Olen jo pitkään haaveillut Ruotsissa asuvan naivistitaiteilija Marit Björnegranin teoksista! Tampereella niitä on lähes vakituiseen näytillä Hämeenpuiston yhdessä taidekaupassa, jossa niitä aina iltakävelyllä sinnepäin mennessä vilkaisen.
Jossakin vaiheessa refluksitaudin ”kipukävelyillä” niiden eteen tuli pysähdyttyä kauemmaksikin aikaa ja ne toivat pienen tuulahduksen positiivista energiaa. Näillä näkymin syksystä tulee samallalailla vaikea kurkkuoireiden suhteen (tällä kertaa täysin astmalääkkeen vuoksi), joten luultavasti ikkunaa tulee taas tuijoteltua pitempään ja useammin… Pahimmassa tapauksessa (!) tuijottelen sitä myös epätavallisiin aikoihin sairasloman vuoksi, sillä selvää on ettei tämän kuntoisella kurkulla tehdä töitä kun ehkä päivä pari viikossa.
Olen kuitenkin päättänyt, että jonakin päivänä pari Björnegranin tauluista roikkuu myös minun työhuoneen seinällä! Pidän hänen ajatuksestaan ”pää pilvissä, jalat maassa”. Kotiteema taipuu moneksi vuosien varrella ja heijastelee myös taiteilijan itsensä juurtumista.
Marit Björnegranin tauluseinä, Iittala 2011.
Tapana on käydä Iittalan naivistien avajaisissa ystäväni kanssa kesän alkupuolella; tänä vuonna käynti jää valitettavasti sattuneesta syystä heinäkuuhun. Avajaisissa on aina oma tunnelmansa; taiteilijat ovat paikalla ja yleisö henkii innostuneisuutta. Kuhina alkaa ovien avautuessa – ostajilla on k-i-i-r-e nähdä oma suosikkitaitelijan työt, poistua ulos kiireen vilkkaan ostamaan se ja saamaan punainen pilkku teoksen viereen ennen muita. Vanhan puutalon yläkertaan päästetään turvallisuuden vuoksi kerralla vain tietty määrä ihmisiä, joten yleensä sinne alussa jonotetaan!
Tuulinen kaupunki (Mia Bergqvist, 2010, 980e) meni jo ennenkuin ehdin sen nähdä. Haluttuja tauluja!
Tänä kesänä vierailimme myöskin Iittalan vakiotaitelijan Asta Pulkisen taideateljeessa Hollolan kirkonkylässä. Charming! Visuaalisia virikkeitä riittää; harmi etten ehdi juttelemaan taitelijan kanssa paljoakaan. Vanhan kanttorilan pihapiiri on rauhaisa – sininen penkki kutsuu istumaan ja pohdiskelemaan. ”Maasta irti. Se on minun mottoni. Mitä enemmän on irti maasta, sitä kevyemmältä tuntuu” toteaa taiteilija Iittalan esittelyissä.
Asta Pulkkisen lahjaputiikki Keltaisessa salissa.
Taidetta löytyy myös ulkoa.
Sininen penkki kutsuu nauttimaan iltapäivän rauhasta.
Refluksikon elämää 