Tällä viikolla alkoi TMV eli täysmittainen vitutus (pardon my French) torstai-iltana. Tunneskaala vaihtelee voimakkaasti; välillä ollaankin tippa linssissä ja sitten taas niin täynnä raivoa. Torstaiyönä sain sentään oltua heittämättä rikki mitään arvokasta. Kunnon hakattava nyrkkeilysäkki olisi poikaa. Lainaisikohan naapuri kitaraansa, jonka voisin hakata rikki lattiaan kunnon rokkitähtien tyyliin?? Tai miltä näyttäisi olohuoneen tv pesäpallomaila – käsittelyn jälkeen??
Kesällä yllättänyt astmadiagnoosi uhkaa niinkuin kirjoitinkin vahvasti hajota joksikin muuksi. Astmaan kyllä sanoisin jo olevani melkolailla sopeutunut ja senkin takia kaikki sucks! Koskaanhan ei saisi tietenkään etukäteen mitään ajatella ellei 100% papereita ole kourassa. Kuka idiootti tuollaista neuvoa edes hahmottelee? Henkilö, joka ei itse asiassa uskalla kohdata ajatuksia vaan siirtää niitä viime tippaan? Etukäteen hahmottaminenhan juuri suojelee mieltä ja auttaa prosessoinnissa.
Ystäväni käsitti tilanteen väärin; hän luuli, että astma diagnoosin mahdollinen poistuminen tarkoittaisi sitä, että mitään vaivaa ei sitten paljon olisikaan. No, sitähän se ei nyt tarkoita sitten ollenkaan näillä spiroarvoilla ja lääkkeen tehoamattomuudella – vaan nimenomaan siihen toiseen suuntaan.
Kaikkeenhan ihminen tietenkin tottuu. Täysin kauheata sanoa, että loppupeleissä se keuhkoahtautuma – vaihtoehtokin on ”kiva” verrattuna muihin pitkäaikaisiin mahdollisuuksiin. ”Onhan siinä astmassakin ne ahtautuneita, joten siinä mielessä samoilla linjoilla liikutaan”, lääkäri sanoi lohduttavasti.
Kun nauhuria saisi kelattua taaksepäin toukokuun puoleen väliin, kun ongelmana oli refluksitauti ja paha kasvosärky. Ympärillä on positiivisena esimerkkinä vanhempia astmaatikkoja mutta KAT on etenevä, joka siinä taudissa nimenomaan eniten tökkii.
Ja kaiken tämän keskellä ”pitäydy rutiineihin” – periaatteella eteenpäin. Pateettisen pienihän murhe ja muutos tämä on maailman ongelmien ja muiden sairauksien joukossa. Ja kun noin 20 ystävää ja lähipiiriläistä miettii, kaikilla on jo joku vakilääkitys (ja sen lisäksi joku isompi vaiva, johon ei ole helpotusta tulossa). Puhumattakaan nyt näön ja kuulon vajavaisuuksista .. silmälasithan on jo 98% kaikilla ollut jo vuosikausia; kuulokojeita ei kylläkään yhtään!
Ensi viikolla TMV on jo varmaankin helpottanut. Tai ehkä meillä on uusi tv?
Refluksikon elämää 