RSS

Avainsana-arkisto: oireet

Juhannusta odotellessa

On jo juhannusviikon keskiviikko! Aurinko paistaa ja houkuttelee lähtemään kunnon kävelylenkille. Näkymä on pettävä – ulkona on itse asiassa melkoisen kylmä tuuli.

Refluksikon aamiainen on tänään 2 Ryvitaa (+ marg.), basilikan lehtiä päälle ja päivän annos cashew – pähkinöitä. Ja myönnettäköön – 3 tuliaiskarkkia, joita mies toi Porvoosta eilen.

Tänään pitäisi hoidella käytännön asioita olan takaa ja vähän siivoillakin. Eikä sitten yhtään huvittaisi. Lomapäivä menisi mainiosti myöhään herätessä, lukiessa, kahvilatapaamisien merkeissä ystävien kanssa sekä kaupungilla huuhaillessa 🙂

Puhaltelen aamun pef-lukemat. 440, 450, 455. Arvot sinänsä ihan ok, jos poikkeamaa saa olla n. 8% omasta maksimiarvosta (480). Illalla lukemat kuitenkin nousevat hieman, mikä ilmeisesti kuuluu jotenkin astmakuvioon. Lääkkeellä luvut nousevat  tietyn määrän.  Eilen kävin kissapaikassa, jossa 2 viehättävää kissaa kiehnäsi minkä ehti ja yritti välillä puoliväkisin hypätä syliinkin – niistä ei ainakaan mitään hinkuvinkuja tullut. Mustat housut on täynnä karvaa.

Refluksia  vai ei? Viikonloppuna oli tunnin ajan muutaman kerran todella voimakasta puristusta rinnan ja selän puolelta lapaluiden välistä. Hengittää ja kävellä pystyy mutta siinä se sitten melkein on. Outoa oireilua omassa tautikuviossa. Ei kuitenkaan sydän vaan jotain muuta – valittavaksi jää ruokatorven puoli tai sitten lihasten lukko. Mies värvätään hierojavastaavaksi – painelee molemmilta puolin rangan viertä, josko sieltä jotain avautuisi. Aina välillä kuuluu se toivottu pieni naksahdus. Mene ja tiedä liittyvätkö ne tilanteeseen ollenkaan. Käyn myös nyt viikottain hierojalla, joten ihan pienistä tulevista ja menevistä lukoista pitäisi kyse kuitenkin olla.

Puristusten takia päätän pitää muutaman lääkkeettömän päivän ja katsoa ilmestyvätkö ne uudelleen hapollisellla refluksilla. Joskus aikaisemmin viikkojen lääkkeetömällä kaudella rinta-selkä akselille ilmestyi venähtänyt lihas – tunne, joka ei poistunut, vaikka kuinka venytteli ja teki eri liikkeitä. Onko puristus samoja ruokatorven peruja?

Tänään toinen lääkkeetön päivä eikä edes vielä tuntemuksia haposta … no, eiköhän tuo tilanne muutu tässä päivän sisällä.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 22/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , ,

Refluksikko ravintolassa

Joululahjana saadun  lahjakortin viimeinen voimassaolo päivä hiipii uhkaavasti lähemmäksi, joten sunnuntaina suuntasimme hyvillä mielin Tampereen vanhimpaan ravintolaan.

Kuten aina refluksitaudin myötä, ruokalista oli  tarkistettu etukäteen ja muutama sopiva ruokalaji hyväksi havaittu. Ilman tätä en enää syömään lähde. Puolen tunnin kävely varmistaa ruokahalun.

Alkuruoka: Päädyn bataattikeiton sijasta pieneen vihersalaattiin ja kahden sentin siivuun moniviljapatonkia. En muista sanoa tomaateista ja jätänkin ne vaan syömättä. Maistan kurkunsiivuja keskeltä rääpien, kuorta välttäen (aiheuttaa röyhtäilyä). Ripaus jotain valkoista kastiketta ok. Miehen ottama bataattikeitto olisi sinänsä riittänyt minulle pääruoaksi. Edistystä on se, että jaksan/pystyn syömään jotain alkuruokaakin. Lankean lasilliseen lähes hiilihapotonta PepsiMaksia ilman jäitä.

Pääruoka: (jälleen kerran) lohi, sienikastike, suht iso kulho muussia, porkkanapureetä, pari siivua kesäkurpitsaa. Nam! Sitruunasta puserran nykyään kalan päälle vähän mehua – kastikkeen kera sitä ei edes oikeastaan huomaa. Annoksesta jää syömättä puolet, koska se on niin iso.

Tarjoilija ystävällisesti: ”Oliko ruoassa jotain vialla, kun jäi näin paljon?” Selitän, että ei missään nimessä mutta en jaksa syödä niin paljoa. Ystävällisesti hän kysyy haluanko ottaa annoksen mukaan – valitettavasti emme ole menossa vielä kotiin, joten joudun kieltäytymään. Huomaavaista kuitenkin. Turhasta maksaminen ravintolassa syödessä on eräs asia, mikä harmitti ja harmittaa joskus vieläkin.

Oireet: Melkein heti alkuruokaa nauttiessani,  ”lihasvetäminen” kurkussa alkaa vähitellen pitkästä aikaa 😦  Onneksi pääruoka on helppo niellä. Kyse ei ole ruoka-aineesta vaan ”huonolaatuisesta” nielemisestä huonossa asennossa jossakin vaiheessa.

Yritän jutella niitä näitä mutta en voi estää ajatusten harhailemista … Harmi sentään, koska olemme pitkästä aikaa ulkona kahdestaan syömässä – onneksi ei ole kuitenkaan mikään kesän virallisemmista juhlista. Mieheni nauttii omasta megapihvistään tyytyväisenä edessäni ja kuuntelee oireitani kärsivällisesti 🙂

Oireilu jatkuu on/off – tyyliin seuraavat 10 tuntia ja helpottaa täysin (luojan kiitos) keskiyöllä. Hetken aikaa luulin jo odotetun pitkän huonon kauden alkaneen …

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 06/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , ,

Tampereen plikka

Perjantaina rankemmat ”röhinät” päällä 

Vapaapäivä sujui loistavasti … Auringonpaistetta, kalamarkkinat, tapaaminen ystävän kanssa ja kaikkea muuta kivaa. Iltapäivällä omatekoista salaattia normiaineksilla, jotka samalla viikolla menivät hyvin alas. Ja rauhalliseen tahtiin syötynä ilman nesteitä. Mutta kuinka ollakaan …. 

Tällä kertaa ainoa ero oli ehkä 25% enemmän salaattia lautasella ja perjantai-iltapäivä, jolloin kurkku viikon työurakan jälkeen tietenkin väsyneempi. Lienekö tämä vai joku muu tekijä (huono nielaiseminen, jonkun ruoka-aineksen koostumus, konkreettinen ylösnousu, ”liian kireä” nieleminen,  ….???) taustalla mutta vähän ruokailun jälkeen alkoi pitkästä aikaa vähitellen rykiminen, kurkunpään puristeisuus (ei rykimisestä johtuvaa) ja outo spasmimainen tunne – taisi yläsulkija ilmoitella olemassaolostaan!

Tällä kertaa yrityksistä huolimatta tila ei helpottanut puolen tunnin sisällä tai seisovan asennon, veden ja ääniväylää rentouttavien harjoitusten ym avulla – vaan jatkui ja jatkui. Jopa niin kauan, että soittelin jo ystävälle saadakseni vähän rauhoittelua …. Huh! Amurissa marsittiin pipo vinossa isännän kanssa mutta eipä tuo olotilaa miksikään muuttanut. Vasta 4 pitkän tunnin päästä olotila helpotti.

Muistui mieleen refluksitaudin hirveät alkuajat ja kuinka herkkä kurkku olikaan silloin reagoimaan lähes mille tahansa. Joku (?) lauloi aikoinaan ”..aika entinen ei koskaan palaa …” – no toivottavasti ei! Luulenpa, että menee useampi viikko ennenkuin uskaltaudun taas salaattia kokeilemaan.

Ja tiedän olevani onnekas, että näitä rankempia röhinöitä ei ole joka päivä jokaisen ruokailun yhteydessä …

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 16/04/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , ,