RSS

Avainsana-arkisto: musiikki

Loistava humoristinen Schönbrunn

Gruss Gott!  Was fur ein Konzert – bravo!

Terveisiä Schönbrunnin linnan orkesterin konsertista! Wieniläiset filharmonikot päättivät uuden vuoden kiertueensa tamperelaisyleisön edessä Tamperetalossa tänään iltapäivällä. Useimmat tunnistavat ohjelmiston wieniläisestä perinteisestä uudenvuoden konsertista, joka yleensä taltioidaan ja nähdään meilläkin televisiossa.

Loistavaa taidokasta loppuunasti harjoiteltua soitantaa! Straussia, Mozartia ja muita aikalaisia. Ah, sitä iloista kevyttä tunnelmaa, joka  musiikin kautta välittyy. Musiikkia ei voi kuunnella kuvittelematta tanssimista sen tahtiin kunnon wieninvalssin askelin ja pyörähdyksin. Wunderbar muss ich sagen! Sopraanona nigerialainen Bibiana Nwobilo ja wieniläisbaritoni Michael Havliek. Konsertti päättyi maestron omaan galoppiin.

Ohjelmahan ei missään nimessä ollut ryppyotsainen. Humorististen elementtien sovittaminen sopivalla tahdilla kappaleiden väliin tai osana niitä sopi erinomaisesti! Hurmaava maestro Guido Mancusi sai yleisön hyvälle tuulelle ja nauramaan. Eräässä kappaleessa esimerkiksi osa orkesterin miessoittajista siirtyi eteen laulamaan ja miettimään – mitäpä muutakaan kuin naisia! Yleisö tahditti heidän pienimuotoista tanssiaan kannustavasti.

Ensimmäistä kertaa taisin minäkin taputtaa oikein kapellimestarin ohjaamana wieniläistahteja 🙂 Hyvinhän se meni!

Yleisön joukkoon heitettyihin Mozartin kuuliin ei ollut mitään mahkuja, koska istuimme aitiossa rivillä 14. Ja ihan hyvä niin. Hyvä paikkarivi sinänsä, vaikkakin tällä kertaa edessä istuvan naishenkilön parfyymi pilasi hengitysilmaa tehokkaasti. Onneksi ei alkanut yskityttämään. Väliajalla ystäviä ja sukulaisia.

Jos itse Wieniin päätyy, orkesterin kantapaikka, Schönbrunnin linna, on kyllä näkemisen arvoinen! Muistan, että linnan puistossa pidettiin kesäisin mukavia pieniä konsertteja.  Omalta yksiöltäni sinne ei tainnut olla kuin parikymmenen minuutin matka (vietin yhden kesäkuukauden Itävallassa). Wienin keskustassa oli puolestaan tarjolla historiallisia pukukonsertteja vanhoissa upeissa teattereissa, joissa muutamissa tuli myös käytyä. Voi vanhaa Wieniä!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 22/01/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: ,

Hollolan Hollywood

Olen hurahtanut suomalaisiin kartanoihin! Ja jos olisi oma auto, köröttelisin enemmänkin ympäri Suomea kartanoita bongaillen.

Tämän kesän löytö on kaunis Pyhäniemen kartano, kulttuurihistoriallisesti arvokas Hollolassa sijaitseva kartanomiljöö, joka vilahtelee lukuisissa SuomiFilmin mustavalkoisissa elokuvissa (mm. Munkkiniemen kreivi) sekä tämänvuotisessa Hella W – filmissäkin. Alueella kuvattiin itse asiassa aikoinaan niin paljon, että se sai lempinimen  ”Hollolan Hollywood”.

Kartano on kaksikerroksinen empiretyylinen rakennus 1700 – luvun loppupuolelta. Kartano itsessään on jo nähtävyys ilman taidenäyttelyäkin!  Se on toiminut niin aateliston kotina, edistyksellisenä suurtilana kuin talvisodan aikaan huoltopaikkana. Kartanon osti muutama vuosi sitten pankkiiri ja taiteenharrastaja Mika Lehto, jonka yksityiskäytössä osa kartanon huoneista on.

Lippu kartanon alueelle maksaa 15 e paikanpäältä ostettuna (10e + 2,50e Lippupalvelusta) sisältäen todella korkealaatuisen suomalaisen nykytaiteen (myynti)näyttelyn. Puistossa ja Hollolan keskiaikaisessa kirkossa (pari kilometriä kauempana) järjestetään myös iltaisin erilaisia musiikki-iltoja. Sopraano Hanna Rantalan konsertti sekä ”Sinfoninen Picnic” kiinnostaisi erityisesti, joten tiedä vaikka eksyttäisiin sinne vielä uudelleenkin tänä kesänä!

                        Hollolan Hollywood  & Hollolan kirkonkylä (17 kuvaa)

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Huom. historiasta kiinnostuneet!  Jos kirkkoon haluaa kunnolla ja rauhassa tutustua (ilmaisen kirkko-oppaan kanssa), sinne ei kannata mennä kirkkokonserttipäivinä, koska artistit harjoittelevat koko päivän ja harjoitteluvolyymi oli ainakin tällä kertaa epämiellyttyvän kova. Meillä valitettavasti opastus kesti harjoittelun takia vain alle 5 minuuttia, josta siitäkin vähästä (!) osaa ei kertakaikkiaan kuullut  😦 Hirveän liki kirkkoa ei voinut ulkopuolella mennä – ilmeisestikin vähän aika sitten tervatulta (?) katolta tippui nimittäin kuumana päivänä tervaa, jota todella valuu alas isohkoina klöntteinä! Kartanon puolella kieltämättä yllättävää oli se,että upeasti viimeistellyn kartanon kahvilaan oli sorruttu hankkimaan halpisastiat Ikeasta – ja salin upea pöytä näyttelypuolella oli jostakin syystä jätetty siivoamatta legoista ja muista leluista … hmm … mummo sanoisi tähänkin taas osuvasti jotain nykyisestä lasten kasvatuksesta.

Samalla reissulla kartanon ja kirkon lisäksi piipahdimme Hollolan kirkonkylällä sijaitsevassa rauhaisassa kotiseutumuseossa (hyvä opas!) sekä naivisti Asta Pulkkisen hurmaavassa taide-ateljeessa (jälkimmäisestä vielä ihan oma kirjoituksensa myöhemmin!). Ravintola Kunnantalosta kirkon takaa löytyi puolestaan runsas hämäläisbuffet 10e! Oli kyllä valinnanvaraa refluksikollekin. Ja tämä kaikki siis noin 100 metrin alueella, joten jalatkaan ei paljon rasittunut. Ehdottomasti visiitin arvoisia paikkoja! Mukava päivän reissu.

Ystäviemme pikku – Micra kulki erinomaisesti –  ilman ilmastointiakin pärjää hyvin! Refluksioireilu pysyi siinä tavallisessa pienessä kurkkuoireilussa ja leukasäryn kanssa pärjäsin ilman särkylääkkeitä, joten ei hullumpaa. Paluumatkan paussi (kuuden aikaan illalla) olikin sitten toinen juttu – kurkun sisäinen voimakas vetäminen/spasmi sai alkunsa suhteellisen pienestä yskimisestä, jonka outo mansikkasmoothie – juoma sai aikaan … Syöminen loppui siihen. Kivulias puristus helpotti tunnin kuluttua.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 09/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,

Muisteloita musiikista

Muistatko vielä, mikä oli eka konsertti, missä kävit kavereiden kanssa??

70-luvun lopulla nuorison suosikki oli  rockabillytrio (!) Teddy and the Tigers, joka nosti menneiden vuosien musiikin uskomattomaan suosioon Suomessa. Kun olin 11-vuotias (-78), bändi tuli Särkänniemeen soittamaan – ja kuinka ollakaan, sain luvan lähteä isompien tyttöjen  kanssa katsomaan sitä!

Muistan, että jännitti kun istuin bussin takapenkillä kummieni tytön ja hänen kavereidensa kanssa. Päällä oli punamusta 50-luvun tyyppinen  satiinipusakka, jossa taisi selässä lukea jotakin. Se oli sitten hieno! Jalassa oli muistaakseni mustat satiinihousut, jonka olin ystävältäni lainannut. Voisin vannoa, että konsertti oli kesällä – itse asiassa se oli syyskuussa.

Mitään muuta ei konsertista sitten ole muistiin jäänyt! Ylen elävää arkistoa selailemalla löysin muutaman minuutin konserttitallenteen (klik) — voi, kuinka nuoria siloposkia!

Suosikki-lehti ja sinitarra oli kovassa huudossa tuohon aikaan. Radiosta kasetille äänitetyt laulut soivat vielä pitkään konsertin jälkeen. Vappiksella viikonlopun diskoissa väännettiin ja pompittiin kuin parhaimmatkin rockabilly-fanit. Menoa vauhditti myös musiikki Grease -leffasta, jossa John Travolta ja Olivia Newton-John olivat sitten ah niin ihania teinin silmin … Vappis vaihtui jossakin vaiheessa yläasteella keskustan limudiskoon Smiling Suniin.

Taustalla ulkomaisista soi myös Boney M, Abba, Village People, Baccara ….. Ihka ensimmäinen oikein kaupasta ostettu (eikä vain radiosta äänitetty) kasetti taisi olla Village Peoplen ”Can’t stop the music” 😀

Boney M:n Rivers of Babylon, Sunny, Rasputin ym. kuulee vielä joskus radiosta … ja Abbahan nyt ei ole mihinkään laulujensa puolesta kartalta kadonnutkaan. Mm. Amii Stewartin ”Knock on wood” ja ”Light my Fire” on väännetty tanssilattialla niin yläasteella 80-luvun alussa kuin runsaat 10 vuotta myöhemmin teekkareiden Pommareissa  – hyvät diskobiisit kestää ajan haasteen 🙂

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 16/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat:

Fengshuita ja peikkomusiikkia

Nyt alkoi sitten kaappien kesäsiivous… Turhat roinat nurkista pois ja kuten ystäväni sanoisi ”Fengshuit virtaamaan!” Siivousjuomaksi vettä ja  tyhjä vatsa, että nostelut ja kumartelut ei ylösnousua turhaan aiheuttele. Toivottavasti tämä päivä menee hyvin ilman suurempia oireita, joita oli taas valitettavasti vähän eilen illalla – ärsyttävää!

Tänään Tampereen valtaa festariväki – 3-päiväinen Sauna Open Air  tarjoaa heavy metal faneille isoja nimiä mm. Ozzy Osbournea sekä jäähyväiskiertueella olevaa Judas Priestiä. ”Joitakin” sointuja kantautunee korviin, kun siinä vieressä lenkillä ja piknikillä luultavammin viikonloppuna käymme… Peikkomusiikkia, kuvailee ystäväni 3-vuotias tytär.

CD-laatikosta bongaan vanhoja lauluja – jessus, noita Whitesnaken 80-luvun ”peikkomaisia” hiuksia  :-)!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 09/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,

Ei ihan Timpan tasoinen

Sähkökitaran soiton kuuntelu teini-ikäisenä kultaisella 80-luvulla kuului vakiokuvioihin monestakin syystä. Silloin ei ollut välttämättä nuorille treenikämppiä ja yhden instrumentin soittoa harjoiteltiin ihan kotona kerrostalossakin – parhaimman kaverin isovelikin harjoitteli naapurissa aina huoneessaan! Harjoittelu tosin kannatti  –  soitti myöhemmin basistina mm. Hanoi Rocksissa (tai siis Hanoi revisited jne jne).

On sitten ajat siitä muuttuneet! Klo 20.00  lauantai-ilta.  Kirjoittelen koneella työhuoneessa ja ihmettelen taka-alalla, että viritelläänpä Särkänniemessä ihmeen ajoissa kitaroita sunnuntain MTV3:n ”Pitkä Kuuma kesä” – ohjelmalähetystä varten (kesäisin joka sunnuntai-ilta)  ja kuulupa se ihmeen selvästi, vaikka ikkunat kiinni. Mutta ei, se ei kuulukaan sieltä vaan – tästä meidän talosta!

Ei sovellu kerrostaloon ...

Muutimme tähän keskustan asuntoon runsaat 3 vuotta sitten. Valitettavasti hiljainen kaksionaapurimme muutti kuukauden päästä pois. Tietyt äänet liittyvät ilman muuta kerrostaloasumiseen ja juhlintakin ilman muuta – mutta ei nyt ihan kaikkea tarvi sietää.

Hiljaisen naapurin jälkeen kaksi hiljaista nuorta paria, jotka kestittävät vieraitaan ihan joka lauantai – keskustan asunnosta on hyvä lähteä jatkamaan! Meteli alkoi vasta kuitenkin kello 22, kun alkoholia oli nautittu tarpeeksi. Loppui yhden maissa, kun lähtivät ravintolaan. Puoli 4 todella upean hiljainen kävely käytävässä – ja kun ovi meni kiinni, alkoi meteli. Siihen pystyi vielä jopa joskus nukahtamaankin ovi kiinni … eikä se ollut kuin lauantaina. Jos jotain puolusteluita pitäisi keksiä.

Viime elokuussa asunnon vuokrasi uusi pariskunta – ja sitten Ikeaan ostoksille – ja sen jälkeen onkin kuunneltu raskaiden tuolien vetämistä tai jotain muuta arkisin ja bileaikaan… herättää bileiden lomassa tehokkaasti kahden, kolmen, neljän, viiden ja kuuden aikaan 😦 Kuten myös iltapäivällä ja alkuillasta …. Me sentään kestimme sitä useita viikkoja, joidenka aikana  unirytmi meni täysin sekaisin ja harkitsin eka kertaa unilääkkeitä. Asiasta valitettiin ja valitus tehosikin puolisen vuotta. Mutta eihän niitä huonekaluja älytty pehmustaa kuitenkaan!

EI SOVELLU KERROSTALOON...

Nyt toinen osapuoli on lähtenyt ja metelöivä miespuolinen jäi. Uusi miespuolinen kämppis (?) muutti sisään ilmeisesti parisen viikkoa sitten. Eilen tuotiin viimeisiä tavaroita ainakin metelistä päätellen kello 12 aikaan yöllä.

Kahtena peräkkäisenä iltana homma on jatkunut  yhteen asti. Nyt kuuntelimme  tunnin  järkyttyneenä kitaran soittoa – kunnon vahvistimella tietty klo 20-21 välillä. Tai pikemminkin siis yhden laulun veivaamista siihen tiettyyn kohtaan asti … uudestaan ja uudestaan …

Ei voi olla totta!! Jos homma jatkuu tällaisena, ei auta muuta kuin lähteä kolkuttelemaan idiootin ovea ja jos se ei tehoa, valittaa eteenpäin. EVVK vaikka olisi seuraava Gary Moore!   Tampereen plikka ei ole ollenkaan hyvällä tuulella!! Ja refluksikon tarvii saada unta!

Kuvat: Suomen Refluksi, 2011.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 29/05/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: ,