RSS

Avainsana-arkisto: kurkku

Refluksikko ravintolassa

Joululahjana saadun  lahjakortin viimeinen voimassaolo päivä hiipii uhkaavasti lähemmäksi, joten sunnuntaina suuntasimme hyvillä mielin Tampereen vanhimpaan ravintolaan.

Kuten aina refluksitaudin myötä, ruokalista oli  tarkistettu etukäteen ja muutama sopiva ruokalaji hyväksi havaittu. Ilman tätä en enää syömään lähde. Puolen tunnin kävely varmistaa ruokahalun.

Alkuruoka: Päädyn bataattikeiton sijasta pieneen vihersalaattiin ja kahden sentin siivuun moniviljapatonkia. En muista sanoa tomaateista ja jätänkin ne vaan syömättä. Maistan kurkunsiivuja keskeltä rääpien, kuorta välttäen (aiheuttaa röyhtäilyä). Ripaus jotain valkoista kastiketta ok. Miehen ottama bataattikeitto olisi sinänsä riittänyt minulle pääruoaksi. Edistystä on se, että jaksan/pystyn syömään jotain alkuruokaakin. Lankean lasilliseen lähes hiilihapotonta PepsiMaksia ilman jäitä.

Pääruoka: (jälleen kerran) lohi, sienikastike, suht iso kulho muussia, porkkanapureetä, pari siivua kesäkurpitsaa. Nam! Sitruunasta puserran nykyään kalan päälle vähän mehua – kastikkeen kera sitä ei edes oikeastaan huomaa. Annoksesta jää syömättä puolet, koska se on niin iso.

Tarjoilija ystävällisesti: ”Oliko ruoassa jotain vialla, kun jäi näin paljon?” Selitän, että ei missään nimessä mutta en jaksa syödä niin paljoa. Ystävällisesti hän kysyy haluanko ottaa annoksen mukaan – valitettavasti emme ole menossa vielä kotiin, joten joudun kieltäytymään. Huomaavaista kuitenkin. Turhasta maksaminen ravintolassa syödessä on eräs asia, mikä harmitti ja harmittaa joskus vieläkin.

Oireet: Melkein heti alkuruokaa nauttiessani,  ”lihasvetäminen” kurkussa alkaa vähitellen pitkästä aikaa 😦  Onneksi pääruoka on helppo niellä. Kyse ei ole ruoka-aineesta vaan ”huonolaatuisesta” nielemisestä huonossa asennossa jossakin vaiheessa.

Yritän jutella niitä näitä mutta en voi estää ajatusten harhailemista … Harmi sentään, koska olemme pitkästä aikaa ulkona kahdestaan syömässä – onneksi ei ole kuitenkaan mikään kesän virallisemmista juhlista. Mieheni nauttii omasta megapihvistään tyytyväisenä edessäni ja kuuntelee oireitani kärsivällisesti 🙂

Oireilu jatkuu on/off – tyyliin seuraavat 10 tuntia ja helpottaa täysin (luojan kiitos) keskiyöllä. Hetken aikaa luulin jo odotetun pitkän huonon kauden alkaneen …

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 06/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , ,

Tampereen plikka

Perjantaina rankemmat ”röhinät” päällä 

Vapaapäivä sujui loistavasti … Auringonpaistetta, kalamarkkinat, tapaaminen ystävän kanssa ja kaikkea muuta kivaa. Iltapäivällä omatekoista salaattia normiaineksilla, jotka samalla viikolla menivät hyvin alas. Ja rauhalliseen tahtiin syötynä ilman nesteitä. Mutta kuinka ollakaan …. 

Tällä kertaa ainoa ero oli ehkä 25% enemmän salaattia lautasella ja perjantai-iltapäivä, jolloin kurkku viikon työurakan jälkeen tietenkin väsyneempi. Lienekö tämä vai joku muu tekijä (huono nielaiseminen, jonkun ruoka-aineksen koostumus, konkreettinen ylösnousu, ”liian kireä” nieleminen,  ….???) taustalla mutta vähän ruokailun jälkeen alkoi pitkästä aikaa vähitellen rykiminen, kurkunpään puristeisuus (ei rykimisestä johtuvaa) ja outo spasmimainen tunne – taisi yläsulkija ilmoitella olemassaolostaan!

Tällä kertaa yrityksistä huolimatta tila ei helpottanut puolen tunnin sisällä tai seisovan asennon, veden ja ääniväylää rentouttavien harjoitusten ym avulla – vaan jatkui ja jatkui. Jopa niin kauan, että soittelin jo ystävälle saadakseni vähän rauhoittelua …. Huh! Amurissa marsittiin pipo vinossa isännän kanssa mutta eipä tuo olotilaa miksikään muuttanut. Vasta 4 pitkän tunnin päästä olotila helpotti.

Muistui mieleen refluksitaudin hirveät alkuajat ja kuinka herkkä kurkku olikaan silloin reagoimaan lähes mille tahansa. Joku (?) lauloi aikoinaan ”..aika entinen ei koskaan palaa …” – no toivottavasti ei! Luulenpa, että menee useampi viikko ennenkuin uskaltaudun taas salaattia kokeilemaan.

Ja tiedän olevani onnekas, että näitä rankempia röhinöitä ei ole joka päivä jokaisen ruokailun yhteydessä …

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 16/04/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , ,

Tampereen plikka

Jaa niin, jotain esittelyäkin tässä pitäisi kaiketi kirjoitella …


Tampereen plikka eli minä olen  neljä vuosikymmentä rapiat nähnyt naisihminen, joka kirjoitteleepi arjen tapahtumista ja mietteistä täältä Rieväkylästä. Mukana kuvioissa siis vähemmän tai (valitettavasti) enemmän laryngofaryngeaalinen refluksitauti/LPR/kurkkurefluksi/kurkunpään refluksitauti/epätyypillinen GERD … mitä kaikkia nimiä nyt tälle molempien sulkijoiden vajaatoiminnalle löytyykään. Refluksielämää on vietetty kaikenkaikkiaan n. 6 vuotta. Kaiken kruunaa se, että ääni on tärkein työkalu, jonka vuoksi tauti on välillä erityisen rasittava ja rajoittava!

Viimeaikaisempia juttuja löydät kun paat klikaten tosta oikeelta. Joskus aurinko paistaa mutta joskus istutaan pipo vinossa rotvallin reunalla.

Kuva: Wikipedia

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 09/04/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , ,