Klo 10.15: karviainen, mansikka, raparperi, vadelma

Rönnvikin tila Pälkäneen Laitikkalassa on Suomen isoimpia ja palkituimpia viinitiloja.

Alkoholin kohtuullista normaalikäyttöä refluksitauti on rajoittanut melkoisesti. Sinänsä se ei nyt ole isompi ongelma mutta onhan se ärsyttävää joutua räpeltämään jonkun pienen lasillisen kanssa, jonka on voinut nauttia aikaisemmin sen kummempia nirsoilematta.

Kaikki väkevät ovat poissa, ei enää joulun tienovilla kahvilikööriä tai punaista (alkoholitontakaan!) glögiä, viini- ja juustoillat sai heti unohtaa, koleiden syksykävelyiden jälkeen rommikaakaon tai Irish Coffeen nauttiminen vain haalea muisto. Lähes vakiosti kaikki lahja- ym. pullot asiakkailta ja tutuilta päätyy jonkun muun suuhun kuin minun. Minkäänlaisia shotteja tai snapseja ei voi kuvitellekaan.

Joskus harvoin kun valkoviiniä juon (tänä kesänä kerran), se on oltava lantrattua esim. Spritellä. Pieni määrä olutta menettelee myös – sitä on tullut juotua vähän enemmän 😉 . Vuosien takaisen saksalaistutkimuksen ”3 desin sääntö” välkkyy taka-alalla mielessä. Makea Astia Gancia hieman väljähtyneenä ok – harmi ettemme käyneet Canellissa tai edes Astissa muutaman vuoden takaisella Italian-matkallamme.

Tästä alkutilityksestä huolimatta Tampereen plikka lähti porukan mukana käymään Pälkäneellä Rönnvikin viinitilalla. Ja osallistui jopa maisteluun pienimuotoisesti … 🙂  4 x 2 cl tilan omavalinteisia viinejä maksaa 7e. Kuvassa näkyvä tarjotin riitti hyvin kolmelle. Maistelun tuloksena meille lähti makea vadelmaviinipullo, jota voi varmaankin lantrata vadelmamehulla ym. – sitten joskus kun se nautitaan vieraiden kanssa. Tosiasiallisesti juon siitä korkeintaan ehkä runsaan desin…

Aamutuimaan viinejä maistelemassa Pälkäneellä.

Rönnvikin viinitila  on muutenkin ihan mukava käyntikohde, vaikka viineistä ei välittäisikään. Kahvila tarjoilee tuoreita leivonnaisia, tallista löytyy näyttely/museotavaroita ja pihassa on mukava istahtaa ja nauttia kauniista kesäpäivästä! Hyviä tuliaisia löytyy myös viereiseltä juustotilalta …