RSS

Avainsana-arkisto: Milavida

Runebergin päivä

Sunnuntai, viides helmikuuta 2012. Aurinko helottaa häikäisevästi. Pakkasasteita reippaasti päälle 20. Huh, kun on kylmä! Toppahousut on ykköset ulkoillessa. Ihanaa, kun ei ole mitään sovittua tekemistä.

Tänään on Runebergin päivä. Liput liehuvat ympäriinsä. Meiltä taitaa ikkunoista näkyä yli 10 lippua. Komea näky.

Viikolla tuli maistettua yksi Runebergin torttu, joka pysyi hienosti siellä missä pitäisikin. Se on perimätiedon mukaan rouva Fredrika Runebergin ”kokkisodan” luomus makeannälkäiselle miehelleen (vaikkakin ihan alkuperäinen versio taitaa löytyä aikaisemminkin muualta Porvoosta). Oli muutenkin melkoisen aikaansaava – Suomen ensimmäinen naistoimittaja ja merkittävä 1800-luvun naiskirjailija, joka tosin jäi miehensä varjoon. Oli siinä varmaan kestämistä olla Runebergin kanssa naimisissa, joka keskittyi aikalailla kaikkeen muuhun kuin perheeseensä, mikäli tekstejä on uskominen. Sekunniksi mietin myös, miltä kansallisrunoilija Runebergistä tuntui viettää elämänsä viimeiset 13 vuotta halvantuneena sänkypotilaana; puhekyky pelasi mutta kirjoittaminen enää ei. Olisiko syytä kutsua päivää sittekin Runebergien päiväksi?

Tänään on myös äänestyspäivä. Niinistö vai Haavisto? Äänestykset jää tällä kertaa välistä, koska – kappas vaan – olen hukannut ainoan henkkarini, joka on luiskahtanut johonkin papereiden väliin työhuoneessa. Vielä en ole jaksanut Poliisilaitokselle lähteä hakemaan uutta. Tarvii varmaankin raahata tuo avokki sinne mukaan, jotta uskovat kuka olen. Tai sitten noita muita kirjallisia todisteita, missä näkyy sekä pärstä että nimi. Harrastuksen kautta tutuksi tulleita sieltä löytyisi muutama mutta kun en tiedä työvuoroista niin hankala järjestää piipahdusta kenttätehtävistä passipuolelle.

Pikaisella happihyppelyllä nappasin kuvia Milavidasta eli Näsilinnasta, joka sijaitsee tuossa Näsikalliolla. Se näkyy osittain meille talvisin mutta kesäisin se peittyy puiden taakse. Se on edelleenkin kunnostamatta ja rappeutuu koko ajan lisää. Yksi ikkunoista näkyy olevan puoliksi jäässäkin. Miten upea paikka museolle ja museokahvilalla, joka voisi hyödyntää kesäisin talon molemmilla puolilla olevia terasseja! Mutta mistä rahat??  Kesällä siellä ja tuossa ympäristössä kuvattiin 1918 – filmi, jonka pitäisi itse asiassa tulla ensi-iltaan tässä kuussa. Saapa nähdä miten tuttuja maisemia on käytetty taustana.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Runebergin päivä

Kirjoittanut : 05/02/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,

1918 – historia sekoittuu nykyisyyteen

1918 – historia sekoittuu nykyisyyteen

Suomen kansalaissodasta 1918 on puhuttu muutaman vuoden aikana täällä  paljon enemmän kuin aikaisemmin. Asumme myös Tampereen keskustan alueella lähellä paikkoja, joilla on monella oma tarinansa liittyen tuohon aikaan.

Lentolehtisiä Tampereen alueella. Kuva: Wikipedia, 2011.

Muutama vuosi sitten 2008 huhtikuussa järjestettiin  ”Päivä Tampereella 1918”, johon kuului mm. kuvaelmaa, kulkuetta ja ”Sovinnon päivää” – tapahtumat keräsivät tuhansia kiinnostuneita. Kokonaisuudessaan se koettiin erittäin terapeuttisena ja sellaista toivottiin myös muille paikkakunnille. Sodan vaikutukset ulottuvat kauaksi.

Pidän itse videoidusta sotapäiväkirjasta, jossa kerrotaan Augustin ja punakaartiin liittyvän Roosan tarinaa sodan jaloissa (klik). Museokeskus Vapriikin näyttely kansalaissodasta on pysähdyttävä ja tutustumisen arvoinen!

Viimeisempiä tarinoita sodasta kuulin itse tuossa toukokuun alussa järjestetyssä seniori-ystäväkävelyllä. Kahden rouvan isovanhemmat ja sukulaisia ammuttiin sodan aikana monen lapsen jäädessä orvoiksi. Kovia aikoja kaikille osapuolille.

