RSS

Avainsana-arkisto: rentoutuminen

Liikuntaa 50-luvun Kiinasta

Päivä kääntyy iltaan. Pieni taiji – ryhmämme kokoontuu vähitellen ruohikolle taivaalle vilkuillen. Tummat pilvet näyttävät uhkaavilta.

Harjoittelemme perinteisistä koulukunnista suosituinta ja tunnetuinta Yang-tyylin yksinkertaistettua standardisoitua 24-liikkeen sarjaa, joka on itse asiassa kehitetty 50-luvulla liikuntamuodoksi Kiinan valtaville ihmismassoille. Taiji (taijiquan) lajina arvioidaan kehittyneen 1500-1600- luvulla, jolloin se oli taistelutaito, jota vain harvat osasivat.

Iso myllynkivi, pyyhkäisy, kääntö, painon siirto taaimmaiselle jalalle … Kädet ja jalat menevät yksitellen mainiosti mutta yhdessä koko homma kunnolla tehden asettaa haastetta koordinointikyvylle. Sekä myös tasapainolle. Ajatuksen on oltava mukana liikkeissä, jotta niistä saa sen rentoutumisen ja rauhoittumisen tunteen mikä on tavoitteena ainakin itselläni.

Pieni sadekuuro saa porukan siirtymään tuuheiden koivujen muodostamalle kujalle, jossa harjoittelu jatkuu. Keskittyminen paranee loppua kohden.

Tampereen plikka lähtee tyytyväisenä kohti kotia – ainakin piirun verran virkistyneenä ja rentoutuneena!

Kuva: Unescon Maailmanperintö -listalla oleva Hangzhoun Westlake – järvi (Kiina), MIq4296, 2008, Wikipedia, GNU – lisenssi 1.2.

Mainokset
 
2 kommenttia

Kirjoittanut : 11/08/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , ,

Piknikillä Hatanpään Arbossa

Luettavaa piknikille ...

Että onkin sitten kesäinen ilma! Näkymiä viltiltä.

Ah, mikä rauha!

Liian tuttavallisen oravajengin pomo?

Ruusuloistetta kartanon edestä.

Silmä ja mieli lepää.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 29/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , ,

Kakkukeidas Kangasalla

Tarjoamistensa ja tunnelmansa vuoksi kahviloiden aateliin kuuluu ehdottomasti Kangasalla sijaitseva Marjamäen Pajutilan puotikahvila, jossa kävin vasta tänä kesänä ensimmäistä kertaa! Miten ihmeessä tällainen ihanuus on jäänyt väliin? Jo pelkkä kuvienkin katselu korvaa edellisviikon kämäistä kahvilaa Kurikassa (anteeksi nyt vaan). Ja kuviahan sieltä tuli sitten otettua muutamakin ;-)!

Makea tarjonta on kyllä melkoinen – viikonloppuja vielä joskus mainostetaan erityisesti kakkujen vuoksi. Jaa että kaloreita ja syntisen hyvää? Varmaan on! Syököön ken sulkijat kestää! Paikka tarjosi hieman ensilohtua viime viikolla, kun sinne lääkärikäynnin jälkeen lähdimme käymään ystäväni kanssa. Minun lautaselleni päätyi tuollainen herkullinen sitruuna-marenkipiiras, joka tyydytti kyllä makeannälän pariksi päiväksi!

Tätä kakkutiskiä ei voi ohittaa.

Kahvila sijaitsee 2-kerroksisessa vanhassa navettarakennuksessa, jonka arviolta runsaat parisensataa neliötä ovat täynnä valkoista sisustustavaraa. Kyllä sieltä kieltämättä mukaan muutama koriste-esine lähti.

Jos valkoisesta pikkusievästä tykkää, täältä sitä löytyy.

Pöytäliinaa tekisi mieli.

Nimensä mukaan Marjamäen pajutila on varsinaisesti erikoistunut  pajuun ja pajutöihin, joita sitten löytyy joka lähtöön erillisistä pienistä aitoista sekä ulkoa. Ulkoa löytyy myös esimerkkejä elävistä pajutöistä. Tilan viljelyksillä kasvaa 14 erilaista ekologisesti viljeltyä pajulajiketta 4 hehtaarin alueella. Käytännössä se tuottaa 80 000 kg raakapajua myyntiin vuosittain! Tila on rakentunut vanhan sukutilan ympärille.

Pajua, pajua ja jälleen kerran pajua.

Erikokoisia pajueläimiä löytyy ympäri tilaa.

Tänne on tultava joskus uudelleen, kunhan saan houkuteltua jonkun autollisen ystävän mukaan – tuskin tulee olemaan hankala tehtävä 🙂 Pajutöitä olisi mukava joskus kokeilla tehdä ihan itsekin. Kantsii poiketa, jos Tampereen seudulla pyörii!

Melkoisesti linnunpönttöjä ...

Näkymä pajuaittoihin ja pihaan.

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 25/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Mökkeilyä & jazzailua

Mökkitie Lempäälässä näytti tällaiselta.

Viime viikon terveysuutisia sulatellessa käväisimme (ihan kutsuttuna kylläkin!) viime viikolla parillakin mökillä, joita ystävät ja sukulaiset olivat vuokranneet. Kunnon kokoisia rakennuksia ja hyvä varustelutaso! Lempäälässä ja Kuhmalahdella olevissa mökeissä oli perinteisesti järvi lähellä. Mukavaa viettää aikaa ihan rauhassa ilman kiireitä ja hälinää. Kummityttö täytti 6 vuotta ja sai käteensä meiltä ensimmäisen (Hello Kitty) rannekellonsa. Makkaraa ja uutta perunaa – nam,kun niitä ei tule niin paljon tavallisesti syötyä! Ja illaksi kotiin …

Längelmäveden maisemia Kuhmalahdella.

Lauantaina suuntasimme Poriin Jazzeille, jossa pyörimme tunnelmia nuuskimassa ja lähinnä ilmaiskonsertteja kuunnellen, joten Elton John jäi kyllä väliin. Ruokahoukutuksiakin löytyi mutta ne pystyttiin reippaasti ohittamaan!

Nestemäisen melodista klassisessa hengessä - Olli Hirvonen Quartet.

Fudgea löytyi reilusti yli 20 erilaista. 29 e kilohintaan.

Varsinainen päämäärä lauantaina oli kylläkin käydä kesävisiitillä ystävillämme. Kyllä taas olimme niin hyvässä täysihoidossa että! Herkkuna oli hyvää savustettua kalaa ja emännän tekemiä herkkuja. Kuinka ollakaan – illanvietto venyi kolmeen asti. Minä tosin jouduin luopumaan pari tuntia aikaisemmin, kun äänenkäyttö tyssäsi  astmalääkkeen aiheuttaman käheyden takia ja kurkkua särki kovasti – ja siihen päälle ne purentasäryt, jottei liian helpolla pääsisi 😦 😦

Sunnuntai-aamu alkoikin sitten auringonpilkahduksella, ihanalla onnittelulaululla, lahjapaketilla ym. – minulla oli syntymäpäivä! Kotona minua oli jo muistettu perjantaina 🙂 Sen jälkeen istuimme terassilla brunssilla parisen tuntia nautiskellen … ja juhlan kunniaksi kaikki pysyi hyvin sisällä. Kurkunpää oli astetta parempi, joten keskusteleenkin pystyi myöhäisiltaa paremmin – tosin sunnuntai-ilta meni sitten puhumatta. Voi, kun tällaisia mukavia yhdessäolon hetkiä olisi enemmän! Kännykkä piippaili onnitteluviesteistä.

