RSS

Avainsana-arkisto: Tampere

Runebergin päivä

Sunnuntai, viides helmikuuta 2012. Aurinko helottaa häikäisevästi. Pakkasasteita reippaasti päälle 20. Huh, kun on kylmä! Toppahousut on ykköset ulkoillessa. Ihanaa, kun ei ole mitään sovittua tekemistä.

Tänään on Runebergin päivä. Liput liehuvat ympäriinsä. Meiltä taitaa ikkunoista näkyä yli 10 lippua. Komea näky.

Viikolla tuli maistettua yksi Runebergin torttu, joka pysyi hienosti siellä missä pitäisikin. Se on perimätiedon mukaan rouva Fredrika Runebergin ”kokkisodan” luomus makeannälkäiselle miehelleen (vaikkakin ihan alkuperäinen versio taitaa löytyä aikaisemminkin muualta Porvoosta). Oli muutenkin melkoisen aikaansaava – Suomen ensimmäinen naistoimittaja ja merkittävä 1800-luvun naiskirjailija, joka tosin jäi miehensä varjoon. Oli siinä varmaan kestämistä olla Runebergin kanssa naimisissa, joka keskittyi aikalailla kaikkeen muuhun kuin perheeseensä, mikäli tekstejä on uskominen. Sekunniksi mietin myös, miltä kansallisrunoilija Runebergistä tuntui viettää elämänsä viimeiset 13 vuotta halvantuneena sänkypotilaana; puhekyky pelasi mutta kirjoittaminen enää ei. Olisiko syytä kutsua päivää sittekin Runebergien päiväksi?

Tänään on myös äänestyspäivä. Niinistö vai Haavisto? Äänestykset jää tällä kertaa välistä, koska – kappas vaan – olen hukannut ainoan henkkarini, joka on luiskahtanut johonkin papereiden väliin työhuoneessa. Vielä en ole jaksanut Poliisilaitokselle lähteä hakemaan uutta. Tarvii varmaankin raahata tuo avokki sinne mukaan, jotta uskovat kuka olen. Tai sitten noita muita kirjallisia todisteita, missä näkyy sekä pärstä että nimi. Harrastuksen kautta tutuksi tulleita sieltä löytyisi muutama mutta kun en tiedä työvuoroista niin hankala järjestää piipahdusta kenttätehtävistä passipuolelle.

Pikaisella happihyppelyllä nappasin kuvia Milavidasta eli Näsilinnasta, joka sijaitsee tuossa Näsikalliolla. Se näkyy osittain meille talvisin mutta kesäisin se peittyy puiden taakse. Se on edelleenkin kunnostamatta ja rappeutuu koko ajan lisää. Yksi ikkunoista näkyy olevan puoliksi jäässäkin. Miten upea paikka museolle ja museokahvilalla, joka voisi hyödyntää kesäisin talon molemmilla puolilla olevia terasseja! Mutta mistä rahat??  Kesällä siellä ja tuossa ympäristössä kuvattiin 1918 – filmi, jonka pitäisi itse asiassa tulla ensi-iltaan tässä kuussa. Saapa nähdä miten tuttuja maisemia on käytetty taustana.

Mainokset
 
Kommentit pois päältä artikkelissa Runebergin päivä

Kirjoittanut : 05/02/2012 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,

Vihdoinkin löytyi!

Kello on 1.11. keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Kadulla pyörii muutama auto mutta muuten on hiljaista.

Tuijotan tietokoneen ruutua ja uutta viestiä. Mieleen tulvahtaa mitä erilaisempia ajatuksia… jotka on läpikäytävä, jotta ”henkinen prosessointi” etenee.

Kalkun Likolammesta on löytynyt nuoren tytön ruumis, joka vastaa vaatetukseltaan Tampereella elokuun alussa kadonneen henkilön tuntomerkkejä.

Hyvä näin, koska löytymättä jääminen olisi ollut pahin vaihtoehto.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 08/09/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: ,

Graffititaidetta ja lemmenlukkoja Frenckellin sillalla

Tammerkoski – sarja jatkuu …  Nässyn pinta on tällä hetkellä 95, 02m ja näillä näkymin Tampereen sydän sykkii jälleen tiistaina klo 7 lähtien 🙂

Frenckellin patotyömaa tulee kestämään jonkinasteisesti kaiken kaikkiaan vuoden päivät. Suoja-aidan koristukseksi työmaan vieressä kulkevalle kävelysillalle sähkölaitos on tilannut komean 30-metrisen graffitin tulevalta Pirkanmaan läänintaitelijalta Tero Karviselta ja 6 muulta graffitiekspertiltä.

”Tulinen virta” on moderni Kalevala-pohjainen teos, johon inspiraatiota saatiin tuliteatteri Flamman Kalevala – trilogiasta. Graffiti tehtiin muutaman päivän aikana ohimenevän ja pysähtelevän yleisön silmien alla. Hajusteallergikolla (allekirjoittanut) takin suojus toimi oivana naamarina, kun spraypullot ”höyrysivät”. 160 spraypulloa vaatinut ja 20 väriä sisältävä graffiti vetää kyllä katseet puoleensa!

Työporukat jäävät vallan taiteesta paitsi sillä toiselle puolelle (Satakunnan silllalta päin katsoen) loistaa vain vaneriaidan puhdas puoli …

Vastapäisestä verkkokaiteesta löytyy puolestaan sitten maailmalta Rieväkyläänkin rantautuneet ”lemmenlukot” ikuisen rakkauden merkkinä … pariskuntien kaivertamia lukkoja, joidenka avaimet on sitten viskattu koskeen – sieltä niitä löytyikin melkoisesti!

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 21/08/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , ,

Koko Tammerkoski tyhjänä

Maanantaina alkoi Frenckellin patomuurin kunnostus, joka on jatkoa koko kesän jatkuneille meteliä aiheuttaneille remonteille. Käytännössä se tarkoitti rakkaan Tammerkosken tyhjentämistä – ja koko kosken tyhjentäminen  on sitten sen verran harvinainen kerran-elämässä rulianssi, että peritamperelainenkin sitä tulee päivittelemään!

Viikoin kuvatuimmat ovat taatusti työmaan miehet kosken pohjalla. Juttukavereita kuvausreissulla löytyy; kaiteeseen kameroiden kanssa nojailevat niin korealaiset, imatralaiset kuin paikallisetkin – ja kaikilla kommentoitavaa riittää! Simultaanitulkkaukseenhan siinä sitten jossakin vaiheessa joutui.

Eka päivänä pohjalla osatyhjennyksienkin yhteydessä on aina omalla vastuulla ”aarteen etsijöitä” – tällä kertaa siitä on todisteena monta kuvaa Aamulehdessä. Kaikkea sitä ihmiset koskeen heittävätkin! Satoja kännyköitä, CD-soittimia, uistimia, kylttejä  … ja yksi hyvässä kunnossa oleva pyörätuoli! Kyltti lienee pystytetty maanantaina 🙂 Joku heiluu tänäänkin metallinpaljastimen kanssa – tosin vain rannalla. Mahdolliset kalat on kuulemma siirretty ämpäreillä pois vesitaskuista.

Patosillan lähellä työmiehet paiskivat töitä muiden pällistellessä. Ympäri vuorokauden paiskitaan viikon ajan, jos suinkin vaan mahdollista. Kansallismaisema – näkymä Vapriikille päin on täysin outo ilman vettä. Lähes kilometrin pituinen uoma jatkuu kohti pohjoista aina Nässylle asti, mistäpäin se vesi siis tavallisesti virtaa koskeen. Mältinrannan uimapaikkaan patoamisella ei pitäisi kaiketi olla vaikutusta.

Normaalia alempana oleva Nässyn pinta kohoaa arvioiden mukaan viikon aikana (sateista riippuen) n. 15-20 cm. Hälytysrajana on 95,25 metriä, jonka myötä työt joudutaan keskeyttämään ja vesi päästetään virtaamaan takaisin uomaan. Yön aikana sateen myötä arvo oli  noussut tämänpäiväiseen 94,94 m. Pinnan tasoa voipi seurailla Palatsinraitinsillan sivuilla.

Lue myös Tammerkosken työmaasta graffititeoksesta ja lemmenlukoista Frenckellin patosillalla

ja Tammerkoskessa jälleen vettä.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 17/08/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , ,

Lähiruokaa ja lehmiä

Ammuuuuu vaan kaikille kaupunkilaisillekin! Onhan niistä lehmistä heti rynnättävä kuvia ottamaan -- tietyt realiteetit huomioiden .... kunnioittavan välimatkan päästä ja mielellään aita välissä!


Päämäärä
: maaseutumainen välipala Ahlmaninin tilapuoti – kahvilassa (Ahlmanin tila, Tampereen Veisu, vain 5 km keskustasta)

Menopeli: nysse nro 12 keskustasta, 20 min yhteen suuntaan, pysäkki portin vieressä

Mitä myydään: Kahvilaherkkuja, oman tilan ja lähiseudun tuotteita, salaatteja ja aterioita edulliseen hintaan, maitobaarista käsittelemätöntä maitoa omiin astioihin (EU säädökset saattaa kaataa toiminnan syksyllä), taimia

Mitä muuta: iso kartano ja muita rakennuksia, kasvihuone, navetta (olen osannut muuten joskus lypsää!), eläimiä, peltoja …

Toiminta:  tilapuoti ja maitobaari koko vuoden, kesäisin yksinkertainen majoituspalvelu, pieneläinklinikka, talvisin ammattiopisto nuorille ja instituutti aikuisille, erilaisia tapahtumapäiviä, ruokakursseja ym.

Historia: koko tila opetuksineen on 1700-luvun monitoimihenkilön ja senaikaisen Tampereen suurimman maanomistajan Gabriel Ahlmanin peruja

Ostokset: talkkunajauhoja (lapsuuden ajan mummolaherkku!), juustoa, yrttejä, kahvilatuotteet

Olotila: ei refluksioireita

"Ahlmanin kartano - aina kun on tilaisuus" on tilan motto.

Tilapuoti on avoinna ma-pe 11-19 ja la 9-13. Sieltä saa jopa itse kasvatettuja rypäleitäkin!

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 02/08/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,

Piknikillä Hatanpään Arbossa

Luettavaa piknikille ...

Että onkin sitten kesäinen ilma! Näkymiä viltiltä.

Ah, mikä rauha!

Liian tuttavallisen oravajengin pomo?

Ruusuloistetta kartanon edestä.

Silmä ja mieli lepää.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 29/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , ,

Historian havinaa Haiharassa

Kartanokuume jatkuu … viime viikonloppuna (Täysin tietämättömänä vielä uusista terveysprobleemeista!) hyppäsin  nysseen numero 15, joka vie Kaukajärvelle aivan Haiharan kartanon alueen viereen. Edellispäivän ystävän synttärien juhlinta (muutaman oluen juonti +  valvominen) ei onneksi tuntunut missään – aurinkolasit olivat nenällä ihan auringonpaisteen takia. Tarkeni taas melkoisen hyvin; sää oli hiostava ja kuuma. Näitä keliä silloin talven kovissa pakkasissa haikailtiin, joten nyt on parasta nauttia!

Haiharan nykyisen kartanon on rakennuttanut tsaarin armeijan kapteeni Anselm Grahn 1870 -luvulla.

Keskellä Tampereen ensimmäistä lähiötä Kaukajärveä sijaitseva Haiharan kartano on mainittu teksteissä jo 1500 – luvulla mutta nykyinen päärakennus on rakennettu vasta kolmisen sataa vuotta myöhemmin tsaarin armeijan kapteenin Anselm Grahnin toimesta. Alunperin kartano oli osittain kaksikerroksinen ja käsitti 20 huonetta. Kapteenin kuoleman jälkeen kartano siirtyi hänen kolmelle tyttärelleen ”Haiharan fröökynöille”. Kartanon viimeinen asukas oli kapteenin pojantytär Gunvor Ekroos (1907-1982), joka lahjoitti alueen Tampereen kaupungille 1960-luvulla. Historian havinaa joka nurkassa …

Alueella on myös monia rakennushistoriallisesti merkittäviä rakennuksia (mm. aitat, kahvilana toimiva väentupa, talli, kesäasukkaiden mukaan nimetty Runebergin mökki, tuulimylly). Siellä toimi myös  pitkään Ekroosin perustama nukke- ja pukumuseo, joista jälkimmäinen sijaitsee nyt museokeskus Vapriikissa.

Nykyään kartanon alue toimii taidekeskuksena, josta löytyy mm. kuvanäyttelyitä, myyntipuoti, kahvila, kokoustiloja ym. Heinäkuun näyttely on Kaukajärvellä asuneiden Annukka Laineen ja Tatsuo Hoshikan ”Mamsellin ja pehtorin elämän matkassa – lähellä ja kaukana”.

Kartanon iso sali ja kaunis kakluuni.

Viikonloppuna järjestettiin kartanon alueella toista kertaa myös Wanha Haihara – päivät, jotka on tarkoitettu kaikille historiasta kiinnostuneille ja historian harrastajille. Aikakausissa laaja skaala –  luolamiehistä alkaen 1800-lukuun! Kahden päivän ajan mm. käsityöläisnäytöksiä, opastuksia ja tietenkin käsityöläisten myyntikojuja. Muutama tuttu löytyy toimijoiden puolella, joten käväisin tervehtimässä heitäkin samalla. Mukava tapa viettää lauantaita!

Tällä kertaa en vain hypistellyt jo Turun keskiaikamarkkinoilla haikailtuja ikoneita vaan ostin yhden kokoelmiini lisää! Olkoon vaikka synttärilahja  itselleni (vuosia tulee taas täyteen tällä viikkoa!). Marialle omistettu ikoni on korpilahtelaisen Raija Luukkosen upea taidonnäyte. Taitelija itse oli myymässä tuotteitaan. Ikoni on luonnossa 12  x 11 cm kokoinen.

"Maria: Kaikkien murheellisten ilo. Jumalanäidille omistettu ikoni. Hän kuuntelee ympärillään olevien murheita ja suojelee. Sisältää rukoustekstejä ja sitä pidetään yleensä ihmeitä tekevänä ikonina." Jaa-a, pientä ihmettä tässä nyt vaivojen kanssa tarvittaisiinkin!

Ainoa pieni miinus tapahtumassa oli näin refluksikon näkökulmasta kahvilan suolainen tarjonta – kaikissa piirakoissa ja lämpimissä voileivissä oli paprikaa tai tomaattia paloina siinä määrin ettei viitsinyt alkaa rääpimään niitä pois. Joten tyydyin sitten (kevein sydämin) makeaan välipalaan 🙂

Ehdin juuri parahiksi takaisin nysseen samalla kun horisontissa näkyneet uhkaavat ukkospilvet lipuivat Kaukajärven ylle – tiedossa oli taas kerran kunnon ukkosmyrsky …

Kahvikammarin pihassa on mukava lepuuttaa jalkoja.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 14/07/2011 Kategoria/t: Kirjoitukset

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,