka ym. Lieneekö seuraavan puvun värit löydetty … vai sammuuko tekemisvimma sittenkin tähän??

Tällä kertaa jäi lauantai-illan Veli Eugeniuksen ehtookestit  välistä mutta ehkä ensi vuonna? Perjantaina Säädyttömien yönä lavalle nousi Korpiklaani, joka olisi ollut myös mielenkiintoista nähdä.

Kädentuotteita nähtävillä ja myynnissä.

Tässä tehdään työnäytöksenä lautanauhaa.

Yhteistuumin se lipunpystytyskin sujuu …

Turun keskiaikamarkkinoihin verrattuna? Turussa markkinat ovat hienolla paikalla kaupungissa joen äärellä ja sieltä löytyy valtavasti musiikkia, näyttelykohtauksia ja usein myös asiantuntijaluentoa. Nämä taas on tehty enemmän talkoohengessä ja ehkä sen takia jotenkin vaan lämminhenkisemmät, jos nyt näin voi sanoa? Linnan edusta ja rajattu alue (tosin maksullinen) järven rannalla antaa oman tunnelman ja ruohikkokenttä paljastaa väenpaljouden korostaen markkinatunnelmaa ja vilskettä. Yleisö on enemmän ajan hengeen pukeutuneita kun taas ainakin meidän visiitin aikana Turussa pukeutuneet tuntuivat olevan kaikki toimijoita. Ehkä tämä vaihtelee vähän päivittäin?

Ritareidenkin tarvii välillä huilia.

Uusi ylellinen aatelisten samettipusukka päätyi heti kolikkopussiksi. Vihreä on oikeasti voimakkaamman värinen kuin miltä kuvassa näyttää.

Odotin sunnuntaina tyhjää olotilaa mutta mitä vielä – pää on nyt täynnä pukusuunnitelmia! Mieli tekisi vielä sitten myös sellaista perinteistä ruutukokonaisuutta, joka nykyään yhdistetään vain Skotlannin alueeseen mutta on itseasiassa löytynyt ympäri maailmaa jo ennen eKr. Tartan maksaa Skotlannista tilattuna  70e/m, joten siitä en uskaltaisi viittaa isompaa itse vääntää… ehkä.  Katsellaan, mihin suuntaan homma lähtee etenemään …

Tänään on muuten Ravintolapäivä, joten seuraavana on harmaan päivän piristämiseksi koti- ja kadunvarsikahviloiden/ruokapaikkojen bongailua tässä keskustassa! Saas nähdä löytyykö sieltä mitään syötävää.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 19/08/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,

Prince of Wales pelastaa

Tästä se vaivihkaa alkoi.

Keskiyön tunteina tuli tällä viikolla ihan välttämätön tarve saada kirkas valmistupsu tummemman väriseksi. Mitä tehdä kun ei niitä sipuleita, kukkia ym löydy äkkipikaiselta värjäykseen??

Vastaus löytyi kaapista – kahvia ja teetä. Prince of Walesiin voi aina luottaa! Värjäystä tai kaiketi patinointia siis tiedossa enemmänkin?? Ei muuta kuin ängeämään tupsun lisäksi hihanjatkekangasta kylmään värjäysliemeen yön yli. Nokkosta heittelin mukaan myöhemmin, kun siinä on jotain hyvää ainetta värjäysprosessin kannalta. Ei ihan mennyt värjäysoppien mukaisesti mutta evvk. Hyvä tummempi väri oli kuitenkin aamulla odottamassa!

Tämähän johti sitten seuraavana päivänä huomattavaan kokeelliseen värjäykseen ja niinpä keittiöön on siroteltu kuivumaan kaiken maan väritestejä. Lähes kaikkia syötävää on kokeiltu 🙂  Pitäisi ostaa vielä kanttarelleja ja kattoo, mikä sävy niistä tulee.

Keskiajalla kovin arvostetut värjärit kiinnittivät värejä (lähinnä kaiketi sinistä) juomalla alkoholia ja virtsaamalla sitten värisammioihin … hmm, jääköön nyt ainakin tuo virtsaaminen välistä.

Pirkka – puolukkahilloa 2 rkl ja tuli näin upea roosa. Tuoretta mustikkaa saman verran antoi tummanvioletin värin.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 16/08/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , ,

Upouusi pater noster

Takaisin arkeen tänne kotiseudulle ja keskiaikapuku – projektin pariin. Markkinat on viikonloppuna, joten puku pitäisi valmistua sitä ennen. Kuohuviini odottaa jo jääkaapissa valmistumista!

Tänään on ollut puvun suhteen tuotelias päivä. Pyöreän hunnun reuna valmistui (melkoisen pientä tihrustamista käsin ommellen!), sain kiinnitettyä kymmeniä koristeosia mekkoon ja tein pussukan – ja väänsin vielä sopivan väriset tupsutkin, joita jo yhtenä iltana väsäsin lähemmäksi kymmenen.

Tsadaa – saanko muuten esitellä hienon pater noster – nauhani l. keskiaikakauden rukousnauhan! Ei mitään tiettyä historiallista kuvalähdetaustaa vaan ihan oma design taustatietoja käyttäen. Tätä oli mukava suunnitella ja tehdä.

Uskonta ja kirkko oli keskiaikan kova sana, joten jokaisella oli siihen aikaan jonkinlainen nauha, jota hypistellä. Oli sitten uskoa tai ei. Ja tämäkin oli sitten keino brassailla sitä omaa säätyänsä ja varallisuutta. Lontoon kielessä itse helmi – sana (bead) on juuri muuten tätä alkuperää (”bid” = pyytää).

Omaan pater nosteriin hankin 40 pienehköä lasihelmeä, joidenka väliin pujotin yhteensä 36 pientä väliosaa. Lasihelmet on ryhmitelty perinteiseen 10 ryhmään, jota isompi elementti erottaa. Muotona on suora ketju, joka päättyy molemmissa päissä tupsuun sekä muutamaan hopeaosaan. Komeudella on pituutta 78 cm. Puvun kanssa se kulkee matkassa mukana käteen kiedottuna tai roikkuu vyöltä. Kokoomisessa apuna oli Tiimarista hankittu harmaa kokoomisalusta, joka oli todella kätevä.

Haastellisia kohtia? Otin tietoisen riskin käyttämällä ”riskaabelia” onkisiimaa (ja vieläpä kaksinkertaista!). Jos ne helmet nyt sitten leikkaavat siiman rikki heti alkujaan, niin eipä voi mitään – siitä vaan! Muut vaihtoehdot on surkeita tai helmien reiät liian pieniä – ja yksien helmien metsästys on osoittautunut melkoisen aikaa vieväksi enkä ihan löytänyt sitä mitä halusin. Koska en halunut siiman näkyvän, helmet ovat nyt myös tiukemmassa kuin oikeasti kuuluisi. Paitsi yksi kohta, jossa on roikkuessa sentin aukko (pitikö sitä paniikissa se yksi  turvasolmu laittaa sinne joukkoon??) – sitä ei kylläkään kädessä pidettäessä huomaa ollenkaan. Pussi keveni n. 15 – 18 euron edestä.

Ompelustudio sulkee ovensa nyt tältä tiistai – illalta ja aukeaa huomenna jälleen hampaanpoiston jälkeen …

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 14/08/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,

Cotte l. keskiaikapuvun alusmekko

Miehellä on työhuoneessaan kisastudio, minulla olkkarin ison pöydän äärellä ompelustudio, jossa on boheemisti kangaanpalasia, lankoja, langanpätkiä, koristeita ym. niin pöydällä, lattialla ja tuolilla 🙂 Sivupiste sovituksineen sijaitsee eteisessä, jossa on isoja peilejä 3 seinällä ja erittäin hyvä yläkaapin nuppi, joka mahdollistaa hengarin kanssa puvun pyörittelyn ja duunauksen.

Tässä on väännetty nyt mm. pellavaista cottea eli hämeeksi kääntäen alusmekkoa keskiaikapukua varten. Jeesus – kastemekoksi mies tätä kutsuu.

Mikään käsityöihminenhän en ole, joten tämä pukuprojekti on ollut melkoisen mielenkiintoista. Onneksi on netti – ja voimasanat! Alkunsa innostus on saatu eri keskiaikamarkkinoilta, joilla jo 10 vuotta olen vaihtelevasti kulkenut. Pukuja on tietenkin mielessä ja paperilla suunniteltu kymmenittäin!

Vaalean pellavan OSTIN todella halvalla (n. 8e/m) Ikeasta -ei ihme, sillä se oli melkoisen jäykkää verrattuna parempiin kallempiin pellaviin! Menettelee nyt kuitenkin tässä alkuvaiheessa ok. Pesin heti, jotta kangas kutistuisi ennen puvun tekoa. Helpoin malli käytössä – kangas nelinkerroin, perusmuoto omalla t-paidalla jne. Tuloksena yksi kappale, jossa ommeltavaksi jää vain sivut ja hihojen alasaumat. Ja sitten tietty kaikki huolittelu, jossa en kyllä käyttänyt keskiaikaisia tekniikoita 😦  Eikä siis mitään astetta vaikeampia hihojen istutuksia tms myöhempien aikojen hienouksia. Ompelussa lankesin myös ompelukoneeseen ja tavalliseen lankaan – paitsi tietenkin kaula-aukon ja hihojen reunojen kohdalla. Ihan hyvä näin aloittelijalle! Käsin ompelua on tiedossa koristenauhojen kanssa parisenkymmentä metriä, joten säästellään voimia siihen.

Hihatyylinä on levenevät ”enkelihihat” eli leveys on lopuksi runsaat 40 cm. Kunnon enkelihihat saattoivat ulottua lähes maahan asti mutta niillä onkin sitten käytännössä nykyisin hankalampi olla. Perinteisesti hihat ovat useimmiten kapeat.

Avoinna on vielä hihansuiden kohtalo: paljaana, nauhaa, kirjontaa vai sisäpuolelle värikäs vuori + päällysnauha? Yksi värinen nauha vai päällekkäin kaksi? Riittääkö hihanauha vai pitäiskö laittaa olkavarteen myös toinen nauha? Eri versioita hahmotellaan. Mukavaa nähdä puvun kehittyvän silmien edessä!

Yksi vaihtoehto.

Modernimpaa nauhavalikoimaa, jota on ainakin meikäläisen pakko käyttää. Vaikea löytää kaupan vaikoimista juuri itselle sopivaa.

 
3 kommenttia

Kirjoittanut : 07/08/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: ,

Viitta loppusuoralla

Keskiaikapukua on väsätty jo muutama viikko taka-alalla.

Keskiaikaisen viitan tein voimakkaan värisestä huovutetusta villasta, jonka löysin Eurokangaan pöydiltä. Värivalikoima ei kaikkein parhaimmasta päästä ollut näin kesäaikana mutta menihän tuo kai keskiaikaväreihin vielä.

Suorakaiteen muotoinen viitta on lev. 140 cm ja pit. 120 cm. Koristenauha kiertää kahta sivua – eli yhteensä lähes 5m käsin ompelemista. Ja minähän en siis ole käsityöihmisiä ollenkaan.

Etuosaan tässä vaiheessa tulevat hopeanväriset pikkusoljet. Iso Kalevalan hopeasolki on kiinnitetty koristeeksi vasemmalle. Seuraavalla kerralla kokeilen puoliympyräviittaa, joka tietenkin istuu asteen verran paremmin päälle. Kovin tämä muinaispuvun viitalta näyttää.

Syksypuolella ajattelin kirjailla jotakin rintamukseen tai tehdä hapsutusta alareunaan taakse. Hapsutuksen ajanmukaisuus tarvii vielä tarkistaa. Vyöltä riippuvaan pussukkaan aion tehdä pari kirkkaanväristä tupsua – enemmin tai myöhemmin.

Eikun takaisin ompelemaan!

Jatkoa seuraa …

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 31/07/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat:

Hengetön hakusessa

Tässä on meikän uusi kaulanauha omaan keskiaikapukuun. Korujenhan tarkoituksena koristuksen lisäksi oli keskiaikana tietenkin näyttää henkilön varallisuutta ja asemaa.


Helmet, kelttipallot ym ostin Otavalankadun Helmimeressä, josta löytyikin vaikka mitä! Suosittuihin ruusuhelmiin retkahdin, vaikka ne ei taida ihan ajallisesti täsmätä. Malli ihan oma – puhtaasti hämäläinen siis.

Näin helpollahan tästä projektista ei selvitty vaan nyt tarvii lähtee hakemaan hengetöntä eli läpivetosilmukkaa, jotta saan nauhan kelttipallojen reikien lävitse. Neulan kanssa kun pelaaminen ei tuonut toivottua tulosta.

Loppuviimeksi tämä nauha päätyy näillä näkymin pyöreän rintakorukilven alle surcoten (päällysmekko) päälle. Toista ketjua tekisi jo nyt heti mieli. Tarvii tutkiskella lähdekirjallisuutta, josko löytyisi alkuperäisemmän kokoonpanon mallin. Alkuperäismalli ei kyllä itsellä ole a ja o mitenkään tässä hommassa.

Keskiaikapuku – projektista lisää tulevina viikkoina …

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 17/07/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: ,