Live and learn – jotain uuttakin tuli reissulla nähtyä: iPad (onpas kätevä laite!), koirien koulutuksessa käytettävä kaukosäätimellä toimiva herkku-automaatti pikaiseen palkintaan (isäntä kouluttaa koiria erikoistehtäviin), festarialueella suklaapäällysteiset hedelmäpalavartaat (mansikoita, rypäleitä, banaaneja, n. 4e) ja juuri paistetut perunalastut, rakkausrunoja vessapaperissa…

Lähiruokaa takapihalta ja koirien harjoittelukenttä.

Yksityiskohta etupihalta.

Luumuja ja kirsikoita löytyi myös.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 18/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Ja missähän ne endorfiinit luuraa??

Tällainen piikkimatto lähti vihdoinkin mukaan Vatialan hautausmaan viereiseltä kirppikseltä, jossa tulee käytyä todella harvoin. Kauan ostamista on mietittykin. Taisi olla ihan käyttämätönkin pakkauksesta päätellen. Endorfiinia kaivataan runsaanlaisesti erityisesti tällä viikkoa!

Muutaman kerran kokeilun jälkeen shakti -eli piikkimaton salat eivät ihan täysin ole auenneet 😉 Muutama kerta kokeiltu paljaalla selälläkin – ei jaksa kivuliaalta painamiselta muutamaa minuuttia kauempaa. Miestä en saa suostuteltua kokeilemaan edes kankaan kanssa!

Suupieli nousee väkisinkin ylöspäin, kun kuvittelen mielessäni jo kauan sitten edesmenneen ”suhteellisen suorasukaisen” mummuni kommenteja tällaisista nykyajan ulkomaisista hömpötyksistä …

Ehkä tätä vaan täytyy kokeilla kauemmin… tai sitten vain tässä hämäläisessä kehossa ei ole yhtään fakiirin hitustakaan ja aivot vain kertakaikkiaan kieltäytyvät tuottamasta endorfiinia, oksitosiinia tms. tästä hyvästä??

 
3 kommenttia

Kirjoittanut : 16/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Kauan eläköön eskapismi!

Videoiden ja filmikanavien aikakautena elokuviin tulee mentyä ehkä keskimäärin pari kertaa vuodessa – tänä keväänä on rikottu ennätyksiä – 3 kuukauden sisällä 10 eri filmiä!!

Miksikö? Kauan eläköön kunnon vanha eskapismi! Pääasiana vetäytyä lähielokuvateatterin hämäryyteen arkea ja kuukausia jatkunutta päivittäistä hammas/leukakipuilua pakoon. Eikä missään nimessä etukäteen luettuja muiden (=kriitikoiden) mielipiteitä. Rauhallinen iltapäiväaika, luksusta kun istuimia sata ja katsojia 8. Tunnustetaan – pieni suklaapopcorn laatikko (ilman kurkkuun takeltuvia kuoria) tai laimea hana-Pepsi Maksi on silloin tällöin pimeyteen tullut mukaan otettua 🙂 Refluksioireiluun ei onneksi kuulu rykiminen tai yskiminen, joten sulaudun joukkoon hyvin.

Tositarinan inspiroima 3D -elokuva Sanctum heittää eteen aussienglannilla viimeisteltyä tiukkaa selviytymistaistoa vedenalaisessa luolastossa. Esittelee kuulemma upeasti luolakiipeilyn yksityiskohtia. Klaustrofobisia kohtauksia, toteaa yksi katsoja kaverilleen. Jostakin kumman syystä luulin menneeni katsomaan jonkinlaista scifi/kauhuleffaa ja odotin ensimmäiset puoli tuntia luolien vesistä hyökkäävän vähintäänkin lihansyöntiin taipuvaisia aliens-olentoja 🙂

Palkituimmasta päästä leffajoukkoon mahtuu ranskalainen ”Iltapäivä Toscanassa”. Pidän ranskalaisista elokuvista, päätähti Juliet Binoche on suosikkejani ja hullaannuimme Toscanaan isännän kanssa juuri pari vuotta sitten. Kokonaisuutena ihan ok  filmi mutta – kemia päänäyttelijöiden välillä ei pelaa, tarina ontuu kumman tulkinnan sitten valitseekin.  Taidefilosofiset pohdiskelut tuntuvat keinotekoiselta. Ups, uskaltaakohan tätä jättää tähän, kun on kyse kuitenkin ”taidefilmistä”, jota useimmat kriitikot ovat arvostelleet positiivisesti? Hmm … 😉

Toinen ranskalainen ”Päiväni Margueritten kanssa” on taas puolestaan herttainen hyvän mielen paketti kömpelöä kylän yksinkertaisuutta (G. Depardieu)  ja 95-vuotiasta Marguerittea, joka opastaa edellä mainitun kirjallisuuden maailmaan. Charming!

Onneksi elokuvateattereita on vielä.

 

PS. Luksuksella voi olla toinenkin puoli …. pikantin ekstrasäväyksen raiskaus – murhaleffaan saa, kun eksyy yksin miespuolisen hieman oudon katsojan kanssa leffan pimeyteen  – ja kun toinen vahtaa sinua säännöllisesti raaimmissa kohdissa. Ehkä hän ajatteli, että minä hyökkään hänen kimppuunsa … minä taas laskin metrejä ovelle ja mietin mihin suuntaan lähden, jos hän päättää tulla ”jutskaamaan” kesken elokuvan.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 15/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , ,

Elämän pieniä pettymyksiä

Viimeaikaiset hengenahdistukset ovat saaneet sittenkin vähän mietteliääksi. Pohdiskelen mahdollista tautidiagnoosia – astma alkaa kuulostamaan kaikkein mukavammalta. Miten refluksitauti siihen nivoutuu, onkin sitten jo toinen pohdinnan aihe.

Piristääkseni mieltä suuntaan kohti rauhoittavaa pientä suosikkikahvilaani ja miellyttävää juttutuokiota pirtsakan puheliaan kahvilanpitäjän kanssa. Tähän aikaan päivästä siellä on tavallisesti hiljaista ja ehdimmekin yleensä vaihtaa kunnolla kuulumisia. Näin on taidettu tehdä viimeiset 10 kuukautta?

Astuttuani sisään, ensimmäinen huomio on uusi pöytä, joka tekee tilasta ahtaan. Muihin pöytiin on hieman hankala päästä. Näyteikkuna on myös selvästi uusittu. Mukavat hyllyt ja kuvat seinästä on otettu pois.

Yhdessä pöydässä istuu tutunnäköinen asiakas, jolle totean heti, että Marjattapa (nimi muutettu) onkin näköjään sisustanut viikonlopun aikana. Mies heittää pommin. Marjatta on lähtenyt pari päivää sitten pois ja lopettanut vallan kahvilanpidon – siirtynyt myymään niitä tekemiään tekstiilejä. Siis mitä?? Lähtenyt pois?? Kokonaan?? Ei sitten pienintäkään vihjettä puheessa 2 päivää aikaisemmin muuttoa… Olo on kieltämättä hämmästynyt. Ja pettynyt. Ei edes tavallista ”kiitos asiakkaille ….” – viestiä ikkunaan jäähyväisiksi.

Vilkaisen tiskille. Tutut suolaiset ovat vaihtuneet joksikin muuksi – mikään ei houkuttele ostamaan – sopiiko noista mikään omaan ruokavalioon? Juomat erilaisia. Päivän sanomalehteä (tai mitään muitakaan lehtiä) ei ole näkyvissä missään. Takahuoneen ovella piipahtaa uusi ehkä juuri 20v täyttänyt miespuolinen  omistaja.

Painan oven kiinni takani. Orpo olo. Minun suosikkikahvilaani ei enää ole.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 04/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,