Huhtikuun alussa julkaistiin Timo Malmen kirja ”Rynnäkkö läpi Tampereen”, joka käsittelee Tampereen taistelua. Julkaisemisen yhteydessä järjestettiin muutaman kilometrin pituinen historiallinen kävely Kalevankankaalta kaupungin halki Näsikalliolle keskellä yötä. Kävely eteni nk. rynnäkköreittiä pitkin, jota Melinin komppanja eteni Tampereen keskustaan ja siitä valloittamaan punaisten vallassa olevaa Näsilinnaa.  ”Kaikkea liikkuvaa ampuen”. Linnassa piileskeli toistasataa ihmistä. Verisen valloituksen katsotaan olleen kansalaissodassa ratkaiseva käännekohta.


Pistin sitten minäkin kellon soittamaan (isäntä kieltäytyi tästä aamuöisestä ilosta) ja piipahdin katsomaan Rynnäkköreitin kävelijöitä parvekkeelle. Vaikka pidän järjestetyistä historiallisista tapahtumista, jotenkin ajatus herätti kuitenkin kaksijakoisia tunteita. Iso porukka lipui vaikuttavan näköisesti hiljaa yössä kohti Näsikalliota… Alunperin komppanja muodostui Pohjanmaan suomenruotsalaisista nuorista miehistä.

Itselläni kaapissa poltteli kokomittainen Punaisen Ristin lippu, joka oli kiusaus laittaa heilumaan parvekeelle osoittaakseni, että kyllä ne värit yhdistyivät silloin ja nyt …ehkä tuohon aikaan vähän takkuillen mutta kuitenkin. Sodanaikana Tampere oli myös Punaisen Ristin päätoimipaikka ja lähes kaikki terveydenhoitoalan ihmiset toimivat tuolloin Punaisen Ristin tehtävissä.

Näsilinna eli Milavida sijaitsee Näsikalliolla Särkänniemen huvipuistoa vastapäätä. Sen rakennutti Finlaysonin johtaja P. von Nottbeck Näsijärven läheisyyteen palatsiksi itselleen ja perheelleen vuonna 1899. Hämeen museoksi se muutettiin vuonna 1908.

Parin viikon ajan täällä on kuvattu yöaikaan elokuvaa, joka kertoo tästä samaisesta Näsilinnan valtauksesta. Linna taisi vaihtaa valloittajaa useampaankin kertaan tuolloin parin päivän aikana.

Näyttelijäporukkaa haettiin lehdessä sekä ruotsalaiselta koululta. Minäkin innostuin jo vähäsen (olen ollut kauan sitten menneinä vuosina Ylen taustakaartissa mukana) – tosin kävi ilmi, että haluttiin lähinnä vain miehia, joten se siitä. Filmin innoittamana tänne näemmä järjestetään pari bussimatkaakin. Filmin pitäisi olla valmis helmikuussa –  tarkempaa tietoa, linkkejä ja kertomuksia ”Taistelu Näsilinnasta 1918”  – sivuilta (klik).

Vakikahviloihini erityisesti kesäisin kuuluva Näsikallion viereinen Tallipihan kahvila on muuttunut osaksi elokuvakylää. Yhdestä huoneesta löytyy tyttöjen kirjoittamia kirjeitä tuolta ajalta. Samaan aikaan kahvilaan sattuu pienryhmä Kokkolasta, jossa kuulemma kansalaissota näkyi myös voimakkaasti. Vaihdamme muutaman sanasen ja jatkan ostamaan isälleni vuonna 1918 lyödyn 5 pennin kolikon näköisversion. Alkuperäinen kolikko on kuulemma numismaatikkojen halutuimpia.

Näsilinnan pääty rynnäkön jälkeen huhtikuussa 1918. Kuva: Tallipihan näyttely.

Näsilinnan pääty rynnäkön jälkeen huhtikuussa 1918.

Tuulahdus kansalaissodasta tulee myös lähempää silmiin kuin uskoisikaan … Kirjoitan blogia ruokailuhuoneen puolella; seinillä meillä on kehystettynä erilaisia vanhoja dokumentteja, jotka ovat tarttuneet matkaani mukaan kirppareilta ja antiikkiliikkeistä. Yksi niistä on K. Mannerheimin allekirjoittama mitalin omistuskirja (mitali on kyllä jonkun muun omistuksessa!), jonka juhlallisia sanoja ”kansakunnan suurista muistoista” tavaan:

… Muistuttakoon tämä mitali aina vapaussodan sankarien urotöistä. Olkoon se todisteena sotaan  osaa ottaneille ja vastaisille sukupolville siitä kuinka Suomen kansa nousi puoltamaan lainalaista yhteiskuntajärjestystä ja vapauttansa. Muistuttakoon se valkoisen sotajoukon vastustamattomasta rynnöstä pohjan periltä, Tampereen ja Viipurin valloituksista, kaikista kärsimyksistä ja uhrauksista, niistä lukuisista kovista taisteluista…

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 19/05/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , ,