RSS

Avainsana-arkisto: syöminen

Plussat ja miinukset

Maanantai-iltana vuosipäivämme kunniaksi menimme syömään useiden ihmisten kehumaan Tampereella sijaitsevaan Stefan’s Steakhouse – ravintolaan, joita löytyy kaiketi myös muualtakinpäin maailmaa. Omistajahan on ehkä joillekin tuttu yhden kauden American Chef -ohjelman osallistuja. Lähinnä pihviravintolana mainetta niittänyt paikka on ollut Tampereella nyt alkukeväästä lähtien: suurin osa käyneistä on kehunut ja vaikka pihvin syönti on nykyään miehellä erittäin vähäistä, päätimme vihdoinkin katsastaa paikan.

Positiivista:

– aivan upea tunnelmallinen paikka koskinäkymin kaupungin keskustassa!
– sisustus miellyttävä
– terassin puolen tila oli ainakin tiiliseinän vieressä lämmin, vaikka paikka koostuu lähinnä isoista lasipinnoista
– varauskalenteri netissä
– hyvä palvelu!
– pihvipaikasta kala/kasvis/kanalinjan – syöjälle listalta löytyy 2 kala-annosta (lohi, päivän kala) – ja kasvisversiokin ehkä kooten lisukkeista (?)
– pääaterian voi koota pääosasta (itselläni lohi + kurpitsaa) sekä erikseen tilattavista lisukkeista (esim. uuniperuna ruohosipuli-smetanatäytteellä) – sopii hyvin meikälle!
– annoksista riittää syömistä
– itselläni kurpitsa ja uuniperuna täytteellä olivat todella hyviä

Negatiivista:

– Paikassa oli  koko iltana vain 2 muuta seuruetta paikalla – yhteenängettynä yhteen kulmaan; me varanneet saimme pienen 2 hengen pöydän näiden kahden seurueen välistä. 6 hengen porukassa 4 kovaäänistä teini-ikäistä, jotka aikansa kuluksi välillä rummuttivat tahtia pöytään ym. Ja tämä siis vanhempien läsnäollessa. Meidän olisi pitänyt nostaa huomattavasti ääntämme, jotta olisimme voineet puhua. Kun he vihdoin poistuivat aterian loppupuolella, oli outoa pystyä puhumaan normaalisti. Toinen 2 hengen seuruetta ei edes kuullut mitenkään – eikä myös takkien takaa nähnyt.

Sen lisäksi meidän ja toisen 2 hengen pöydän välissä oli tosiaan täysinäinen vaatenaulakko, jota oli pakko aluksi siirtää ihan fyysisesti etteivät takit roikkuisi mieheni niskassa ja hän mahtuisi istumaan tuolille kunnolla. Tilanne tuntui jälkeenpäin todella koomiselta, kun kaikki muut paremmat isommat pöydät loistivat tyhjinä meidän vieressä ja kauempana. Tästähän saisi hyvän piilokamerajutun! Vierailumme loppupuolella ravintolaan tuli myös kolmas 2-hengen seurue (ei-varausta), joka sai täysin vapaasti valita isoista pöydistä minkä halusi. Olettamukseni on, että etukäteen varaamalla varmistan saavani parhaimman vapaana olevan pöydän, en tätä, mitä meille nyt tarjottiin. Tilanne on tietenkin toinen silloin, kun talo on täynnä. Emme itse vaihtaneet, koska luulimme, että pöydät ovat varattuja ja halusimme katsoa, miten asiat paikassa hoidetaan.

– osittain paikoin melkoisen ryppyisetkin kernipöytäliinat ovat toki käytännöllisiä ja pyyhittäviä mutta ehkä vaikutelma on tällaisessa paikassa sama kuin kesällä Pyhäniemen kartanossa ne Ikean halpiskupit

– ensimmäistä kertaa elämässäni palautin lohiannoksen (tai minkään muunkaan) keittiöön – onneksi ehdin ottamaan vain kaksi haarukallista. Ei ole aikaisemmin tullut mieleenkään tarkistaa saamani lohen kypsyyttä. Tietty ei-ylipaistettu ”rose” tai miten se nyt kirjoitetaankaan oli gourmettyylinen tavoite mutta sitäkään se ei edes ollut. Miehen lohiannos vietiin keittiöön fiksattavaksi, sen jälkeen kun minä sain jo omani takaisin. Hänen annoksensa oli muuttunut selvästi suolaisemmaksi fiksauksen jälkeen (???). No, sattuuhan näitä.

– minun korviini tyhjästä sisäsalista kantautunut musiikki oli mukavaa diskotanssimusaa tai jotain sinne päin (ei se sitä kaiketi virallisesti termiltään ollut), josta tuli opiskeluajan biletykset ystäväni kanssa mieleen …  jossakin pubissa/baarissa/kotona voisin sitä aivan mainiosti kuunnella – mutta tasokkaassa ruokaravintolassa se tuntui oudolta.

Btw, tämä sama paikka oli aikoinaan Falls-pubi, joka monta monta vuotta sitten oli erittäin suosittu ja jossa usein käytiin! Toisella korvalla kuultu musiikki (+ ja toisella viereisen pöydän meteli) oli myös kuin aikakäytävä menneisyyteen ja terassi täyttyi musiikin kautta tuon ajan nuorten ja vähemmän nuorten ihmisten haamuista ja puheista …more than weird!!


Hinta yhdelle: n. 36e

– lohiannos 21e
– uuniperuna täytteellä 4e
– 2 suomalaista olutta yht. n. 10-11e
– alkuleivät ja vesi ilmaisia

Seuraava kerta

Ehkä joskus tulevaisuudessa? Mutta ei ihan heti kuitenkaan, että ehtii tämä kokemus vähän painua unholaan. Tämä ei onneksi kuitenkaan pilannut vuosipäiväiltaamme.

Mitä termejä muuten kalan kypsyysasteesta käytetään virallisesti kokkipuolella?? Mikä on kalan ”well-done” ja medium jne, jos sellaista joutuu joskus myöhemmin käyttämään?

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 03/01/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , ,