RSS

Avainsana-arkisto: taide

Katutaidetta: Solmiot aidassa

Pojat, juhlat on sitten juhlittu!

Täällä Tampereella ollaan kovia ripusteleen tekstiilejä ympäriinsä … perinteisen tekstiilikaupungin perujako?

Kun viime kevään taideinstallaatio ”tumput/hanskat Finlaysonin palatsin aidassa” on kesän aikana poistettu, Tampereen plikka törmäsi kävelylenkillänsä vastaavanlaiseen installaatioon Pyynikin suunnalla Kaakinmaalla musiikkiopiston takana.

Tällä kertaa solmioita  …. vieressä taitaa olla A-killan kokoontumispaikka eli sen pohjalta mieleen pukkaa nimeä ”Kravatit naulaan” tai ”Juhlat on juhlittu” …

Punaiset parkettien partaveitset – meillä oli vientiä!

Todellisen herrasmiehen valinta.

Ripaus taikuutta …

Flower power boys – 94

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 22/09/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , ,

”Pää pilvissä, jalat maassa” – naivistit Iittalassa

Olen jo pitkään haaveillut Ruotsissa asuvan naivistitaiteilija Marit Björnegranin teoksista! Tampereella niitä on lähes vakituiseen näytillä Hämeenpuiston yhdessä taidekaupassa, jossa niitä aina iltakävelyllä sinnepäin mennessä vilkaisen.

Jossakin vaiheessa refluksitaudin ”kipukävelyillä” niiden eteen tuli pysähdyttyä kauemmaksikin aikaa ja ne toivat pienen tuulahduksen positiivista energiaa. Näillä näkymin syksystä tulee samallalailla vaikea kurkkuoireiden suhteen (tällä kertaa täysin astmalääkkeen vuoksi), joten luultavasti ikkunaa tulee taas tuijoteltua pitempään ja useammin… Pahimmassa tapauksessa (!) tuijottelen sitä myös epätavallisiin aikoihin sairasloman vuoksi, sillä selvää on ettei tämän kuntoisella kurkulla tehdä töitä kun ehkä päivä pari viikossa.

Olen kuitenkin päättänyt, että jonakin päivänä pari Björnegranin tauluista roikkuu myös minun työhuoneen seinällä! Pidän hänen ajatuksestaan ”pää pilvissä, jalat maassa”. Kotiteema taipuu moneksi vuosien varrella ja heijastelee myös taiteilijan itsensä juurtumista.

Marit Björnegranin tauluseinä, Iittala 2011.

Tapana on käydä Iittalan naivistien avajaisissa ystäväni kanssa kesän alkupuolella; tänä vuonna käynti jää valitettavasti sattuneesta syystä heinäkuuhun. Avajaisissa on aina oma tunnelmansa; taiteilijat ovat paikalla ja yleisö henkii innostuneisuutta. Kuhina alkaa ovien avautuessa – ostajilla on k-i-i-r-e nähdä oma suosikkitaitelijan työt, poistua ulos kiireen vilkkaan ostamaan se ja saamaan punainen pilkku teoksen viereen ennen muita. Vanhan puutalon yläkertaan päästetään turvallisuuden vuoksi kerralla vain tietty määrä ihmisiä, joten yleensä sinne alussa jonotetaan!

Tuulinen kaupunki (Mia Bergqvist, 2010, 980e) meni jo ennenkuin ehdin sen nähdä. Haluttuja tauluja!

Tänä kesänä vierailimme myöskin Iittalan vakiotaitelijan Asta Pulkisen taideateljeessa Hollolan kirkonkylässä. Charming! Visuaalisia virikkeitä riittää; harmi etten ehdi juttelemaan taitelijan kanssa paljoakaan. Vanhan kanttorilan pihapiiri on rauhaisa – sininen penkki kutsuu istumaan ja pohdiskelemaan. ”Maasta irti. Se on minun mottoni. Mitä enemmän on irti maasta, sitä kevyemmältä tuntuu” toteaa taiteilija Iittalan esittelyissä.

Asta Pulkkisen lahjaputiikki Keltaisessa salissa.

Taidetta löytyy myös ulkoa.

Sininen penkki kutsuu nauttimaan iltapäivän rauhasta.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 30/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Historian havinaa Haiharassa

Kartanokuume jatkuu … viime viikonloppuna (Täysin tietämättömänä vielä uusista terveysprobleemeista!) hyppäsin  nysseen numero 15, joka vie Kaukajärvelle aivan Haiharan kartanon alueen viereen. Edellispäivän ystävän synttärien juhlinta (muutaman oluen juonti +  valvominen) ei onneksi tuntunut missään – aurinkolasit olivat nenällä ihan auringonpaisteen takia. Tarkeni taas melkoisen hyvin; sää oli hiostava ja kuuma. Näitä keliä silloin talven kovissa pakkasissa haikailtiin, joten nyt on parasta nauttia!

Haiharan nykyisen kartanon on rakennuttanut tsaarin armeijan kapteeni Anselm Grahn 1870 -luvulla.

Keskellä Tampereen ensimmäistä lähiötä Kaukajärveä sijaitseva Haiharan kartano on mainittu teksteissä jo 1500 – luvulla mutta nykyinen päärakennus on rakennettu vasta kolmisen sataa vuotta myöhemmin tsaarin armeijan kapteenin Anselm Grahnin toimesta. Alunperin kartano oli osittain kaksikerroksinen ja käsitti 20 huonetta. Kapteenin kuoleman jälkeen kartano siirtyi hänen kolmelle tyttärelleen ”Haiharan fröökynöille”. Kartanon viimeinen asukas oli kapteenin pojantytär Gunvor Ekroos (1907-1982), joka lahjoitti alueen Tampereen kaupungille 1960-luvulla. Historian havinaa joka nurkassa …

Alueella on myös monia rakennushistoriallisesti merkittäviä rakennuksia (mm. aitat, kahvilana toimiva väentupa, talli, kesäasukkaiden mukaan nimetty Runebergin mökki, tuulimylly). Siellä toimi myös  pitkään Ekroosin perustama nukke- ja pukumuseo, joista jälkimmäinen sijaitsee nyt museokeskus Vapriikissa.

Nykyään kartanon alue toimii taidekeskuksena, josta löytyy mm. kuvanäyttelyitä, myyntipuoti, kahvila, kokoustiloja ym. Heinäkuun näyttely on Kaukajärvellä asuneiden Annukka Laineen ja Tatsuo Hoshikan ”Mamsellin ja pehtorin elämän matkassa – lähellä ja kaukana”.

Kartanon iso sali ja kaunis kakluuni.

Viikonloppuna järjestettiin kartanon alueella toista kertaa myös Wanha Haihara – päivät, jotka on tarkoitettu kaikille historiasta kiinnostuneille ja historian harrastajille. Aikakausissa laaja skaala –  luolamiehistä alkaen 1800-lukuun! Kahden päivän ajan mm. käsityöläisnäytöksiä, opastuksia ja tietenkin käsityöläisten myyntikojuja. Muutama tuttu löytyy toimijoiden puolella, joten käväisin tervehtimässä heitäkin samalla. Mukava tapa viettää lauantaita!

Tällä kertaa en vain hypistellyt jo Turun keskiaikamarkkinoilla haikailtuja ikoneita vaan ostin yhden kokoelmiini lisää! Olkoon vaikka synttärilahja  itselleni (vuosia tulee taas täyteen tällä viikkoa!). Marialle omistettu ikoni on korpilahtelaisen Raija Luukkosen upea taidonnäyte. Taitelija itse oli myymässä tuotteitaan. Ikoni on luonnossa 12  x 11 cm kokoinen.

"Maria: Kaikkien murheellisten ilo. Jumalanäidille omistettu ikoni. Hän kuuntelee ympärillään olevien murheita ja suojelee. Sisältää rukoustekstejä ja sitä pidetään yleensä ihmeitä tekevänä ikonina." Jaa-a, pientä ihmettä tässä nyt vaivojen kanssa tarvittaisiinkin!

Ainoa pieni miinus tapahtumassa oli näin refluksikon näkökulmasta kahvilan suolainen tarjonta – kaikissa piirakoissa ja lämpimissä voileivissä oli paprikaa tai tomaattia paloina siinä määrin ettei viitsinyt alkaa rääpimään niitä pois. Joten tyydyin sitten (kevein sydämin) makeaan välipalaan 🙂

Ehdin juuri parahiksi takaisin nysseen samalla kun horisontissa näkyneet uhkaavat ukkospilvet lipuivat Kaukajärven ylle – tiedossa oli taas kerran kunnon ukkosmyrsky …

Kahvikammarin pihassa on mukava lepuuttaa jalkoja.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 14/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Hollolan Hollywood

Olen hurahtanut suomalaisiin kartanoihin! Ja jos olisi oma auto, köröttelisin enemmänkin ympäri Suomea kartanoita bongaillen.

Tämän kesän löytö on kaunis Pyhäniemen kartano, kulttuurihistoriallisesti arvokas Hollolassa sijaitseva kartanomiljöö, joka vilahtelee lukuisissa SuomiFilmin mustavalkoisissa elokuvissa (mm. Munkkiniemen kreivi) sekä tämänvuotisessa Hella W – filmissäkin. Alueella kuvattiin itse asiassa aikoinaan niin paljon, että se sai lempinimen  ”Hollolan Hollywood”.

Kartano on kaksikerroksinen empiretyylinen rakennus 1700 – luvun loppupuolelta. Kartano itsessään on jo nähtävyys ilman taidenäyttelyäkin!  Se on toiminut niin aateliston kotina, edistyksellisenä suurtilana kuin talvisodan aikaan huoltopaikkana. Kartanon osti muutama vuosi sitten pankkiiri ja taiteenharrastaja Mika Lehto, jonka yksityiskäytössä osa kartanon huoneista on.

Lippu kartanon alueelle maksaa 15 e paikanpäältä ostettuna (10e + 2,50e Lippupalvelusta) sisältäen todella korkealaatuisen suomalaisen nykytaiteen (myynti)näyttelyn. Puistossa ja Hollolan keskiaikaisessa kirkossa (pari kilometriä kauempana) järjestetään myös iltaisin erilaisia musiikki-iltoja. Sopraano Hanna Rantalan konsertti sekä ”Sinfoninen Picnic” kiinnostaisi erityisesti, joten tiedä vaikka eksyttäisiin sinne vielä uudelleenkin tänä kesänä!

                        Hollolan Hollywood  & Hollolan kirkonkylä (17 kuvaa)

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Huom. historiasta kiinnostuneet!  Jos kirkkoon haluaa kunnolla ja rauhassa tutustua (ilmaisen kirkko-oppaan kanssa), sinne ei kannata mennä kirkkokonserttipäivinä, koska artistit harjoittelevat koko päivän ja harjoitteluvolyymi oli ainakin tällä kertaa epämiellyttyvän kova. Meillä valitettavasti opastus kesti harjoittelun takia vain alle 5 minuuttia, josta siitäkin vähästä (!) osaa ei kertakaikkiaan kuullut  😦 Hirveän liki kirkkoa ei voinut ulkopuolella mennä – ilmeisestikin vähän aika sitten tervatulta (?) katolta tippui nimittäin kuumana päivänä tervaa, jota todella valuu alas isohkoina klöntteinä! Kartanon puolella kieltämättä yllättävää oli se,että upeasti viimeistellyn kartanon kahvilaan oli sorruttu hankkimaan halpisastiat Ikeasta – ja salin upea pöytä näyttelypuolella oli jostakin syystä jätetty siivoamatta legoista ja muista leluista … hmm … mummo sanoisi tähänkin taas osuvasti jotain nykyisestä lasten kasvatuksesta.

Samalla reissulla kartanon ja kirkon lisäksi piipahdimme Hollolan kirkonkylällä sijaitsevassa rauhaisassa kotiseutumuseossa (hyvä opas!) sekä naivisti Asta Pulkkisen hurmaavassa taide-ateljeessa (jälkimmäisestä vielä ihan oma kirjoituksensa myöhemmin!). Ravintola Kunnantalosta kirkon takaa löytyi puolestaan runsas hämäläisbuffet 10e! Oli kyllä valinnanvaraa refluksikollekin. Ja tämä kaikki siis noin 100 metrin alueella, joten jalatkaan ei paljon rasittunut. Ehdottomasti visiitin arvoisia paikkoja! Mukava päivän reissu.

Ystäviemme pikku – Micra kulki erinomaisesti –  ilman ilmastointiakin pärjää hyvin! Refluksioireilu pysyi siinä tavallisessa pienessä kurkkuoireilussa ja leukasäryn kanssa pärjäsin ilman särkylääkkeitä, joten ei hullumpaa. Paluumatkan paussi (kuuden aikaan illalla) olikin sitten toinen juttu – kurkun sisäinen voimakas vetäminen/spasmi sai alkunsa suhteellisen pienestä yskimisestä, jonka outo mansikkasmoothie – juoma sai aikaan … Syöminen loppui siihen. Kivulias puristus helpotti tunnin kuluttua.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 09/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,

Katuelämää: 15 valittua

Tampereen Nykytaiteen museo ja Sähkölaitos ovat kehitelleet oman "rojektin". Jakokaapit, ne harmaat tai oliivinvihreät pömpelit aina säännöllisin väliajoin katujen varsilla, ovat saaneet taiteellista kuorrutusta taas pintaansa.

Rentouttavin. Tiina Riutta: Meaning in Life #1, 2008.

Joskus tuntuu oireilun kanssa tältä. Laura Paavilainen: Nurkka, 2009.

Näköjään Särkänniemen huvipuistokin haluaisi projektiin mukaan…

Koskiseikkailu kutsuu?? Särkänniemi, 2011.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 12/06/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , ,

Taideinstallaatio aidassa

Tuntemattoman taiteilijan aikaanpanema taideinstallaatio:

Käsineitä ja tumppuja löytyy yli 30 metriä ...

Haaveilen edelleen valokuvausprojektista, jossa kuvaisin eri paikoilta löytyneitä käsineitä  … Edelleen prosessointiasteella mutta tähän kyllä osallistuin!

Meillä kaikilla on oma tarina!

... ja meitä on moneksi!

Kyllä meitä vaan viime talven pakkasissa tarvittiin!!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 22/05/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , ,