Kuin kaksi koditonta lasta
ne kulkevat käsi kädessä,
Toivo ja Pelko
Yhdessä tulevat,
yhdessä lähtevät
Siinä välissä
puristavat lujaa
toistensa kättäJoka avaa ovensa Toivolle,
päästää myös Pelon sisälle,
joka ottaa syliinsä Pelon
saa omakseen myös Toivon
Kuin kaksi koditonta lasta
ne kulkevat käsi kädessä
emmekä muuta voi tehdä
kuin seurata samaa polkua~T.Tabermann
Avainsana-arkisto: runot
Toivo ja Pelko
Pieniä hetkiä
Kurkiaura lentää
kohti etelää.
On syksy.
Lennon muisto
kantaa
yli talven
seuraavaan kevääseen
ja pian jo kuulen
kurjen hopeisen soiton
joka tuo taas
kevään tullessaan.
(Kristiina Karhu, Pieniä hetkiä – runokokoelma, 2011)
Ei muuta kuin keräämään!
Afrikan valtava nälänhätä avautuu silmien eteen voimakkaasti kuvien kautta. Mieleeni muistuu eräs Eeva Kilven runoista:
Minä varasin teetä ja monta voileipää,
asetuin television ääreen ja ajattelin: ”Pitkästä aikaa.”
Ja sieltä tuli nälkään näkeviä etiopialaisia,
luuta ja nahkaa, silmät suurina, elossa,
ja täynnä kärpäsiä, lapsia jotka olivat kuolleet
kauniit silmät auki, yhä kysyen
Ja lääkäri nosti riippuvaa käsivartta ja sanoi:
”Hän ei enää selviä” ja venytti nahkaa kylkiluitten
päältä sanoen: ”Tämä tulee selviämään sairaalasta ja kuolemaan tuolla ulkona.”
Koskaan ei ole niin tiukkaa taloudellisesti tai kyyninen mieli etteikö rahaa lahjoitukseen löytyisi. Useimmiten myös aikaa – keräyslipas odottaa. Huomenna torstaista lauantaihin järjestetään kolmipäiväinen Punaisen Ristin Nälkäpäivä – keräys jälleen kerran, johon kahtena päivänä menen keräämään … Idea on alunperin täältä Hämeen piiristä lähtöisin, joten perinteet velvoittavat. Toivottavasti lippaat täyttyvät 🙂
Avoimilla mielin?
Minä pidän ihmisistä, joilla on avoin mieli.
Ihmisistä jotka pystyvät sanomaan: Ai?
Niinkö? Vai niin. En tiennytkään.
Tuota en tullut ajatelleeksi.
Avoin mieli on enemmän kuin viisaus,
enemmän kuin oikeassa oleminen,
enemmän kuin ”johan minä sanoin” ja
”minä tiesin sen jo vuonna…”
(Eeva Kilpi, Perhonen ylittää tien, kootut runot 1972-2000, kuva: Microsoft)
Runot valtaavat kaupungin
Kaupunki on tuskin toipunut viikonlopun nuorison valmistujaisjuhlista kun Runokaupunki – viikko pyörähtää käyntiin näyttäen esimerkkiä Tampereen keskustan kesätapahtumista. Tapahtumista löytyy monta mielenkiintoista kohdetta, vaikka vannoutunut runojen ystävä en varsinaisesti olekaan. Manserock-aiheinen 6 tunnin valokuvamaraton (9 kuvaa digitaalikameralla, 9 säettä, valittavana Juice, Eput, Absoluuttinen Nollapiste) kiinnostaa …
Edellispäivän oireilun loputtua mieli on taas tavallista korkeammalla. Refluksitaudin huono kausi ei siis ainakaan vielä alkanut! Aurinko paistaa, kaupunkilla näkyy tuttuja ja jäätelöä on ihan pakko maistaa. Ihanan huoleton kesäfiilis, josta on nautittava kaikin rinnoin – niin kauan tai vähän kuin sitä sitten kestääkin!
Rakkautta, arkea, vanhuutta ... Eeva Kilpi lukemassa koottuja otoksia runoistaan.
Suuntaan viikon alkajaisiksi Eeva Kilven runotilaisuuteen Hämeenpuiston Runokauppa Kattilaan (kustannusliike SanaSato/Galleria Koppelo). Lämminhenkinen tilaisuus eikä liikaa ihmisiä. Lukiessaan omia runojaan runoilija kauhistelee mitä hän on oikein kirjoittanutkaan (miehistä) silloin nuorempana! Hurmaavissa ajatuksia herättävissä runoissa kiteytyy koko elämän kirjo.
Haen signeerauksen ”Perhonen ylittää tien (kootut runot 1972-2000) – kirjaan, josta löytyy mm. tämä:
Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden saman tien pois.Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.Tervetuloa.
Paluumatkalla piipahdan Väinö Linnan -aukiolle, joka tulee olemaan tapahtumapaikkana mm. lauantain Annikin Runofestivaaleilla. Tuntia ennen S. Huberin rasismin vastaisen tilateoksen ”Strange Fruit” – avajaisia:
Billie Holidayn levyttämä lynkkauksista kertova laulu "Strange Fruit" (alunperin A. Meeropolin runo 1937) on inspiroinut teosta, joka koostuu 200 reilun kaupan ananaksesta, vaijereista ja köysistä. Sunnuntaina teoksen purku ja syöminen!
Runouden ystäviä odotellessa ...
Väinö ja ananakset
